No miten se on lähtenyt?

Suunnilleen kuukausi sitten tein itselleni ruokavalion ja päätin että tästä tämä projekti nyt kunnolla polkastaan käyntiin. No – kuinka on käynyt?

Huonostihan siinä on käynyt 😀 Ensin oli kastejuhla, jonka valmistelun takia en muka voinut syödä ajallaan ja tuli napsittua mitä sattuu. Sitten tuli kastejuhla ja yli jääneitä herkkuja oli ihan pakko syödä muutama päivä juhlien jälkeen. Tämän jälkeen sain kuitenkin itseäni pikkusen niskasta kiinni ja sain ruokailun kohdilleen jouluun asti. Olinkin antanut itselleni jo etukäteen luvan syödä jouluna vapaasti ja sen tein. Jouluaatonaatosta uudenvuodenaattoon asti! Rajoitin toki sen verran, että kun esikoisellekaan ei voinut antaa makeita herkkuja mielin määrin niin en voinut tietenkään syödä itsekään ihan koko ajan. Olimme kaikki joulun pyhät perheen kesken kotona ja lähdimme kiertämään mummoloita ja ukkiloita vasta sunnuntaina 27. päivä. Meillä kun noita mummoloita on kaksi ja ukkiloita samoin kaksi, joten kiertämistä riitti 🙂 Vauva alkoi itkeä enemmän ja oli selvästi ilmavaivainen reissun aikana ja mietin mistä syömästäni se voisi johtua. Neuvolan täti oli jo aikaisemmin sanonut, että jos itkeskely johtuisi jostain mitä syön koko ajan, olisi vauvan huuto kokoaikaista eikä sellaista kuin meillä ennen joulua. Kuitenkin kun itku ja ilmavaivat lisääntyivät tulkitsin sen johtuvan minun syömisistäni. Jätin punaisen lihan vähemmälle (sitä kun jouluna tulee syötyä melko paljon monessa muodossa) ja suklaan kokonaan pois – viimeiset muutamat konvehdit söin kotiin palattuamme uuden vuoden aattona. Silloin olimme pari päivää kuunnelleet pitkiä pieruja ja normaalia enemmän itkua. Kummasti se vaikutti sekä omaan oloon että vauvan vointiin, joten ratkaisu oli oikea.

Olen siis nyt kuudetta päivää oikealla tiellä, ilman suklaisia ja muita sokerisia herkkuja. Viikonloppuna en kuitenkaan syönyt vielä täysin ruokavalioni mukaan vaan rentoilin miehen viimeiset lomapäivät sen suhteen. Maanantaina alkoi uusi elämä sekä minulla että melko monella muulla uskoisin. Osa on tietty aloittanut jo heti vuoden alusta. Ystäväni haastoi mukaan Facebookissa pyörivään Motiviren Vähäsokerinen tammikuu -kampanjaan ja sitä tässä onkin helppo toteuttaa, kun tarkoitus on muutenkin timmiyttää kroppaa ja saada itselle kokonaisvaltainen hyvä olo.

Eilen ja tänään olen syönyt kelloa seuraten ja ruokavalioni mukaan. Tekemääni ruokavaliota on helppo noudattaa, koska siinä syödään hiilari-, proteiini- ja rasva-annoksia eikä lasketa kaloreita (eikä lasketa edes niitä suupaloja, joka tuntuu olevan nyt uusi trendi). Tiedän mistä erilaisista ruoka-aineista saan yhden annoksen kutakin ravintoainetta (ne löytyvät Mikko Rinnan kirjasta taulukkoina) ja kokoan ateriani niistä sen mukaan kuinka monta mitäkin ravintoaineannosta kullakin aterialla tulee syödä. Esimerkiksi tänään on jäljellä vielä iltapala, johon kokoan kaikkia ravintoaineita kaksi annosta. Eilen iltapalaksi söin kaksi kuitupitoista leipäviipaletta, joihin tuli levitettä ja juustoa. Leivästä hiilarit, levitteestä rasvat ja juustosta protskut. Yksinkertaisimmillaan ruokailuni on näin helppoa. Toki koska imetyksen takia en syö ruisleipää, tulen harvemmin syömään leipää tuolla lailla ateriana – vaikkakin runsaskuituista, on vaalea(hko) leipä jotenkin pullanoloista minusta. Alla on parin päivän välipalat, siitä näkee hyvin annosmalleja. Molemmista kuvista löytyy parit hiilariannokset, protskuannos ja rasva-annos (no toisesta ehdin syödä toisen mandariinin ennen kuvan ottamista 😀 )

Ja tottakai sitä tarvitsee uuteen treenikauteen uudet treenivaatteet 🙂 Koska asumme pienellä paikkakunnalla, jossa urheiluvaatetarjonta on melko suppea (ei olematon, mutta suppea), käytin hyväkseni nettikauppojen ihmeellistä maailmaa ja ennen joulua tilasin itselleni parit pökät ja topin. Koska tarkoitus on kutistua yksi koko en päästänyt ostosholistia sisälläni valloilleen vaan pidin itsekurin edes tässä asiassa 😀 Minulla on nimittäin paha treenivaatepakkomielle ja motivoin sekä palkitsen itseäni uusilla liikuntavaatteilla. Nämä ovatkin huippumotivaattorit ja pari kertaa olen jo ehtinyt näissä jumppaamaan! Kuvassa näkyy myös perheen lenkittäjät ja verenpaineen nostattajat – sekä meille niin tyypillinen pieni kaaos 😉 Ja tarkat silmät huomaavat yhden tavoitteeni kuvasta: sormessa on vain kihlasormus, joka on ostettu ensimmäisen raskauden aikana. Vihkisormus on pienempi ja puristaa hieman vielä, joten en yleensä käytä sitä. Tavoitteena on saada se mahdollisimman pian takaisin sormeen.

Lisämotivaattorina nyt alkaneeseen treenikauteen toimii myös se, että huolimatta vähäisestä liikunnasta ja höpöhöpösyömisestä paino on tippunut: 7.12.2015 ja 4.1.2016 punnitusten erotus on parisen kiloa :) Joten siinä mielessä ihan hyvin tässä on mennyt, kai :D