Laurie Gilmoren The Pumpkin Spice Café on pikkukylä-Harlekiinia

Laurie Gilmoren The Pumpkin Spice Café houkutteli jo kannellaan. Kirjailijan nimi saa ajatukset maailman parhaaseen lohtusarjaan, teoksen nimi puolestaan enteilee perinteistä hyvän mielen romaanin kaavaa, jossa päähenkilö aloittaa alusta pikkukylässä herttaista kahvilaa pyörittämällä. Myös kansi henkii suloista, syksyistä tunnelmaa, joten ihailin sitä usein ennen kuin aloin lukea.

Viittaus Gilmoren tyttöihin ei jää vain kirjoittajan sukunimeen, sillä kirjailija kertoo aluksi teoksen olevan kaikille, joiden mielestä Luke ja Lorelai olisivat voineet päätyä yhteen jo paljon aiemmin. Myös teoksen tapahtumapaikka, Dream Harbor, on saanut inspiraationsa Stars Hollow’sta: kylässä on sympaattisia yrityksiä ja persoonallisia henkilöitä, jotka pitävät toisistaan huolta. On kyläkokouksia ja hauskoja tapahtumia, kuten pukukilpailuja ja markkinoita. Kaikki tuntevat toisensa.

Kirjan päähenkilö Jeanie muuttaa Dream Harboriin, kun hän aloittaa tätinsä kahvilan uutena omistajana. Jeanie kuvataan pirteäksi ja innostuneeksi nuoreksi naiseksi, joka kotosalla ollessaan viihtyy hassuissa pyjamanhousuissa. Siis kuin Lorelai. Vastaparina Jeaniella on Logan, kurpitsanviljelijä, joka on yrmy murahtelija ja joka pukeutuu flanellipaitoihin. Kuten Luke.

(Luultavasti arvaat, mitä kirjassa seuraavaksi tapahtuu, sillä teos noudattaa uskollisesti rakkaushömpän draaman kaarta. Jos kuitenkin haluat välttyä juoni”paljastuksilta”, kannattaa lopettaa lukeminen tähän.)

Laurie Gilmoren The Pumpkin Spice Cafélla on ihastuttava kansi.

Jeanie ja Logan tuntevat vetoa toisiinsa heti ensi silmäyksellä, mutta Harlekiini-pokkareiden tapaan kumpikin yrittää jarrutella ihastumistaan. Loganilla on traumoja vanhasta suhteestaan, ja Jeanie on varovainen: hän ei tullut Dream Harboriin ryhtyäkseen suhteeseen seksikkään farmarin kanssa. Kun juttu vihdoin etenee, seuraa lukuisia keskeytyneitä kiihkeitä suuteloita, soutamista ja huopaamista, kunnes vihdoin päästään Suureen Seksikohtaukseen. Sitten seksiä harrastetaankin urakalla, sillä Harlekiineissa seksi = rakkaus, kunnes tulee se pakollinen väärinkäsitys, joka hetkeksi erottaa pariskunnan.

Tiedän toki, että draama vaatii konflikteja, mutta lopussa tuleva väärinkäsitys on usein turha. The Pumpkin Spice Caféssakin riita syntyy siitä, että Logan näkee Jeanien pöydällä papereita, joista tekee omat päätelmänsä, suuttuu ja häipyy. Missään nimessähän asiasta ei kannata puhua! Vaikka pienen eron jälkeen juttu selviää ja Logan pyytää anteeksi, ei raivokas äkkipikaisuus lupaa suhteelle hyvää. Mitä jos Jeanie jonain päivänä hymyilee postinjakajalle? Kyseessä on pakko olla salasuhde, ja Loganin on syytä lähteä menemään sanomatta mitään!

Täytyy sanoa, että kyllästyin, vaikka tällaisille kirjoille on kysyntänsä ja lukijansa. Minäkin luin Harlekiineja yläasteella, kun olin hukannut kirjastokorttini enkä kehdannut mennä kirjastoon pyytämään uutta. (Teiniminä häpesi outoja juttuja.) Tiimarista sai ostettua Harlequin-hömppää kahdeksalla markalla per kirja, joten nopeasti ahmittavat pikku pokkarit tulivat tutuksi lukemisen puutteessani.

