Seiska-viikolla liikuttiin, punnittiin ja mittailtiin

Viikko seitsemän sisälsi samoja liikuntalajeja kuin muutama aikaisempikin. Aloitin lepopäivällä raskaan reissuviikonlopun jälkeen, maanantai menikin pyykkiä pestessä ja lasten kanssa ulkoillessa. Tiistaina hyppäsin heti aamusta kuntopyörän selkään ja iltapäivällä vedin läpi lihaskuntoharjoituksen. Keskiviikkona oli tarkoitus polkea pidempi ”lenkki” mutta vauva päätti toisin. Poljin siis päivällä puoli tuntia ja illalla ennen saunaa toisen puoli tuntia. Pääasia, että poljin 🙂 Torstaina taas tiistain malliin aamuaerobinen kuntopyörällä ja iltapäivällä lihaskuntoharjoitus. Perjantaina hurjastelin intervalliharjoituksen: 30 sekuntia täysillä ja 60 sekuntia rauhallisesti polkien – yhteensä 8 tämmöistä settiä. Tavoite on jaksaa pikkuhiljaa 10 ja sitten 12 settiä. Paino sanalla pikkuhiljaa 😉 Lauantaina vedin vielä läpi lihaskuntoharjoitukseni ja sunnuntaina lepäilin. Sunnuntaina oli miehen synttärit ja aamupäivän vietin jalkojen päällä keittiössä ja iltapäivällä tuli herkuteltua kakulla.

En tykkää puntaroida ja mittailla itseäni liian usein, koska siitä tulee vain liikaa stressiä. Joka tapauksessa paino voi vaihdella vuorokauden aikana paljonkin, joten ei ole mitään mieltä hypätä joka aamu puntarilla ja todeta ”Jes, olen laihtunut sata grammaa!” tai ”Voi ei, kaksisataa grammaa enemmän kuin eilen!”

.Olen kirjannut ylös mittoja 7.12.2015, 4.1.2016, 27.1.2016 ja nyt 19.2.2016. Kuopus on nyt kolme kuukautta ”vanha” ja oli ihan kiva huomata, että nesteiden lisäksi myös raskauden aikana ilmestyneitä ylimääräisiä rasvavarastoja on hieman jo sulanut pois kropasta. Vaikka en nyt varsinaisesti laihdutakaan, on olon keveneminen ollut mukavaa ja olen selvästi matkalla kohti hyvinvoivaa minua. Huomaan liian sokerin syömisen sekä kropassa että päässä (kyllä! päässä!) melko pian ja yritänkin syödä sitä mahdollisimman vähän – poislukien tällaiset erityispäivät, kuten perheenjäsenten synttärit.

Olo on keventynyt 4,5 kilon verran tuolta joulukuun alkupuolelta. Painan tällä hetkellä noin 66,5 kiloa ja se on 160 senttiselle vähän liikaa, mutta imettävälle 160 senttiselle ihan jees. Sunnuntaisen kehonkoostumusmittauksen mukaan ideaalipainoni on 58,7 kiloa. Tavoitellaan sitä sitten kun täysimetys on loppunut eli näillä näkymin kesällä. Mitään paniikkia ei painon kanssa silloinkaan ole enkä ylipäätään ole mitenkään pakkomieltynyt mihinkään tiettyyn kilomäärään vaan mieluummin tavoittelen kivaa peilikuvaa ja hyvää oloa 🙂

Otin tosiaan taas mittanauhankin esille ja ihmettelin sillä saamiani tuloksia. Vatsanympärys mitattuna pari senttiä navan yläpuolelta alkaa lähennellä jo naisten terveyssuositusta eli on nyt 81 senttiä. Lähtötilanne joulukuussa oli 86 senttiä. Minulla on aina ollut iso peppu ja saa ollakin, mutta onhan sitä kiva vähän kyykätä muodokkaammaksi. Pepun kohdalta on sulanut yhteensä 7 senttiä ympärymitan ollessa nyt 105 senttiä (ihan noin muodokas ei tarvitse kuitenkaan olla 😀 ). Lisäksi olen sulatellut reisistä muutaman sentin per jalka. Vasta viime viikonloppuna kuulin mikä on oikea paikka lantion ympärysmitan mittaamiselle (luiden kohdalta), joten mittasin sen nyt eka kerran. Samoin olin unohtanut aikaisemmin ottaa mitat rinnan alta (rinnan päältä en nyt imetysaikana viitsi ottaa suotta muutenkaan), joten sekin on nyt ekan kerran mitattu.

