Miksi haluan kiinteytyä?
Olen pyöritellyt mielessäni postausta siitä, miksi haluan kiinteytyä, tiivistyä, vaikka korostan olevani matkalla kohti hyvinvointia. Kiinteytymisellä tuntuu olevan vähän sellainen pinnallinen maine, monesti se on se lopullinen silaus ennen ”bikinikuntoa” tai ”kesäkuntoa”.
No minulle se kiinteämpi minä on osa minun hyvinvointia vaikka en mitään bikinikuntoa tai kesäkuntoa varsinaisesti tavoittelekaan. Ja tähän on monta hyvin erilaista syytä, joita en osaa laittaa tärkeysjärjestykseen.
Tykkään juosta. Juostessa ei ole kiva, jos pylly hyllyy. Se on minusta ainakin todella ärsyttävää, kun joka askeleella takapuoli tärähtää ja jatkaa hyllymistään kunnes seuraava askel pysäyttää sen ja laittaa hyllymään uudestaan. Haluan siis kiinteyttää takalistoani, jotta minun on mukavampi juosta. Lisäksi vahvat pakara- ja reisilihakset ovat avainasemassa juoksemisessa, joten niiden kehittämisestä ei muutenkaan ole haittaa.
Lomaillessa lämpimässä huomasin, että sisäreidet hinkkaavat ilkeästi toisiaan vasten. Käveltyäni päivän eläinpuistossa mekko päällä sain kivat ihottumat molempiin sisäreisiin ja se oli melko inhottavaa. Kiinteyttämällä koko kroppaa myös sisäreidet toivottavasti kiinteytyvät ja kaventuvat eikä tätä inhottavaa hinkkaamista tapahdu ainakaan noin pahasti.
Jumpatessa minua ärsyttää mahani. Monessa liikkeessä löysä vatsanseutu menee ikävästi kurttuun ja minusta se tuntuu pahalta. Liikunnan ilooni vaikuttaa sekin, että liikkuessa ei tule tällaisia ikäviä tuntemuksia. Viimeksi eilen tehdessäni burpee-liikettä huomasin tämän ja heti alkoi ottaa päähän. Lihaskuntotreeni ja intervallitreeni eivät ole välttämättä tarkoitettukaan tuntumaan hyvältä, mutta se ”ikävä” tunne pitäisi tulla lihasten ja hengityselimistön rasittamisesta eikä tällaisesta. Minulla ainakin keskittyminen liikkeen oikein suorittamiseen herpaantuu hieman kun tuntuu, että maha on tiellä. Varmasti tosi monella on näin ja varmasti heistä kovinkaan moni ei koe asiaa näin pahana kuin minä. Toisaalta itseäkin ihan naurattaa, että ylipäänsä olen kiinnittänyt asiaan näin paljon huomiota. Tässähän tietysti osittain on sitäkin, että olen synnyttänyt kohta 5 kuukautta sitten eikä vatsa ole vielä palautunut.
Ja lopuksi vielä syy, joka nousee osittain pihiydestäni (joka on tosin aika valikoivaa…). Minulla on tosi paljon ihan hitusen liian pieniä vaatteita, joihin olen mahtunut esimerkiksi vuosi sitten. Olen tällä hetkellä vähän kenkusti kahden koon välissä ja mieluummin olisin sopiva siihen pienempään kokoon, koska sen koon vaatteita minulta löytyy kaapillinen. Imetysvaatteeni ovat sitä isompaa kokoa ja tykkään käyttää legginssejä, jotka ovat sen verran edullisia että olen raaskinut niitä ostaa. Lisäksi hommasin jumppavaatteet tätä isompaa kokoa, jotta voin niissä jumpata nyt ilman että ahdistavat. Mutta en millään tahtoisi ostaa uusia vaatteita siksi, etten ihan mahdu vanhoihin. Eri asia ne sellaiset selvästi liian pienet vanhat vaatteet, jotka eivät ole mahtuneet vuosiin.
Näistä syistä minä haluan hieman kiinteytyä. Nyt kun oltiin reissussa olin omasta mielestäni oikein hyvässä bikinikunnossa: sen sain kun vain puin bikinit ylleni 🙂 Olen siis tyytyväinen kehooni eikä minulla ole mitään niin sanottua laihdutustarvetta. Nämä seikat kuitenkin vaikuttavat hyvinvointiini, koska ne vaikuttavat osittain liikunnan harrastamiseen. Ja kiinteytymisessähän kasvatetaan lihasta ja olen huomannut, että lihaskunnon parantuminen on vaikuttanut jaksamiseeni ja olemiseeni muutenkin. Näin ollen kiinteytymisohjelman mukaan treenatessani vaikutan myös jaksamiseeni 🙂