Muistan, että teini-ikäisenä pidin kyllä siitä, miten jännite pariskunnan välillä kasvoi ja miten lopullista yhteenpäätymistä pitkitettiin. Nyt se tuntui lähinnä rasittavalta — no niin, no niin, tehkää se jo! Teoksen muut juonikuviot ovatkin huomattavasti rakkaustarinaa kiinnostavampia: Jeanien asunnon ulkopuolelta kuuluvat pelottavat äänet, kahvilan tuntematon sabotööri… Romantiikkapuoli (tai oikeammin erotiikkapuoli) on lähinnä jahkaamista, vatvomista ja loputonta punastumista! Sekä Jeanie että Logan punehtuvat jatkuvasti, eivätkä he ole ainoita. Kustannustoimittajan olisi ehkä ollut syytä kiinnittää huomiota kirjailijan maneeriin saada henkilöidensä kasvot punoittamaan joka välissä…

No, kirjasta naputtaminen on ehkä yhtä hölmöä kuin se, että Britney Spearsin konsertin arvioi joku, joka ei popmusiikista yhtään välitä. The Pumpkin Spice Cafésta on yleisesti pidetty, vaikkakin huomasin jonkun toisenkin tuskastuneen punaiseksi lehahtaviin henkilöihin. Laurie Gilmoren tyyli ei kuitenkaan ollut ihan täysin minun tyyliäni, eli vaikka kirjailijalta on ilmestynyt muitakin symppiksesti nimettyjä kirjoja, kuten The Cinnamon Bun Book Store, jätän meidän yhteisen matkamme tähän. Onneksi saan feel goodin kaipuussa pian kääntyä kotimaisen Maija Kajannon Kardemummajoulun puoleen…

Kulttuuri Kirjat

Suomen opettajan työviikko — päiväkirja

Miltä näyttää suomen opettajan työviikko? Pidin päiväkirjaa maanantaista perjantaihin. (Ai että, miten olisi tehnyt mieli otsikoida postaus iskevämmällä My week -tunnisteella, mutta se olisi ehkä ollut turhan ironista.)

Maanantai

Maanantaille sattuu viikon rankin opetusputki, kolme kaksoistuntia, joista ensimmäinen alkaa 8.30. Heti viikon ensimmäisenä päivänä sitä on usein jo valmiiksi lamaantunut, sillä yhteensä kuusi tuntia opetusta vie kyllä mehut. Tälle maanantaille olin kuitenkin suunnitellut osittain poikkeavaa ohjelmaa, joten vain herätys oli paha.

Alkeisryhmän kanssa opiskelimme ruokateemaa. Katsoimme Supisuomea-sarjan ruokavideon, jossa puhutaan häkellyttävän paljon kalasta ja makkarasta. Videosta huomaa, että se on vanha, joten sen näyttäminen joskus hieman nolottaa, mutta vastaavia, pitkiä videoita modernimmassa muodossa ei oikein ole olemassa. Puhuimme, mitä tarkoittavat erilaiset lyhenteet, kuten g, l, pkt ja dl.

Lukutaitoryhmässä kävimme läpi liikuntasanastoa ja teimme tehtäviä, joissa piti täydentää sanoja ja kirjoittaa kokonaisia sanoja. Erityisesti keskityimme y-äänteeseen ja -kirjaimeen. Lukuryhmä on haastava porukka siinä mielessä, että osaamista on laidasta laitaan. Joku ei tunnista vielä yhtään kirjainta, joku osaa kirjoittaa sanelusta yhden kirjaimen kerrallaan, joku taas osaa kirjoittaa sanoja ja lauseita melko hyvin. Mutta ryhmä on ihana ja toisiaan kohtaan kannustava!

Kolmas kaksoistunti oli aamuisen alkeisporukan kanssa. Menimme kirjastoon, jonne osa meni autolla ja osa minun johdollani käveli. Kaikki, joilla ei vielä ollut kirjastokorttia, saivat sellaisen. Moni innostui lainaamaan suomen kielen oppikirjoja sekä sana- ja selkokirjoja. Kirjastosta lähdin suoraan kotiin ja jätin loppuviikon suunnittelun tiistaille.

