Sarjat, jotka jätin kesken (ja ne, jotka olisi pitänyt jättää)

Helsingin Sanomat julkaisi äskettäin tv-sarjojen antisuosituslistan. Joukko toimittajia kertoi, mitkä hehkutetut sarjat jäivät kesken. Antivinkeissä oli monia sellaisia sarjoja, jotka minäkin olin jättänyt kesken tai joiden joutumisen listalle ymmärsin hyvin.

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miten huono olen ollut jättämään kirjoja kesken, ja sama pätee oikeastaan televisiosarjoihin. Olen usein ajatellut, että kun olen aikaani johonkin sarjaan jo käyttänyt, olen tuhlannut ajan turhaan, jos en katso kaikkia jaksoja. Jotkin sarjat ovat kuitenkin olleet sellaisia, että jossain vaiheessa ei vain enää ole pystynyt…

Kesken jääneet sarjat

Greyn anatomia, kahdesti. Pettämistä, eroja ja päähenkilöiden epäuskottavia kuolemia joka käänteessä. Kummallisia, irrallisia juonenkäänteitä, kuten tohtori Baileyn bipolaarisuus, josta puhuttiin tasan yhdellä tuotantokaudella. Lopetin sarjan seuraamisen, kun Meredith jäi leskeksi. Olin vuosia katsomatta, mutta ikävöin sarjan kiinnostavia sairastapauksia ja jatkoin katsomista muutaman jakson ajan. Lopputulos: ei jännittäviä diagnooseja, pelkkää ihmissuhdesoopaa. Kesken jäi, toistamiseen.

Revenge. Ensimmäinen kausi alkaa dynaamisesti. Nuori nainen hivuttautuu lähelle perhettä, joka on toiminut väärin hänen isäänsä kohtaan. Hän aikoo kostaa. Kostoiskuja sateleekin napakkaa tahtia, ja jos minä olisin saanut päättää, sarjan juonenkaari olisi tullut päätökseensä 1. kauden aikana. Mutta ei — ilmeisesti sarjan suosio innosti tekijöitä jatkamaan eli pitkittämään, pitkittämään ja pitkittämään tarinaa, jossa ei ole siihen tarpeeksi aineksia.

Tuli uusia, tylsiä henkilöitä, juonenkäänteitä joilla ei ollut muuta tarkoitusta kuin venyttää tuotantokautta, päähenkilön menneisyydestä paljastui ihmeellisiä juttuja. Oli ihmisiä, joita oli luultu kuolleeksi mutta jotka eivät olleetkaan. Jaksoin kolme ensimmäistä kautta, neljännen hylkäsin. En tiedä, saiko nainen kostonsa, eikä kiinnosta.

True Blood. Tykkäsin kovasti monestakin tuotantokaudesta, ja ah, Sookien ja Ericin kemia… Kolmas ja viides kausi sisälsivät kuitenkin liian paljon säntäilyä edestakaisin: porukka oli jatkuvasti jossain vankina, pakeni, joutui taas vangiksi, pakeni taas. Runko ja jäntevyys puuttuivat. Kaksi viimeistä kautta jäivät katsomatta.

Suits. Sarja alkoi toistaa itseään niin ennustettavalla tavalla, että vaikka yritimme katsoa sen mieheni kanssa loppuun, jämähdimme jonnekin seitsemännelle kaudelle, eikä sieltä taida olla pois pääsemistä.

Mitä jokaisessa Suits-jaksossa tapahtuu? Donna hymyilee vinosti, Donna antaa viisaita neuvoja, Donna kävelee pois päin design-mekossa, Donna ratkaisee ongelman, Harvey menettää malttinsa, Harvey kukkoilee, Harvey ja Litt riitelevät, Harvey ja Litt sopivat, Harvey kertoo asiakkaalle, miten hyvä asianajaja on, Litt kiukuttelee kuin pikkulapsi, Litt menee näyttämään Harveylle kuka käskee, Litt tulkitsee jotain väärin ja toimii hätiköidysti, Gretchen läksyttää Littiä.

Huoh.

This is us. Aloin katsoa sarjaa, jota niin monet rakastavat, mutta kaksi ensimmäistä jaksoa olivat niin ylisiirappisia, etten vain voinut jatkaa.

Sorjonen. Epäuskottavaa, jäykkää dialogia, ja taas venäläiset pahiksina. En ymmärrä, miksi sarja on (jossain määrin) menestynyt ulkomailla.

Kaikki synnit. Kuten Hesarin jutussakin kirjoitettiin, sarja tuntuu skandisarjojen kopiolta, pääparin kemia ei lähde, ja Maria Sidin aikuinen, voimaantunut, seksiä harrastava nainen on vain jotenkin nolo.

Sarjat, jotka olisi pitänyt jättää kesken

Lost. Apua, aikansa kulttisarja olisi pitänyt pitää korkeintaan kahden tuotantokauden pituisena. Lost syyllistyi pitkittämiseen ja todelliseen antikliimaksiloppuun, joka ei tarjonnut katsojalle vastauksia puoliinkaan sarjan herättämistä kysymyksistä. Ei ihme, sillä sarja meni välillä niin sekavaksi, että vaikea siinä on käsikirjoittajienkin varmasti pysyä mukana. Harmittaa, että tuhlasin aikaani kuuden kauden verran.

24. Vuokrasimme sarjan 1. kauden kerran Makuunista. Puoliso jätti kesken ensimmäisen jakson jälkeen, mutta minä katsoin sen loppuun periaatteesta: olinhan käyttänyt sarjaan jo tunnin, joten täytyyhän siihen käyttää vielä 23 lisää. Pettämättömästä logiikastani olen alkanut päästä eroon vasta viime aikoina.

Ei 24 sinänsä huono kokemus ollut, mutta koska vuokra-aikaa oli viikonlopun verran, käytin siitä ehkä turhan monta tuntia Jack Bauerin parissa!

Game of Thrones, tavallaan. Kyllästyin sarjaan toisen ja kolmannen kauden aikana, sillä henkilöt vain vaelsivat paikasta toiseen. Väkivaltaa ja raiskauksia oli myös liikaa. Toisaalta GoT oli meillä sarja, jota katsoimme yhdessä mieheni kanssa, joten se oli ihan hyvää parisuhdeaikaa. GoT on myös komeasti tehty, ja ehkä sen voi lisäksi katsoa kuuluvan yleistietoon. Tuskin kuitenkaan katson ikinä uudestaan.

Sarja, joka ehkä pitäisi jättää kesken

Handmaid’s Tale. Sarjan viides kausi on alkamassa, vaikka sen luonnollinen elinkaari olisi ollut maksimissaan kaksi kautta. Olen jokaisen kauden lopussa ollut järkyttynyt: vieläkö tämä jatkuu? Sarjassa tympäisee pitkittämisen lisäksi väkivallalla mässäily ja tietyt ohjaajan ratkaisut, kuten lähikuvat Junen kärsivistä kasvoista, ja Elisabeth Mossin maneerit, kuten pään nyökyttely (jota ohjaaja oletettavasti tukee).

5. tuotantokausi ei siis oikein kiinnosta, mutta toisaalta suorittajaluonteeni ei halua jättää sarjaa kesken. Haluaisin myös tietää, miten tarina lopulta päättyy.

Mitä sarjoja sinä olet jättänyt kesken? Miksi?