Mansikkatahmakakkua Valehtelijoiden saaren tapaan

E. Lockhartin Valehtelijoiden saari (suom. Riina Vuokko, 2022) on Me olimme valehtelijoita -kirjan esiosa, joka kertoo edeltävän sukupolven tarinaa. Kertojana on Carrie, rakkautta janoava ja ulkopuolisuutta kokeva tyttö, joka leikkauksen jälkeisessä kipulääkepöhnässä selvittää perheensä salaisuuksia. Ja aikamoinen perhe se onkin:

”Olla Sinclair, nauttia kaikesta siitä turvasta ja hyvästä asemasta, jonka
kova työmme ja
likainen rahamme ja
ansaitsemattomat etuoikeutemme ja
äly ovat meille ostaneet.”

Salaisuuksia on jo ennen Carrien syntymää, ja niitä on myös romaanin lopussa. Niitä peitellään niin päättäväisesti, että ollaan moraalisesti hyvin harmaalla alueella. Valehtelijat ovat todella aina olleet valehtelijoita.

Kuten Me olimme valehtelijoita -teoksessakin, myös Valehtelijoiden saaressa eletään elämän kesää, joka menee pieleen. Sitä ennen kuitenkin huvitellaan, veneillään, uidaan, pelataan ja herkutellaan.

Pari kertaa mainitaan tahmainen mansikkakakku, joka otetaan retkelle mukaan ja joka kääritään ulos foliosta vieläkin lämpimänä ja mansikkamehusta kosteana. Se oli sen verran houkuttelevasti kuvattu, että kakku piti leipoa omassa keittiössä, onneksi ilman draamaa ja kuolemantapauksia.

Mansikkatahmakakku

2 dl tuoreita mansikoita pieninä kuutioina
100 g voita
1 prk (397 g)kondensoitua maitoa
1½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
¼ tl hienoa merisuolaa
1kananmuna

Lisäksi: 2 dl vispikermaa

1. Kuutioi mansikat. Sulata voi ja sekoita joukkoon kondensoitu maito. Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja suola. Sekoita kuivat aineet ja kananmuna nopeasti voiseokseen.

2. Vuoraa irtopohjavuoka (n. 22 cm) leivinpaperilla. Voitele reunat. Kaada taikina vuokaan ja ripottele mansikat pinnalle. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 15–20 minuuttia. Kakku saa jäädä mutakakkumaisen tahmeaksi.

3. Vaahdota kerma ja tarjoa haaleaksi jäähtyneen kakun kanssa.

Ohje on Raisa Laineen (Helsingin Sanomat).

Koti Ruoka ja juoma Kirjat

Guess who’s back? Back again…

Syyskuussa julistin lähteväni pitämään blogiani Blogspotiin, koska Lily toimi niin surkeasti — oli toiminut jo liian pitkään!

Vajaan vuoden kuluttua olen täällä taas, sillä Blogspot-alusta ei toiminut juuri paremmin. Kuvat näkyivät heikosti, blogi ei missään kohtaa alkanut näkyä Google-hauissa… ja samaan aikaan seurasin, miten Lilyn postauksissa riittää edelleen liikennettä. Ja nyt täällä ilmeisesti taas voi kommentoida! Ehkä tykkäysnappikin saadaan vielä.

Julkaisin tänne nyt urakalla useita postauksia Blogspotin puolelta, joten pahoittelen spammaamista! Siirrän lisää tekstejä Lilyyn vielä kesän aikana.

Kiva olla täällä taas, ja kiva päästä taas aktiivisemmin seuraamaan vanhoja suosikkiblogeja.

Kulttuuri Kirjat