Hyvinvointipaino

Törmäsin viime syksynä Raakel Lignellin ja Patrik Borgin kirjaa ”Raxun rinnalla – kohti pysyvää painonhallintaa” lukiessani termiin hyvinvointipaino. Oli ihan uusi termi minulle! Mitä se tarkoittaa?!

 

Hyvinvointipainolla tarkoitetaan kehonpainoa, jossa terveellisten elämäntapojen noudattaminen on nautinnollista ja joustavaa. Elämästä voi silloin nauttia omassa hyvinvointipainossa ilman kohtuuttomia ponnistuksia. Valitettavasti hyvinvointipainoaan ei voi itse päättää, vaan se pitää löytää. Meillä jokaisella on oma biologinen normaalipainoalueemme, jossa keho ja mieli toimivat parhaalla mahdollisella tavalla ja hyvinvoinnin edellytykset ovat parhaat. Biologisella normaalipainolla eli hyvinvointipainolla tarkoitetaan siis henkilön omaa yksilöllistä painoa, johon keho hakeutuu kun syödään kehoa kuunnellen, nälän ja kylläisyyden mukaan. Perusaineenvaihdunta säätelee hyvinvointipainoa.

 

Hyvinvointipainolla on aikuisuuden aikana sellainen 5-10 kilon vaihteluväli. Se voi siis olla 25-vuotiaana eri kuin 30-vuotiaana, 35-vuotiaana, 40-vuotiaana, 45-vuotiaana jne. Myös päivittäinen vaihtelu on normaalia ja onkin ihan ok, jos paino vaihtelee päivittäin 1-3 kilon sisällä.

 

hyvinvointipaino.jpg

 

Kroppa ja pää toimivat tosiaan parhaalla mahdollisella tavalla, kun henkilö on hyvinvointipainossaan. Naisilla kuukautiset on säännölliset, unta on riittävästi, kehon lämmönsäätely ja ruoansulatus toimivat moitteettomasti… Myöskään ajatukset eivät ole koko ajan ruoassa ja syömisessä :) Tämä on minulle ainakin tuttua juttua epämääräisiltä laihdutusprojekti-ajoiltani: mielessä oli koko ajan ruoka, syöminen ja kulutettavat kalorit. Pääkoppa ei silloin toiminut kunnolla, koska tilaa ei ollut muille ajatuksille tarpeeksi.

 

Ihminen voi laihduttaa itsensä hyvinvointipainon alapuolelle, minäkin olen sen tehnyt muutamaan otteeseen. Painon pitäminen siellä alapuolella on vain äärettömän vaikeaa eikä siinä vaiheessa voida puhua hyvinvoinnista. Minulla se ainakin oli jatkuvaa syömisen kyttäämistä ja älytöntä liikkumista vain kalorien kuluttaminen mielessä. Enpä voi kehuskella voineeni silloin kovin hyvin, vaikka hirveän tyytyväinen peilikuvaani olinkin. Kun annoin painoni nousta viitisen kiloa (ne kuuluisat naisten viisi kiloa, jotka joka toinen nainen haluaa tiputtaa painostaan…), oli fiilis ihan eri, voin paljon paremmin eikä peilikuva silti häirinnyt.

 

Ja voihan sitä painoa nostaakin hyvinvointipainon yli! Se onkin helpompi homma! Kuten jo yllä mainitsin, hyvinvointipainossa terveellisten elämäntapojen noudattaminen on helppoa. Lihoahan voi kun syö mitä sattuu, milloin sattuu, ei liiku ollenkaan… Eli kun ei noudata terveellisiä elämäntapoja. Helppoa on käydä hakemassa pitsaa tai hampparia (ainakin jos ei asu näin kaukana lähimmästä roskaruokaa myyvästä ravintolasta :D ), maata illasta toiseen sohvalla ja syödä iltapalaksi suklaata. Nojoo, kaikki, kuten rakas mieheni, eivät tunnu lihovan tälläkään tavalla. Mutta kyllä ihan tämmöinen perus Maija ja Matti Meikäläinen pullistuu hyvinvointipainonsa yläpuolella pelkällä ”herkkukuurilla”. Sitten on erikseen nämä mieheni kaltaiset, joita kaikella rakkaudella ja katkeruudella kutsun läpipaskojiksi :D

 

MUTTA! Minun mielestäni hyvinvointiin kuitenkin kuuluu herkuttelu ja laiskottelu sopivissa määrin. Totta ihmeessä kuuluu! Minä en lukeudu ollenkaan niihin totaalikieltäytyjiin, jotka eivät herkuttele ollenkaan, koska ainakin minun hyvinvointini kärsisi siitäkin ja paljon. Arkena herkuttelen vaikkapa tekemällä banaanirahkaa (mansikkarahkaa tekisin myös mutta tuolle imeväiselle tulee minun syömistä mansikoista vatsavaivoja) ja viikonloppuna annan itselleni luvan herkutella vaikka jäätelöllä tai jos ollaan esimerkiksi lasten mummoloissa tai ukkiloissa käymässä, kyllä minä syön kahvileipää jos sitä on tarjolla. Ja ne jalat nostan ylös sohvalle aika ajoin. Tähän on vielä pakko mainita mielipiteeni ”herkkulakoista”: herkkujahan voi olla niin monenlaisia, eihän sitä kannata kieltää itseltään ainakaan terveellisiä herkkuja, eihän? Kuka sanoo, että herkut ovat vain pullaa, karkkia, kakkua…. Kyllä minulle ihan vaikka päärynä käy herkusta. Jos minä silloin tällöin lakkoilen, en todellakaan puhu herkkulakosta, koska minulle herkku-käsite on melko laaja. Lakkoillessani jätän väliin ne kahvileivät, limsat ym. mutta herkuttelen sitten makeilla hedelmillä ja marjoilla. Ihan hyvää tuollainen pulla- ja karkkilakko välillä tekeekin, mutta itse en voisi ottaa siitä elämäntapaa, koska minusta välillä sellainenkin herkuttelu kuuluu hyvinvointiin.

 

Alan jo pikkuhiljaa toistaa itseäni, joten tähän loppuun lainaan Patrik Borgia: ”Uskallus päästää paino kellumaan vaatii vaa’an lukeman unohtamista ja oman hyvinvoinnin nostamista ykköstavoitteeksi. Se ei ole helppoa.”

 

PS: Raskauden jäljiltä en usko olevani vielä hyvinvointipainossani, ilkeän painoindeksitaulukonkin mukaan olen lievästi ylipainoinen. Tässä ollaan siis palaamassa kohti hyvinvointipainoa :) Sen jälkeen terveellisillä elämäntavoilla aion pysyä siinä. Aikaisemmin, ennen lapsia ja alle kolmekymppisenä hyvinvointipainoni huiteli jossain 55 kilon tietämillä, se aina palautui suunnilleen siihen kävi se sitten matalammalla tai korkeammalla. Ensimmäisen raskauden jälkeen painoni jäi kellumaan 58 kiloon. Katsotaan onko hyvinvointipainoni noussut toisen raskauden myötä vai kellunko samoissa lukemissa vielä myöhemmin. Painoindeksitaulukon (jota ei mielestäni pitäisi orjallisesti tuijottaa) olen normaalipainon ylärajalla ollessani 64-kiloinen. Jännä nähdä kuinka akan käy :P

 

PS2: Syömshäiriöiden hoidossa puhutaan myös hyvinvointipainosta, siihen en viittaa nyt ollenkaan koska en asiasta mitään tiedä (vielä).

 

hyvinvointi terveys mieli liikunta