Tiistai

Tiistaina minulla ei tässä jaksossa ole opetusta, joten pystyin menemään vapaasti työpaikalle aamutreenin kautta. Suunnittelin loppuviikon tunnit ja laitoin lukioon hakevien kielitestit kuntoon. Pääsin lähtemään ajoissa kotiin. Ehdin käydä päivän päätteeksi vielä asioilla, ennen kuin suuntasin koiran luokse kotiin. Sopiva työpäivä: ei liian pitkä, ei liian kuluttava.

Keskiviikko

Lukutaitoryhmässä jatkettiin liikuntateemalla ja tehtiin yhdessä pieni taukojumppa. Mahtavaa heittäytymistä! Hyvää käyttöä myös kaupungin maksamalle jumppaohjelmalle, joka yleensä ilmoittaa olemassaolostaan aina kesken kiivaimman työflow’n ja jonka yleensä klikkaan pois (vaikka ei tietenkään pitäisi).

Liikuntahetken jälkeen enemmän tukea kaipaava porukka harjoitteli y:tä ja lyhyitä sanoja koulunkäynninohjaajan kanssa, edistyneempien kanssa tehtiin sana- ja lausesanelua sekä puhuttiin, mitä harrastamme, mitä harrastuksia olemme kokeilleet ja mitä haluaisimme vielä oppia.

Alkeisryhmässä käytiin läpi hieman sanaluokkia ja KPT-astevaihtelua (esim. kukka – kukan). Astevaihtelu on monen S2-oppijan murheenkryyni, ja tänä syksynä eräs opiskelijani sanoikin minulle: ”Minä haluan ammattikouluun. Minun ystävä on ammattikoulussa, ja siellä ei ole KPT!” Epäilen kyllä vahvasti tätä lausuntoa — KPT on todennäköisesti sielläkin jollain tapaa läsnä.

Töistä ajelin puolikkaaseen VES-päivään, jossa pohdittiin tulevaa lukioiden yhdistymistä. Paikkakuntamme kolme lukiota yhdistyvät yhdeksi. Aikamoista! Työpäivän jälkeen olin ihan puhki.

Torstai

Aamulla oli ensimmäisenä lukioon hakevien S2-opiskelijoiden kielitestit. Testaaminen on järkevää, koska alkeis- eikä ihan peruskielitaidollakaan lukiossa ei pärjää. Tänään oli vuorossa kuullunymmärtäminen ja kirjoittaminen.

Puolenpäivän jälkeen jatkoin alkeisryhmän kanssa. Teimme sanelun, jonka aiheena oli makaronilaatikko, ja tankkasimme sitten verbien astevaihtelua kirjan ja Wordwall-tehtävien avulla. Ensi viikolle täytyy keksiä soveltavia harjoituksia, sillä minä luen, sinä luet, hän lukee -litaniaa on helppo täydentää kirjan taulukoihin, mutta on eri asia osata käyttää oikeita muotoja puheessa (tai vapaasti tuotetussa tekstissä).

Viimeinen tunti oli lukion suomi toisena kielenä -tunti. Alkeisryhmien jälkeen on aina virkistävää, kun voi puhua ”normaalisti”, tavallisella puhenopeudella ja niin, ettei tarvitse miettiä, mitä sanoja opiskelijat ymmärtävät. Kaikkea mahdollista ei tarvitse havainnollistaa. Lukiolaisten kieli- ja opiskelutaidot ovat hyvät. Tämän kerran aiheena oli videon lukeminen ja kuullunymmärtämistehtävien vastaustekniikka.

Päivä oli taas pitkä ja olo illalla rättiväsynyt.

Perjantai

Kielitestit jatkuivat puhumisen ja tekstinymmärtämisen osuuksilla. Kokeiden päätyttyä tarkistin ne saman tien ja ilmoitin tulokset hakijoille, heidän opettajalleen ja rehtorille. Suunnittelin ja valmistelin maanantain tunnit, ja työpäivä oli siinä. Perjantainakaan ei ollut opetustunteja. Parin raskaamman rutistuksen jälkeen oli taas päivä, jonka jälkeen on vielä energiaa omiin puuhiin. Ehkä aloitan viikonlopun siivouksella…

Tuleeko sinulle mieleen kysyttävää (suomen) opettajan työviikosta? Entä millainen sinun työviikkosi oli?

Työ ja raha Työ