Prinssi Harryn Varamies on paljon muutakin kuin medianostot
Puheenvuoro on nyt prinssi Harrylla. Elämäkerrassaan Spare — Varamies Harry kertoo äidistään, kuninkaallisesta perheestään, elämänpituisesta suhteestaan mediaan, sotilasurastaan ja tietenkin vaimostaan Meghanista.Teoksen haamukirjoittajana on toiminut J. R. Moehringer.
Äidin kuolema jätti ikuisen trauman
Olin 11-vuotias, kun prinsessa Diana kuoli. Makoilin vaaleanvihreässä pyjamassa sängyssäni ja katsoin tv:stä Täyttä laukkaa -ohjelmaa. Yhtäkkiä ruudun alareunassa alkoi kulkea teksti: Prinsessa Diana on kuollut. Ylimääräinen uutislähetys kello 10. Säntäsin kertomaan asiasta pihatöitä tekevälle äidilleni.
Koko maailma suri sydänten prinsessaa, mutta nuoret prinssit olivat menettäneet vanhempansa. Dianan kuoleman jättämä suru on ollut Harryn elämässä musertavasti läsnä koko ajan, ja se on läsnä myös läpi kirjan.
Ja vaikka media jätti hetkeksi surevat pojat rauhaan, vielä hautajaispäivänä se oli näkyvästi — ja kuuluvasti — paikalla:
I could hear nothing but a rhytmic clicking from across the road. The press. I reached for my father’s hand, for comfort, then cursed myself, because that gesture set off an explosion of clicks.
I’d given them exactly what they wanted. Emotion. Drama. Pain.
They fired and fired and fired.
Lapsena Harry piti pitkään yllä toivoa, että äiti ei olisikaan kuollut vaan vain piiloutunut lehdistöhullunmyllyltä. Vanhempana Harry halusi selvittää kuoleman olosuhteet tarkasti: hän ajoi onnettomuustunnelin läpi ja tutki poliisiraportteja. Poliisit olivat takavarikoineet Dianaa jahdanneiden paparazzien kamerat, ja Harry joutui kohtaamaan vastenmielisen totuuden katsoessaan kehitettyjä kuvia:
At last I came to the photos of Mummy. There were lights around her, auras, almost halos. How strange. The colour of the lights was the same colour as her hair — golden. I didn’t know what the lights were, I couldn’t imagine, though I came up with all sorts of supernatural explanations.
As I realized their true origin, my stomach clenched.
Flashes. They were flashes. – – Those men who’d chased her… they’d never stopped shooting her while she lay between the seats, unconscious – – .
Harryn kipu on käsinkosketeltavaa, mutta se on myös jotain, mistä tämä ei ole ollut valmis päästämään irti. Terapeutilleen hän kertoo, kuinka tuska on ainut asia, joka hänellä on äidistään jäljellä. Jos hän menettää sen, hän pelkää menettävänsä Dianan uudestaan.
And also, I suppose, without the pain, well, she might think… I’ve forgotten her.
Kuollut äiti, media ja Harry ovat kietoutuneet tiiviisti yhteen. Välillä niin tiukasti, että vaikka kaikki myötätunto on äidittömäksi jääneen pojan puolella, prinsessa Dianan osallistuminen haudan takaa Harryn elämään tuntuu välillä liioitellulta. Harry säilyttää Dianan hiustupsuja yöpöydällään, sivelee Dianan käyttämää kauneusvoidetta paleltuneelle jalkovälilleen ja Meghanin ehdotuksesta ottaa kehystetyn kuvan äidistään mukaan jopa synnytyssaliin.
Pakoon medialta
Prinssi Harry ei koskaan halunnut median valokeilaan. Päinvastoin, hän yritti päästä siltä pakoon. Prinssi meni töihin Australiaan, värväytyi armeijaan ja lähti sotaan toivoen, että pääsisi kannoilla roikkuvasta paparazzilaumasta eroon. Media löysi hänet kuitenkin aina, mikä vaikutti paitsi sotilastovereiden turvallisuuteen, teki myös tyttöystävien elämästä mahdotonta. Harry kuvailee, miten toimittajat hyökkäsivät erään heistä kimppuun kuin piraijat:
Flea phoned me in tears. There were eight paps outside her flat. They’d chased her halfway across London.
She’d just seen herself described by one paper as “an underwear model”. Based on a photoshoot done years and years before! – –
They were digging, digging, ringing up everyone she’d ever known. They were already after her family.
