Nyt se alkoi rytinällä! Nimittäin opiskeluni ravintovalmentajaksi. Tähän mennessä olimme tehneet etätehtävän, jossa tutustuttiin tuleviin aiheisiin kirjallisuuden perusteella. Nyt meillä oli älyttömän mielenkiintoiset kolme päivää, joiden jälkeen olin tosi tyytyväinen, että olin lähtenyt koulutukseen. Meillä oli aiheina elintarvikeoppi, ravitsemuksen perusteet, ravintofysiologia, ravitsemussuositukset, kehonkoostumus ja terveysliikunta. Imin luennoilta ja keskusteluista tietoa ja uusia juttuja ihan oman perheen ravitsemukseen ja ruoanlaittotottumuksiin. Kuulin esimerkiksi, että kuoritut perunat pitäisi laittaa vasta kiehuvaan veteen eikä kylmään niin kuin olen tehnyt. Tämä nyt ei liittynyt ravitsemukseen, mutta toimii esimerkkinä siitä kuinka paljon erilaisia asioita tuli eri asiantuntijoilta esille. Sain lisäksi vahvistusta omille ajatuksilleni luonnollisen ruoan syömisestä: olen jo pitkään miettinyt esimerkiksi, että pitäisi vaihtaa käsitellyt ruokakermat tavalliseen kuohukermaan (ei se määrä vaan se laatu!) ja olen aina pitänyt possusta ja tehnyt siitä ruokaa. Tiesittekö, että possun rasvahappokoostumus on mitä parhain? Ihan turhaan se on hieman hyljeksitty liha, se on vähintään yhtä hyvää evästä kuin nautakin.

Koulutuksessa käsiteltiin kehonkoostumusta, joten myös tutustuimme yhteen kehonkoostumusmittariin ja halutessaan jokainen sai mitata oman koostumuksensa. Yllätyin omassa tuloksessani lihaksen määrästä, sitä oli oikeinkin kivasti ja tasapainoisesti. Rasvan määrästä en yllättynyt, 9,5 kiloa ois ylimäärästä rasvaa ideaalipainon päällä. Viskeraalirasvaakin ihan pienesti liikaa. Kunhan pienimmäinen kasvaa eikä ole pelkällä tissimaidolla niin käydään sitten niiden kimppuun 🙂

Nykyaikaisesti kaikki materiaalimme on portaalissa sähköisessä muodossa ja muistiinpanoni ovatkin epämääräisiä virkkeitä keskusteluista. Ne avautuvat kunnolla sitten kun vieressä on varsinainen materiaali. Ehkä tulostankin matskut kuitenkin paperille ja lisään marginaaleihin muistiinpanoni. Olen vielä sen verran vanhanaikainen, että taidan haluta matskut mappiin 😛

Entä mitä sitten tapahtui, kun kävin koulutuksen jälkeen maanantaina ruokakaupassa?

Olen yleensä heittänyt kaurapuuron sekaan lesesekoitusta lisätäkseni kuituja. Puurosta oli perjantaina puhetta ja mieleni teki mieluummin vajota maan alle kuin kertoa aamupuurostani… Kun lapset nukkuvat ja olen tehnyt aamuaerobiseni, olen hurauttanut aamupuuron mikrossa, noin kolme minuuttia ja se on siinä. Eieieiei olisi luennoitsija sanonut (sanoi niin aika monesti). Hän keittää puuronsa isoita kaurahiutaleista tai ruisjauhoista ja antaa sen hautua sillä aikaa kun lukee päivän lehden. No – ruokakaupastamme löytyi yhdenlaisia isoja kaurahiutaleita. Nyt olen laittanut aamupuuron minulle ja taaperolle (joka sai aikaisemmin oman puuronsa myös mikron kautta jos ei ollut yhtä aikaa syömässä minun kanssa) hautumaan hiljalleen sillä aikaa, kun olen tehnyt aamuliikunnat. Ja on muuten hyvää 🙂 Limaista ja hyvää ja juuri se limaisuus tekee hyvää!

Ostin kaupasta myös yhden ruokakassillisen hedelmiä. Hedelmäsokeri pääsi pannasta, vaikka aina sitä on tässä perheessä pääasiallisena sokerina käytettykin (siis suurin osa syömästämme sokerista on tullut hedelmistä, lisätystä sokerista en ole pitänyt koko aikuisiälläni). Mutta nyt sain asiantuntijan vahvistuksen tälle asialle, ”luvan syödä hedelmiä” 🙂 Onhan niissä paljon muutakin kuin hedelmäsokeria: vitamiineja, hivenaineita, kuitua, vettä… Eikä se hedelmäsokeri tosiaan ole läheskään niin pahasta kuin puhdistettu valkoinen sokeri. Mutta vaikka tiedän valkoisen sokerin haitoista, käytän sitä silti – kohtuullisesti. Huomennakin leivon kakkupohjan, johon ainakin toistaiseksi käytän tavallista hienoa sokeria.

Ja se kerma. Jääkaapissa oli valmiiksi muutama erilainen ruokakerma ja ostin niille kaveriksi kuohukermaa. Kuvassa oleva on laktoositonta, koska se on miehen synttärikakkua varten ja osalla vieraista on laktoositon ruokavalio. Muuten meidän perheessä ei tarvitse käyttää laktoosittomia tuotteita. Kuten monessa asiassa on todettu, ei se määrä vaan se laatu. Eihän sitä kermaa ole pakko litratolkulla lotrata, koska maun vuoksihan sitä käytetään. Kun puhutaan luonnollisesta ruoasta, niin sanoohan sen järkikin, että mitä vähemmän lisättyjä aineita, sitä luonnollisempi ruoka. Kuohukermassa on kahta ainesosaa: kermaa ja stabilointiainetta. Ruokakermasta löytyy neljää ainetta: kermaa, vettä ja kahta erilaista tärkkelystä. Maitopohjaisessa kasviöljysekoitteessa (laktoositon) on 12 ainesosaa. En lähde nyt niitä kaikkia luettelemaan, mutta veden, kirnumaidon ja kasviöljyjen lisäksi mm. natriumsitraattia ja laktaasientsyymiä. Eli jos meillä tästä lähtien käytetään kermaa, on se vedetöntä kermaa. Jos haluaa keventää, ei oo pakko käyttää ollenkaan. Nämä muut kermatuotteet on tosiaan hommattu meidän jääkaappiin ennen tätä valaistumistani, laktoositon vieraita varten. Kakuissa olen muuten käyttänyt jo pitkään aitoa tavaraa, vispikermaa, ihan vaan koska kakuissa on pääosassa maku 😉

Odotan seuraavia lähipäiviä innoissani, mutta sitä ennen on pari etätehtävää. Pääsen aloittamaan harjoitusasiakkaan kanssa maaliskuussa ja asiakaskin löytyi jo. Lapset pärjäsivät hyvin isänsä kanssa, HopLop ja Lappset Funpark olivat taaperolle kova juttu. Pienempi söi hyvin pullosta pumpattua maitoa ja kävi välillä syömässä minun luona ihan tuorettakin tavaraa. Suosittelen jokaiselle rohkaistumista ja haasteisiin tarttumista, kyllä kaikki hyvin menee ja mieli pysyy virkeänä 🙂

ps. jos teksti on outoa, se johtuu parin pikkunaperon kanssa kirjoittamisesta <3