Opiskelu lasten kanssa kotona
Meillä on tällä viikolla katseltu luvattoman paljon lastenohjelmia (joululahjaksi saadut Ti-Ti-Nallen dvd:t ovat kova sana) ja pelailtu Pikku Kakkosen pelejä tabletilla. Perheen äiti on nimittäin opiskellut 🙂
Yritin tosiaan aluksi tehdä ravintovalmennuksen opintojeni etätehtäviä päiväsaikaan ollessani lasten kanssa kolmestaan kotona. Tai itseasiassa ihan ekat muutamat tehtävät tein eräänä sunnuntai-iltana iltapala-aikaan, mutta ensimmäiset tehtävät olivatkin lähinnä tutustumista oman jääkaapin ja kuiva-ainekaapin sisältöön ja pakkausmerkintöihin. Sitten kun yritin arkena opiskella Ti-Ti-Nallen turvin, jouduin toteamaan että ei se ihan onnistu niin kuin haaveilin ruusunpunaisissa kuvitelmissani 😀 Vauva halusi olla sylissä, nukkui sängyssä vain viiden minuutin pätkiä ja nälkäkin pikkuneitiä vaivasi kovasti. Isompi tyttönen jaksoi katsoa rauhassa parin laulun ajan nalleaan ja sitten kaipasi äitiä mukaan tanssimaan nallelaulujen tahtiin. Jonkin aikaa kiinnostivat Pikku Kakkosen pelit, niissä onkin ihan kivaa ajanvietettä pienillekin. Koulutehtävät etenivät siis melko verkkaisesti alkuviikosta.
Lopulta totesin miehelle, että revi minut aamulla ylös ennenkuin lähdet töihin ja keitä minullekin kahvia. Niin sitä sitten noustiin kaksissa miehin kuuden jälkeen aamulla. Aamupuuron jälkeen nappasin toisen kupin kahvia ja levitin paksut opukseni ruokapöydälle. Luettavaa on niin paljon, että ensimmäiset viikot vietin tutustumalla kirjoihin ja nyt vuodenvaihteen jälkeen olen alkanut työstää niistä vastauksia tehtäviin.
Ja kuinka paljon sitä saikaan aikaan kun rauhassa kaikessa hiljaisuudessa ahersi tehtävien parissa! Sain tehtävät lähes valmiiksi ennen kuin huomasin jonkun hiippailevan olohuoneessa. Naperolle aamupuuro eteen ja loppujen tehtävien pariin! Toki pienempikin alkoi heräillä kun päivä valkeni ja syötön jälkeen jatkoi taas uniaan viiden minuutin pätkissä. Laskin, että ruokapöydän ja pinnasängyn väli on 25 askelta. Aika paljon sain askelia kerättyä vielä ennen kuin tehtävät olivat kokonaan valmiit, mutta kun olin aikaisesta aamuheräämisestä saanut niin hyvän draivin päälle sain viimeisteltyä hommat vauvan aamupäiväunipätkien aikana. Samalla kuuntelin vielä vähän Ti-Ti-Nallen laulua olohuoneesta 😉
Totesin siis, että vaikka kuinka sitä naureskellaan telkkarin olevan nykypäivän lastenvahti, ei se ihan niin toimi. Eikä sen tarvitsekaan toimia. Minulla oli itselläkin paljon parempi fiilis tehtävieni suhteen kun tein niitä lasten nukkuessa enkä potenut huonoa omaatuntoa telkkarin ääreen istuttamisesta.
Ja – mikä oli ainakin melkein parasta aikaisessa aamuheräämisessä – minulla oli pari tuntia ihan omaa aikaa yksin hiljaisuudessa :) En kaipaa niinkään sellaista omaa aikaa, että minun pitäisi päästä pois kotoa tietyin väliajoin yksin, vaan ihan omassa rauhassa kotona oleminen riittää. Taidankin ottaa tästä lähtien tavaksi herätä ainakin kerran viikossa ennen kuin lapset herättävät ja nauttia rauhallisuudesta, lueskella lehtiä ja juoda aamukahvin kuumana!