Äänikirjoja kuuntelin kesäkuun aikana päälle kymmenen, joten kokosin ne yhteen luetelmaviivoin, jottei teksti venyisi uuvuttavan pitkäksi.

Sofie Sarenbrandt: Parasiitti
— Sarenbrandt tarttuu harvinaiseen mutta vakavaan aiheeseen, lasten turhaan huostaanottoon.
— Parasiitti on tuttuun tapaan mukaansa tempaava, kuten Sarenbrandtin dekkarit aina.

Ilona Tuominen: Normipäivä
— Jatkoa Kortteli-sarjalle, pääosassa luokanope Amalia.
— Viihdyttävä, paikoin ääneen naurattava.
— Äänikirjan editointi on valitettavasti surkeaa: teksti pomppii ja katkeilee. Toivottavasti suoratoistopalveluissa on jo parempi versio!
— Lukija Kati Tammensola sopii feelgood-romaanien ääneksi loistavasti.

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä
— Hienoa lapsuuden ja nuoruuden kuvausta.
— Kuvausta myös ajalta, jolloin en itse ollut syntynyt — kiinnostavaa siksikin.
— Luin kirjan osana 100 kirjaa ennen kuolemaa -kirjallisuushaastetta.

Tracy Reeds: Ruusutarha
— Kolme erilaista naiskohtaloa satakunta vuotta sitten.
— Vetävä, tosin hieman naiivi.
— Feministinen, vahvoja naispäähenkilöitä.

Helen Fields: Täydellinen rikos
— Rikosjuoni on seuraava: joku murhaa itsemurhaa yrittäneet myöhemmin.
— Fieldsin dekkarit on vain pakko aina kuunnella.
— Murhaaja oli tällä kertaa helposti arvattavissa.

Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä
— Emma on ikuinen opiskelija, joka ei saa oikein mitään valmiiksi. Gradunteon ohessa erilaisia miessotkuja.
— Vaahteran kirjoista jotenkin yhdentekevin.

Liina Putkonen: Varastettujen hetkien puutarha
— Kielokoski-sarjan toinen osa.
— Menneisyyden mysteereitä setvitään, kirjeitä luetaan.
— Kiukuttelevia miehiä.
— En jostain syystä jaksanut kiinnostua kirjan henkilöiden kohtalosta, joten meillä ei nyt tämän teoksen kanssa synkannut.

Laura Suomela: Tulppaanitoiveunia
— Tämän kanssa sen sijaan sujui.
— Nelikymppinen Helena löytää muutaman vuoden takaisen unelmakartan ja huomaa, että haaveet ovat edelleen toteuttamatta.
— Romaani rullaa mukavasti ja saa pohtimaan omia unelmia (joita joku voi kutsua mieluummin tavoitteiksi).

Laura Ingalls Wilder: Pieni talo preerialla, Luumujen poukama ja Hopeajärven rannalla
— Klassikkosarja, joka vie kuuntelijansa täysin erilaiseen aikaan ja paikkaan.
— Kuvaa idyllisen onnellista perhettä — symppistä!
— Silti kirjoissa on jännittäviäkin käänteitä.
— Vaikka Laura on kiltti ja tottelevainen, välillä hänestä nousee esiin yllättäviäkin puolia, kuten kostonhimoa (jonka annetaan toteutua ilman moralistista opetusta — kuinka virkistävää).

Anna Jansson: Tappava petos
— Maria Wern yhdistelee myrkytysmurhia keskenään.
— Janssonilla on taika saada kuuntelija koukkuun. On pakko tietää, kuka ja miksi.
— Lyhyissä, muutaman tunnin mittaisissa Wern-spesiaaleissa murhaajan motiivit tosin jäävät valitettavan heppoisiksi.

Janiina Lammi: Suuri huiputus
— Janiina Lammi kertoo kiinnostavista kokemuksistaan vuorilla. Niihin kuuluvat mm. katoava opas, karmea ripuli vuorelta laskeutuessa ja totta kai myös huippuhetket.
— Lammi sai paljon arvostelua osakseen, koska jotkut kokivat, että äiti ei voi kiipeillä vuorilla. (Voikohan isä?) Kritiikkiä on hyvin vaikea ymmärtää, niin kuin yleensäkin tarvetta torpata toisten unelmat ja tavoitteet.
— Tunteita herättävä kirja!

Lucy Clarke: Haaksirikkoutuneet
— Lori ja Erin ovat siskokset, jotka riitelevät ennen Fidžin-koneen lähtöä. Siksi vain Lori on lennolla, joka tekee hätälaskun autiolle saarelle.
— Clarke on erittäin mielenkiintoinen uusi tuttavuus!
— Aion ehdottomasti lukea Clarkelta lisää — onneksi tämä onkin tuottelias kirjailija.