Mitä odotan syksyltä?

Tajusin juuri, että vaikka nautin kesästä lämmön ja loman takia, syksyllä virkistyn, koska teatterit alkavat mainostaa kulttuuritarjontaansa ja stand up -klubit jälleen pyöriä. Ostan lippuja ja hyrisen innostuksesta. On ihanaa, kun on jotain, mitä odottaa, mutta ihaninta on tietysti nähdä upeita esityksiä ja nauttia tunnelmasta.

Olen muutenkin syksyn lapsi. Rakastan ruskan värejä ja raikasta ilmaa, metsässä ohimennen poimittuja puolukoita, ulkoilun jälkeen lämmittävää teekupillista.

Kulttuurisyksyltä odotan jo monia asioita, joiden tiedän olevan elämyksiä:

• Ismo Leikolan Sanomista-kiertuetta
• Suomen hauskimmat mamut -keikkaa
• Helsingin kaupunginteatterin Rakas Evan Hansen -musikaalia
• Kouvolan teatterin Cabaret– ja Älä pukeudu päivälliselle -esityksiä
• Jyväskylän kaupunginteatterin Evitaa
• Helsingin kirjamessuja.

Näiden lisäksi somen algoritmi syöttää feediini kaikkea mielenkiintoista, kuten esimerkiksi Pokka pitää -näytelmää Tampereella. Kunpa kaikkialle pääsisi!

Kirjasyksyltä odotan:

• Sophie Kinsellan The Burnoutia
• Eva Frantzin Lasta et minulta vie -dekkaria
• Marika Riikosen Yksin, kiitos -teosta
• oman kirjahyllyn lukemattomia
• kirjamessuostoksia (esimerkiksi Pienen runotytön uusi suomennos kiinnostaisi).

Liikuntasyksyn tavoitteena on jatkaa treenaamisen saamista takaisin arkeen. Pääsin hyvään alkuun heinäkuussa, kun pääsin takaisin aiemmin menettämääni crossfit-koukkuun. Koiranpennun tulo vähensi treenien määrää, mutta olen silti saanut crossfittailtua kerran tai pari viikossa. Johonkin kohtaan olisi ihana ujuttaa myös joogaa — ehkä sitä voisi yrittää harrastaa olohuoneen matolla, vaikka pentu pyörisikin ympärillä.

Pennun kanssa liikun päivittäin metsässä: kiipeilemme kivillä ja kallioilla, kuljemme ylä- ja alamäkeen, hypimme puunrunkojen yli. Se on ihanaa, mutta odotan myös sitä, että koira vähän kasvaa ja pääsemme ihan kunnon reippaille lenkeille.

Odotan myös sitä, että saan pidettyä työt paremmin tasapainossa. Pidän nyt kirjaa siitä, kuinka paljon aikaa erityistehtäviin menee. Jos resurssit ylittyvät, jostain on selvästi vähennettävä (tai saatava lisää palkkaa, vaikka arvostankin vapaa-aikaa enemmän kuin rahaa).

Joka tapauksessa fiilis on onnellinen ja odottava — paljon ihania juttuja tulevien kuukausien aikana!

Mitä sinä odotat syksyltä?