Kuten sanottu, en nyt täysimetyksen aikana halua varsinaisesti laihduttaa mutta onhan se kiva huomata, että liikunnan lisäämisellä ja ruokavalion parantamisella on vaikutusta sisäisen hyvän olon lisäksi myös ulkoiseen habitukseen. Sen lisäksi, että tunnen oloni voimakkaammaksi ja pirteämmäksi, alkavat vanhat farkut mahtua jalkaan jo ihan hyvin. Jee! 🙂

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta Mieli

Ravintovalmentaja-koulutus, ekat lähipäivät ja niiden seuraukset

Nyt se alkoi rytinällä! Nimittäin opiskeluni ravintovalmentajaksi. Tähän mennessä olimme tehneet etätehtävän, jossa tutustuttiin tuleviin aiheisiin kirjallisuuden perusteella. Nyt meillä oli älyttömän mielenkiintoiset kolme päivää, joiden jälkeen olin tosi tyytyväinen, että olin lähtenyt koulutukseen. Meillä oli aiheina elintarvikeoppi, ravitsemuksen perusteet, ravintofysiologia, ravitsemussuositukset, kehonkoostumus ja terveysliikunta. Imin luennoilta ja keskusteluista tietoa ja uusia juttuja ihan oman perheen ravitsemukseen ja ruoanlaittotottumuksiin. Kuulin esimerkiksi, että kuoritut perunat pitäisi laittaa vasta kiehuvaan veteen eikä kylmään niin kuin olen tehnyt. Tämä nyt ei liittynyt ravitsemukseen, mutta toimii esimerkkinä siitä kuinka paljon erilaisia asioita tuli eri asiantuntijoilta esille. Sain lisäksi vahvistusta omille ajatuksilleni luonnollisen ruoan syömisestä: olen jo pitkään miettinyt esimerkiksi, että pitäisi vaihtaa käsitellyt ruokakermat tavalliseen kuohukermaan (ei se määrä vaan se laatu!) ja olen aina pitänyt possusta ja tehnyt siitä ruokaa. Tiesittekö, että possun rasvahappokoostumus on mitä parhain? Ihan turhaan se on hieman hyljeksitty liha, se on vähintään yhtä hyvää evästä kuin nautakin.

koulutuksessa.jpg

Koulutuksessa käsiteltiin kehonkoostumusta, joten myös tutustuimme yhteen kehonkoostumusmittariin ja halutessaan jokainen sai mitata oman koostumuksensa. Yllätyin omassa tuloksessani lihaksen määrästä, sitä oli oikeinkin kivasti ja tasapainoisesti. Rasvan määrästä en yllättynyt, 9,5 kiloa ois ylimäärästä rasvaa ideaalipainon päällä. Viskeraalirasvaakin ihan pienesti liikaa. Kunhan pienimmäinen kasvaa eikä ole pelkällä tissimaidolla niin käydään sitten niiden kimppuun 🙂

Nykyaikaisesti kaikki materiaalimme on portaalissa sähköisessä muodossa ja muistiinpanoni ovatkin epämääräisiä virkkeitä keskusteluista. Ne avautuvat kunnolla sitten kun vieressä on varsinainen materiaali. Ehkä tulostankin matskut kuitenkin paperille ja lisään marginaaleihin muistiinpanoni. Olen vielä sen verran vanhanaikainen, että taidan haluta matskut mappiin 😛

Entä mitä sitten tapahtui, kun kävin koulutuksen jälkeen maanantaina ruokakaupassa?