Siihen nähden, mitä media on tehnyt Harrylle ja mitä Harry on tehnyt pysyäkseen poissa otsikoista, tuntuu järjettömältä syyttää prinssiä julkisuudenkipeydestä. Harry yritti elää yksityistä elämää, mutta media ei jättänyt tätä rauhaan. On ymmärrettävää, että Harry halusi lopulta kertoa tarinansa itse — ensin Oprahin show’ssa, sitten Netflix-dokumentissa ja viimeisimpänä kirjassaan.
Isoveli käänsi selkänsä
Olen pitänyt prinssi Williamia ja tämän puolisoa Catherinea aina hurmaavana parina. Erityisesti olen ihaillut tyylikästä ja eleganttia Catherinea, joka videoilla näyttäytyy erityisen ystävällisenä ja viehättävänä. Pariskunnan suhteesta välittyy huumori ja lämpö, ja pari esiintyy julkisuudessa oikein suloisesti. Henkka Alénkin on kertonut, mikä mainio seuramies William on.
Edustaminen on tietenkin kuninkaallisen parin työtä.
Kirjassaan Harry tuo esiin myös täydellisen parin ikävämmät puolet: kateuden, kilpailuhenkisyyden, pikkumaisuuden ja täydellisen tuen puutteen. Voi olla, että ”Willyn ja Katen” versio tapahtumista olisi toisenlainen, mutta mielestäni Harry kertoo suhteestaan veljeensä ja kälyynsä rauhallisen pohtivasti. Läsnä on totta kai myös tunne loukatuksi tulemisesta ja suru koko ajan etäisemmäksi muuttuvasta Williamista.
Jo nuoresta saakka pikkuveli on kaivannut isoveljen huomiota, mutta William on pettänyt nuoremman sisaruksensa ensimmäisen kerran jo sisäoppilaitoksessa, jossa halusi olla kuin ei Harrya tuntisikaan. Kun lehdistö käy täydellä teholla Meghanin kimppuun, tukea ei Willyltä heru — kuten ei muultakaan kuninkaalliselta perheeltä. Kun Harry toivoo hovin reagoivan Meghanista kirjoitettuihin törkyjuttuihin, Charles-isän vakiovastaus on: Don’t read it, darling boy.
Tabloidien nostot ovat vain pieni osa kirjaa
Paleltunut penis, paljastukset kuninkaallisesta perheestä ja talibanit shakkinappuloina — siinäpä kirja pähkinänkuoressa, mikäli iltapäivälehtien juttuihin on uskominen.
Todellisuudessa nelisatasivuiseen teokseen mahtuu paljon muuta, ja samoin kohuotsikot asettuvat kontekstiinsa. Harry ei mässäile vihollisten tappamisella, vaan hän yksinkertaisesti kuvaa sotilaan työtä.
Kuka paheksuisi talvisodan veteraaneja samanlaisella raivolla kuin Harrya on paheksuttu?
Elämäkertaa on todella luettu kuin piru raamattua, ja eräskin suomalainen bloggaaja Harrya kritisoidessaan kuvasi talibaneja toisinajattelijoiksi. On tietysti kovin länsimaista kutsua talibaneja terroristeiksi, mutta toisaalta on myös aika paksua puolustaa vanhoillista, väkivaltaista ääriliikettä vain jotta pystyisi lyttäämään Harrya lisää.
Spare — Varamies kertoo sodan lisäksi ystävyydestä, elämästä kullatussa häkissä, Afrikasta ja rakkaudesta. Kuvaukset Afrikasta ovat taianomaisia, ja Harry tekee tärkeää työtä muun muassa salametsästyksen kitkemiseksi. Harryn ja Meghanin rakkaustarina kattaa noin kolmasosan kirjasta, ja tarina on tuttu kaikille Harry ja Meghan -dokumentin katsoneille.
Elämäkerta on mahdollisuus lukea hyvin erilaisesta elämästä sisäpiiriläisen näkökulmasta. Toisin kuin monet kuninkaallisten biografiat, jotka joutuvat turvautumaan toisen käden lähteisiin ja suoranaisiin valheisiin, Spare on kerrottu omin sanoin.
Moni arvostelija muistuttaa, että prinssi Harry elää edelleen hyvin etuoikeutettua elämää. Silti — kuka esimerkiksi meistä suomalaisista olisi valmis vaihtamaan paikkaa hänen kanssaan?
***