Ruokainspiraatiosta ja sesongin parhaista resepteistä

Mistä ammennan ruokainnostukseni? Kirjoitan postauksessa inspiraation lähteistäni, jotka voivat olla niin podcastin, kirjan, lehden kuin bloginkin muodossa.

Minulla ei ole lukujumia, mutta äänikirjojen kuuntelujumi sen  sijaan on iskenyt pahasti. Bookbeatin teoslistani on lyhentynyt nopeasti, kun olen useammankin kirjan keskeyttänyt kymmenen minuutin jälkeen. Ehkä syynä on kuunteluähky tai se, ettei mikään teos vain ole napannut kunnolla mukaansa.

Jotakin täytyy silti kuunnella. Koska rakastan ruokaa, aloin kuunnella Petra Wettenrannan ja Kia Arpian Bella Table -podcastia, joka on tuottanut tähän mennessä huimat sata jaksoa ruokapuhetta. Kuinka inspiroivaa! Sen lisäksi, että ruokaa on ihanaa syödä ja laittaa, on myös kivaa kuunnella safkakeskustelua. Podcastista saa arjen ja juhlan ruokavinkkejä ja Bella Tablen Instagramista herkullisia reseptejä, kuten Babybel-juustotäytteiset täydelliset sämpylät.

Sämpylätaikina syntyy näistä aineksista: 2,5 dl maitoa, 25 g tuorehiivaa,1 rkl sokeria, 1 tl suolaa, 6 dl tai yli 00-vehnäjauhoja, 0,5 dl rypsiöljyä, 10 mini-Babybel-juustopalloa.

Sämpylät valmistuvat näin: Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää sokeri, suola ja puolet jauhoista. Lisää öljy ja loput jauhot. Vaivaa. Taikina ei saa tarttua sormiin. Kohota tunti liinan alla ja jaa taikina sitten kymmeneen osaan. Pyörittele sämpylöiksi ja paina sisään juustopallerot. Nypytä taikina päälle tiiviisti. Kohota pellillä keittiöliinan alla vielä puoli tuntia. Paista 225-asteisessa uunissa 10 – 12 minuuttia.

Juusto ja vehnä eivät ehkä ole erityisesti satokauden tuotteita, mutta mustikka on. Olen kyykkinyt marjametsässä etsimässä tätä sinistä kultaa, josta osa on mennyt pakkaseen, osa suoraan suuhun ja osa piirakkaan. Paras mustikkapiirakkaresepti on Glorian ruoka ja viini -lehdestä, ja erityisen tästä leivonnaisesta tekee taikinaan tuleva basilikasokeri. Piirakan voi tarjota vaikka vaniljasokerilla maustetun turkkilaisen jogurtin kanssa (Arlan, ei sen partamiesjogun). Voittaa kermavaahdon mennen tullen!

Reseptiin pääset täältä. Minä olen valmistanut makeaa herkkua sekä basilikan että basilika-sitruunamelissasekoituksen kanssa, ja molemmat toimivat erinomaisesti.

(Mustikkaylistystä on ollut blogissa ennenkin.)

Jos mustikat täyttävät metsät, monen kotipuutarhurin pihassa alkaa olla kesäkurpitsakausi parhaimmillaan. Vihreitä pötkylöitä ilmestyy viljelmille kuin sieniä sateella, ja niille täytyy keksiä käyttöä. Minä lainasin kirjastosta Kati Jukaraisen, Maria Kesäsen ja Hanna Sumarin esteettisesti ja tiedollisesti upean teoksen Keittiöpuutarha — siemenestä lautaselle, josta löytyi maistuvien kesäkurpitsamuffinien ohje. Herkkusuuna lisäsin päälle vielä tuorejuustokuorrutteen ja sain aikaan unelmanpehmeät kuppikakut.

Muffineihin tulee alkuperäisen ohjeen mukaan (itse puolitin määrät) 3 munaa, 2,5 dl öljyä, 4 dl sokeria, 2 tl vaniljasokeria, 5 dl raastettua kesäkurpitsaa, 7,5 dl vehnäjauhoja, 1 rkl kanelia, 0,5 tl muskottipähkinää, 1 tl soodaa, 0,5 tl leivinjauhetta, 1 tl suolaa ja 50 g pähkinöitä.

Sekoita kosteat ja kuivat ainekset erikseen ja yhdistä kulhossa. Jaa muffinivuokiin ja paista 200 asteessa noin 22 – 25 minuuttia.

Valmista kuorrute vatkaamalla yhteen 50 g huoneenlämpöistä voita kolmeen desiin tomusokeria. Lisää 150 g Philadelphia-tuorejuustoa ja jatka vatkaamista, kunnes seos on kuohkeaa. Pursota muffinien päälle ja koristele nonparelleilla.

Ruokavaikuttaja, jota olen seurannut jo kauan, on toimittaja-bloggaaja Satu Koivisto, jonka reseptit eivät ole koskaan pettäneet. Ohjeet ovat yleensä hyvin yksinkertaisia: ne valmistuvat usein muutamista raaka-aineista melko helposti, kuten kuvan gnocchipannu. Ruoka valmistuu yhdessä pannussa hetkessä mutta on täynnä makua:

Kuumenna paistinpannulla öljyä ja tuoretta timjamia. Paista gnoccheja noin kymmenen minuuttia niin, että ne vähän rapsakoituvat. Lisää kuivattuja tai tuoreita tomaatteja ja mausta suolalla sekä pippurilla. Tarjoile peston kanssa. Ah!

Kaikkia seuraamiani ruokavaikuttajia yhdistävät tietyt asiat: sesongin raaka-aineet, rentous, luomun ja lähiruoan arvostaminen, kekseliäisyys, hävikin välttäminen ja rakkaus ravintoloihin. On myös muunlaisia kokkeja ja ruokabloggaajia, mutta jos arvot eivät kohtaa, eivät heidän ruokansakaan innosta, kuten silloin, jos reseptien pääraaka-aine on melkein pelkästään liha.

Saku Tuomisen Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta -kirja päättää inspiraatiolistaukseni. Teos sisältää paitsi Tuomisen vuosikymmenten aikana kerryttämää ruokafilosofiaa, myös viittauksia muun muassa tutkimuksiin ja muiden ruokakirjoittajien teksteihin. Simppelin ruoka-ajattelun tiivistää lainaus Michael Pollanilta: ”Eat food, not too much, mostly plants.”

Minulle ruoka on laadukkaita ravintoloita, oman keittiön kokeiluja, nauttimista, kokoontumista ruoan ympärille, herkullisia makuja, innostumista, elämää, viinilasillisia pastakastiketta hämmentäessä, hemmottelua (itsen ja muiden), hyvinvointia ja 80/20-ajattelua. Ruoka on onnen lähde, ei pelkkää polttoainetta. Kuten Tuominen kirjoittaa:

”Se, miten syömme, vaikuttaa jopa siihen, kuinka onnellisia tai onnettomia olemme. Ja se, kuinka onnellisia tai onnettomia olemme, vaikuttaa siihen, miten syömme.”