Kolmaskin liikuntaviikko seurailee samaa rataa aikaisemman kahden kanssa. Lihaskuntoharjoitukseni alkaa olla hienosäädetty kohdilleen ja teen sen kahdesti viikossa. Voipi olla, että pian siirryn tekemään sen kolmesti ja sen lisäksi kolme aerobista harjoitusta viikossa. Mutta viime viikolla liikuin siis

Maanantaina lihaskuntoharjoitus

Tiistaina ja keskiviikkona kiinteyttävä zumba

Torstaina olisi pitänyt olla lihaskuntopäivä, mutta olin nukkunut vauvan kanssa tosi huonosti, joten pidin lepopäivän.

Perjantaina oli alunperin tarkoitus pitää lepopäivä, mutta tein edellisenä päivänä tekemättä jääneen lihaskuntoharjoituksen.

Lauantaina lähdimme moikkaamaan lasten isovanhempia. Päivällä ulkoilin appiukon luona lykkäämällä vaunuja auraamatonta tietä pitkin toisella kädellä ja vetämällä rattikelkkaa toisella kädellä. Melko tehokas ojentajatreeni tuollainen! Puolessa välissä oli pakko vaihtaa rattikelkan ja vaunujen puolta, koska vaunuja työntäneen käden ojentajalihas alkoi olla melkein hapoilla. Vaikka lenkki oli kaiken kaikkiaan vain parisen kilometriä, paljon lumen takia syke nousi ihan kivasti ja pakarassakin tuntui. Illalla lenkitin vielä koiria anopin luota käsin reilun puolen tunnin verran ennen saunaa. Ilma oli niin ihana, viitisen astetta pakkasta eikä yhtään tuulta eikä mitään edes satanut, kyllä minä nautin!

Sunnuntaina läksin anopin ja lasten kanssa kävellen leikkipuistoilemaan (pulkka plus vaunut mukana tietysti). Leikkipuistoihinhan ei saa ottaa koiria mukaan, joten palattuamme otin vielä koirat erikseen lenkille. Lunta oli kävelyteillä melko paljon ja kertaalleen jouduin toteamaan, että nastalenkkarit eivät pidä puhtaalla lumella yhtä hyvin kuin jäällä. Vastaantullut koira oli jättänyt niin mielenkiintoiset hajut jälkeensä, että yhteensä 45 kiloa koiraa halusi vetää minut hajujen perässä hankeen. Olin kovasti eri mieltä ja onneksi nastat lopulta purivatkin lumeen.

Meinasin kirjoittaa tähän perään lihaskunto-ohjelmani, mutta taidankin tehdä siitä kokonaan oman postauksen. Ohjelma on nyt jalostunut toistaiseksi lopulliseen muotoonsa. Toki sitä tulee muokata välillä, jotta kehitystä tapahtuu. Sitä luvassa siis seuraavassa postauksessa 🙂

En tykkää mittailla ja puntaroida itseäni turhan usein, mukavampi huomata harvakseltaan että jotain on tapahtunut. Tänään pitkästä aikaa otin mittanauhan kauniiseen käteen ja päivitin tilanteen, mitä puolessa toista kuukaudessa on keholle tapahtunut. Painoa on tippunut kolmisen kiloa eli imettäväksi äidiksi oikein oppikirjan mukaan puoli kiloa viikossa. Senttejä on sulanut sekä vyötäröltä, lantiolta että reisistä useita, joka yllätti. Toki jotain osviittaa olisi pitänyt antaa sen, että sain viime viikolla survottua itseni uusiin, samankokoisiin farkkuihin kuin raskauksien välissä. Vanhat, venyneet farkkutregginssit ovat kyllä mahtuneet synnäriltä alkaen, mutta ne on tosiaan melko paljon käytetyt ja venyneet joten ihmekös tuo. Rakastuin ensimmäisen raskauden jälkeen tregginssimallisiin ”farkkuihin”, olen aina inhonnut farkkujen nappeja ja erityisesti istumatyössä nämä tregginssit on ihan mahtava juttu!

On siis mukava huomata, että keventäminen ja liikkuminen ovat tuottaneet tulosta. Minun hyvinvointiini kuuluu se, että olen omassa kehossani kotonani ja tyytyväinen itseeni ja pikkuhiljaa ollaan tässä sitä kohti menossa 🙂