Miten minusta tuli aamuvirkku?
Olin aikaisemmin selvästi iltaihminen: menin nukkumaan puolenyön ja aamukahden välillä. Nukahtaminen esimerkiksi kymmeneltä oli yksinkertaisesti mahdotonta. Mikäli seuraavana aamuna piti herätä kelloon, unet jäivät auttamatta liian lyhyiksi. En saanut rytmistä kiinni silloinkaan, kun koko viikko sisälsi aikaisia herätyksiä. Lomilla kaikki puolestaan meni sekaisin, varsinkin kesälomalla: luin koko yön ja heräsin kahdentoista aikaan päivällä.
Eihän siinä sinänsä mitään, jos seuraa luontaista rytmiään, mutta iltavirkun rytmissä oli kaksi ongelmaa: 1) Nukuin työaikoina liian vähän. 2) Vapaa-ajalla päivät tuntuivat kuluvan hukkaan, kun puoliltapäivin herättyäni, syötyäni ja koiran lenkitettyäni kello oli mahdollisesti neljä, ennen kuin pääsin käsiksi päivän varsinaisiin touhuihin.
Ei koko elämäni tietenkään ole ollut täysin holtitonta unettomuuden kanssa sinnittelyä, ei missään nimessä. Olen tehnyt iltatöitä, ja ennen työelämää yliopiston luennot alkoivat monesti vasta kahdentoista jälkeen. Se sopi iltaihmisen rytmiin. Olen kuitenkin ollut tyytyväinen aamuvirkku nyt noin puolentoista vuoden ajan, ja täytyy sanoa, että elämänlaatuni on parempi aikaisena heräjäänä kuin ennen yökukkujana.
Muutos tuli silti brutaalisti ja pakolla, ja sen sai aikaan koiranpentu, joka valvoi myöhään, herätti aamuyöllä ja uudestaan aamukuuden aikaan. Kun useamman kuukauden ajan selviytyy viiden tunnin yöunilla, alkaa iltaisin olla väkisinkin niin väsynyt, että höyhensaaret kutsuvat jo iltakymmeneltä.
Koira oppi aikanaan sisäsiistiksi ja rauhoittui itsekin nukkumaan ajoissa, mutta unirytmi jäi. Jos aiemmin olisi ollut turha mennä sänkyyn kymmeneltä, nyt saatoin olla unten mailla jo vähän jälkeen. Viimeistään ennen puoltayötä silmät alkoivat väkisin painua umpeen.
Aktiivisen päivän jälkeen nukuin mukavasti seitsemästä kahdeksaan tuntia ja heräsin virkeänä aamulla. Se takasi rauhallisen, väljän aamun myös arkiviikolla. Viikonloppuna ulkoilutin koiran, luin lehden, söin hitaan aamiaisen ja olin silti valmiina päivän menoihin jo kymmeneltä. Tuntui, että koko päivä oli edessä, niin kuin olikin. Vapaapäivään mahtuu paljon tekemistä aamukymmenen ja iltakymmenen välillä!
Olen nauttinut aamuihmisen rytmistä, ja ehkä kehonikin on huomannut sen, sillä se ei ole alkanut kääntää elimistöäni iltavirkun aikatauluihin. Huolehdin rytmin pysymisestä aktiivisesti myös itse. Jos alkaa tuntua siltä, että uni ei tule illalla tarpeeksi ajoissa, otan melatoniinia.
Opin melatoniinin ihmevaikutuksista aikanaan Yhdysvaltain-matkan jälkeen, jolloin etsin keinoa korjata aikaeroväsymyksen sotkemaa vuorokausirytmiä. Pieni tabletti toimii unen saamisessa mainiosti: väsymys alkaa hiipiä kehoon tunnin parin sisällä sen ottamisesta. Kunpa olisin tiennyt melatoniinista silloin, kun siivousalan työt herättivät minut opiskeluaikaan aamuviideltä! Mikä parasta, melatoniiniin ei voi jäädä koukkuun eikä aikuinen voi syödä sitä liikaa.
Mitä siis sanoisin ihmiselle, joka haluaa tai jonka täytyy muuttua iltavirkusta illantorkuksi?
Luultavasti joudut ensin kärsimään, mutta kestät sen kyllä — vaikkapa kahvin, ulkoilun tai energiajuoman voimalla. Vältä (pitkien) päiväunien nukkumista. Mene nukkumaan, kun alkaa väsyttää, vaikka yön tunteja tekisikin mieli käyttää johonkin muuhun — saat illan touhutunnit takaisin aamulla! Älä lipsu edes lomalla. Edistä nukahtamista vaikka melatoniinilla, tai jos sinulla on ihan oikeita uniongelmia, hae niihin apua lääkäristä. Odota aamua ja tee heräämisestä mukavaa. Minusta on ihanaa keittää pannullinen teetä ja tehdä kävely koiran kanssa. Varsinkin syksyllä ja talvella hetki kirpeässä ulkoilmassa piristää ja antaa energiaa koko päivälle.
Aamuvirkuksi voi muuttua, ja se voi olla elämänmullistavaa!
Mitä sinä ajattelet aiheesta?