Poikkeuksellisen jännä viikko numero kuusi
Viikolla kuusi tulikin liikuttua vähän normaalia vähemmän, koska kyseessä oli tosi erilainen viikko. Läksimme perheen kanssa torstaiaamuna matkaan kohti Rovaniemeä ja palasimme vasta sunnuntaina.
Alkuviikosta pidin lepopäivän heti maanantaina, koska viikonloppuna oli tullut liikuttua paljon, vaikka tarkoitus oli ollut pitää silloin lepopäiviä.
Tiistaina ja keskiviikkona polkaisin heti aamusta puolisen tuntia kuntopyörällä ”peruslenkin”eli sellaisella 125 sykkeellä. Iltapäivänä molempina päivinä tein läpi lihaskunto-ohjelmani pitäen mukana ne edellisellä viikolla lisätyt nilkkapainot.
Torstaipa menikin autossa istuessa. Matkaa oli taitettavana pikkuista vaille 400 kilometriä ja koska vedimme perässä peräkärryä, ei tuolla pohjoisen satasen rajoitusalueella saanut siltikään päästellä yli kahdeksaakymppiä, joten aikaa meni rutkasti. Pysähdyimme ensin Tupoksella, jonne koirat jäivät hoitoon ja jossa käytiin välipalalla ja kahvilla. Kun mukana matkustaa vajaa kolmen kuukauden ikäinen vauva ja 2,5-vuotias leikki-ikäinen on pysähdyksiä tehtävä parin tunnin välein. Näimpä pysähdyimme taas Kemissä, josta ostettiin viikonlopun ruokatarvikkeet ja syötiin. Reissussa ollessa en ole koskaan ollut kovin tarkka syömisistäni ja nytkin ostettiin hotellille myös karkkia ja sipsiä (jotka jäivät kylläkin syömättä 😀 ) ja syötiin matkalla pitsaa. Perille päästiin hyvissä ajoin ja ehdittiin hyvin asettua aloillemme illan aikana. Meillä oli varattuna saunallinen lomahuoneisto Ounasjoen varrelta ja se oli kyllä nappivalinta tälle porukalle.
Perjantaiaamuna mies pääsi moottorikelkkailemaan suoraan hotellin parkkipaikalta (siksi se peräkärry…) ja minä lähdin tyttöjen kanssa rattailla seikkailemaan. Meillä on tuplarattaina kolmirenkaiset ”hyökkäysvaunut”, joihin lapset tulevat päällekäin. Nyt kun toinen on vielä vauva, hän pötköttää alla ja taaperolle asennetaan näppärästi oma tuoli päälle. Kun molemmat ovat taaperoita, nostetaan varsinaisen istuimen selkänojaa pystyasentoon ja kakkosistuin napsautetaan alapuolelle tosi helposti. Nämä olivat nyt eka kertaa tositoimissa mukana ja olin tyytyväinen. Ekat 1,5 kilsaa oli auraamatonta tietä ja hyvin päästiin autonrenkaanjäljessä eteenpäin. Sitten päästiin ylämäkeen ja hyvin jaksoin työntää rattaita. Yritin päästä lähimpään Citymarkettiin shoppaileen Jutta G:n jumppamattoa mutta kappas kun sinne ei tuolta suunnasta oikein päässytkään jalkaisin. Olisi pitänyt mennä nelostien vartta pikkupätkä, joten päätin kääntyä takaisin. Ei muuta kuin yhä auraamattomalle tielle takaisin. Matkaa kertyi kaikkiaan nelisen kilometriä, mutta Polarin mukaan poltin tuolla matkalla viitisensataa kaloria. Tässä painoluokassa viidensadan kalorin kulutukseen saa tehdä melko paljon töitä ja kyllä se siltä tuntuikin, kun pääsin takaisin hotellille. Siihempä oli sitten isompikin tyttönen nukahtanut kyytiin juuri ennenkuin oltiin perillä 🙂
Loppuviikko olikin yhtä istumista. Perjantaina kello 16.30 alkoi ravintovalmentaja-koulutus ja sen puitteissa istuin illan, seuraavan päivän ja sunnuntaina kahteen asti. Sitten vielä autolla kotiin. Tosi yllättävää, että Polar muistutti melko monta kertaa viikonlopun aikana, että ”Aika lähteä liikkeelle” 😀 Ja niin muistutti montaa muutakin. Luennoilla kuului samaan aikaan aina melko monta piippausta 😀
Koulutuksesta kirjoitan kohta erillisen postauksen mikäli kuopus vielä malttaa vaunuissa nukkua 😉