mitaloytyikaupasta.jpg

Olen yleensä heittänyt kaurapuuron sekaan lesesekoitusta lisätäkseni kuituja. Puurosta oli perjantaina puhetta ja mieleni teki mieluummin vajota maan alle kuin kertoa aamupuurostani… Kun lapset nukkuvat ja olen tehnyt aamuaerobiseni, olen hurauttanut aamupuuron mikrossa, noin kolme minuuttia ja se on siinä. Eieieiei olisi luennoitsija sanonut (sanoi niin aika monesti). Hän keittää puuronsa isoita kaurahiutaleista tai ruisjauhoista ja antaa sen hautua sillä aikaa kun lukee päivän lehden. No – ruokakaupastamme löytyi yhdenlaisia isoja kaurahiutaleita. Nyt olen laittanut aamupuuron minulle ja taaperolle (joka sai aikaisemmin oman puuronsa myös mikron kautta jos ei ollut yhtä aikaa syömässä minun kanssa) hautumaan hiljalleen sillä aikaa, kun olen tehnyt aamuliikunnat. Ja on muuten hyvää 🙂 Limaista ja hyvää ja juuri se limaisuus tekee hyvää!

Ostin kaupasta myös yhden ruokakassillisen hedelmiä. Hedelmäsokeri pääsi pannasta, vaikka aina sitä on tässä perheessä pääasiallisena sokerina käytettykin (siis suurin osa syömästämme sokerista on tullut hedelmistä, lisätystä sokerista en ole pitänyt koko aikuisiälläni). Mutta nyt sain asiantuntijan vahvistuksen tälle asialle, ”luvan syödä hedelmiä” 🙂 Onhan niissä paljon muutakin kuin hedelmäsokeria: vitamiineja, hivenaineita, kuitua, vettä… Eikä se hedelmäsokeri tosiaan ole läheskään niin pahasta kuin puhdistettu valkoinen sokeri. Mutta vaikka tiedän valkoisen sokerin haitoista, käytän sitä silti – kohtuullisesti. Huomennakin leivon kakkupohjan, johon ainakin toistaiseksi käytän tavallista hienoa sokeria.

Ja se kerma. Jääkaapissa oli valmiiksi muutama erilainen ruokakerma ja ostin niille kaveriksi kuohukermaa. Kuvassa oleva on laktoositonta, koska se on miehen synttärikakkua varten ja osalla vieraista on laktoositon ruokavalio. Muuten meidän perheessä ei tarvitse käyttää laktoosittomia tuotteita. Kuten monessa asiassa on todettu, ei se määrä vaan se laatu. Eihän sitä kermaa ole pakko litratolkulla lotrata, koska maun vuoksihan sitä käytetään. Kun puhutaan luonnollisesta ruoasta, niin sanoohan sen järkikin, että mitä vähemmän lisättyjä aineita, sitä luonnollisempi ruoka. Kuohukermassa on kahta ainesosaa: kermaa ja stabilointiainetta. Ruokakermasta löytyy neljää ainetta: kermaa, vettä ja kahta erilaista tärkkelystä. Maitopohjaisessa kasviöljysekoitteessa (laktoositon) on 12 ainesosaa. En lähde nyt niitä kaikkia luettelemaan, mutta veden, kirnumaidon ja kasviöljyjen lisäksi mm. natriumsitraattia ja laktaasientsyymiä. Eli jos meillä tästä lähtien käytetään kermaa, on se vedetöntä kermaa. Jos haluaa keventää, ei oo pakko käyttää ollenkaan. Nämä muut kermatuotteet on tosiaan hommattu meidän jääkaappiin ennen tätä valaistumistani, laktoositon vieraita varten. Kakuissa olen muuten käyttänyt jo pitkään aitoa tavaraa, vispikermaa, ihan vaan koska kakuissa on pääosassa maku 😉

Odotan seuraavia lähipäiviä innoissani, mutta sitä ennen on pari etätehtävää. Pääsen aloittamaan harjoitusasiakkaan kanssa maaliskuussa ja asiakaskin löytyi jo. Lapset pärjäsivät hyvin isänsä kanssa, HopLop ja Lappset Funpark olivat taaperolle kova juttu. Pienempi söi hyvin pullosta pumpattua maitoa ja kävi välillä syömässä minun luona ihan tuorettakin tavaraa. Suosittelen jokaiselle rohkaistumista ja haasteisiin tarttumista, kyllä kaikki hyvin menee ja mieli pysyy virkeänä 🙂

 

ps. jos teksti on outoa, se johtuu parin pikkunaperon kanssa kirjoittamisesta <3

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta Opiskelu