Seiska-viikolla liikuttiin, punnittiin ja mittailtiin
Viikko seitsemän sisälsi samoja liikuntalajeja kuin muutama aikaisempikin. Aloitin lepopäivällä raskaan reissuviikonlopun jälkeen, maanantai menikin pyykkiä pestessä ja lasten kanssa ulkoillessa. Tiistaina hyppäsin heti aamusta kuntopyörän selkään ja iltapäivällä vedin läpi lihaskuntoharjoituksen. Keskiviikkona oli tarkoitus polkea pidempi ”lenkki” mutta vauva päätti toisin. Poljin siis päivällä puoli tuntia ja illalla ennen saunaa toisen puoli tuntia. Pääasia, että poljin 🙂 Torstaina taas tiistain malliin aamuaerobinen kuntopyörällä ja iltapäivällä lihaskuntoharjoitus. Perjantaina hurjastelin intervalliharjoituksen: 30 sekuntia täysillä ja 60 sekuntia rauhallisesti polkien – yhteensä 8 tämmöistä settiä. Tavoite on jaksaa pikkuhiljaa 10 ja sitten 12 settiä. Paino sanalla pikkuhiljaa 😉 Lauantaina vedin vielä läpi lihaskuntoharjoitukseni ja sunnuntaina lepäilin. Sunnuntaina oli miehen synttärit ja aamupäivän vietin jalkojen päällä keittiössä ja iltapäivällä tuli herkuteltua kakulla.
En tykkää puntaroida ja mittailla itseäni liian usein, koska siitä tulee vain liikaa stressiä. Joka tapauksessa paino voi vaihdella vuorokauden aikana paljonkin, joten ei ole mitään mieltä hypätä joka aamu puntarilla ja todeta ”Jes, olen laihtunut sata grammaa!” tai ”Voi ei, kaksisataa grammaa enemmän kuin eilen!”
.Olen kirjannut ylös mittoja 7.12.2015, 4.1.2016, 27.1.2016 ja nyt 19.2.2016. Kuopus on nyt kolme kuukautta ”vanha” ja oli ihan kiva huomata, että nesteiden lisäksi myös raskauden aikana ilmestyneitä ylimääräisiä rasvavarastoja on hieman jo sulanut pois kropasta. Vaikka en nyt varsinaisesti laihdutakaan, on olon keveneminen ollut mukavaa ja olen selvästi matkalla kohti hyvinvoivaa minua. Huomaan liian sokerin syömisen sekä kropassa että päässä (kyllä! päässä!) melko pian ja yritänkin syödä sitä mahdollisimman vähän – poislukien tällaiset erityispäivät, kuten perheenjäsenten synttärit.
Olo on keventynyt 4,5 kilon verran tuolta joulukuun alkupuolelta. Painan tällä hetkellä noin 66,5 kiloa ja se on 160 senttiselle vähän liikaa, mutta imettävälle 160 senttiselle ihan jees. Sunnuntaisen kehonkoostumusmittauksen mukaan ideaalipainoni on 58,7 kiloa. Tavoitellaan sitä sitten kun täysimetys on loppunut eli näillä näkymin kesällä. Mitään paniikkia ei painon kanssa silloinkaan ole enkä ylipäätään ole mitenkään pakkomieltynyt mihinkään tiettyyn kilomäärään vaan mieluummin tavoittelen kivaa peilikuvaa ja hyvää oloa 🙂
Otin tosiaan taas mittanauhankin esille ja ihmettelin sillä saamiani tuloksia. Vatsanympärys mitattuna pari senttiä navan yläpuolelta alkaa lähennellä jo naisten terveyssuositusta eli on nyt 81 senttiä. Lähtötilanne joulukuussa oli 86 senttiä. Minulla on aina ollut iso peppu ja saa ollakin, mutta onhan sitä kiva vähän kyykätä muodokkaammaksi. Pepun kohdalta on sulanut yhteensä 7 senttiä ympärymitan ollessa nyt 105 senttiä (ihan noin muodokas ei tarvitse kuitenkaan olla 😀 ). Lisäksi olen sulatellut reisistä muutaman sentin per jalka. Vasta viime viikonloppuna kuulin mikä on oikea paikka lantion ympärysmitan mittaamiselle (luiden kohdalta), joten mittasin sen nyt eka kerran. Samoin olin unohtanut aikaisemmin ottaa mitat rinnan alta (rinnan päältä en nyt imetysaikana viitsi ottaa suotta muutenkaan), joten sekin on nyt ekan kerran mitattu.
Kuten sanottu, en nyt täysimetyksen aikana halua varsinaisesti laihduttaa mutta onhan se kiva huomata, että liikunnan lisäämisellä ja ruokavalion parantamisella on vaikutusta sisäisen hyvän olon lisäksi myös ulkoiseen habitukseen. Sen lisäksi, että tunnen oloni voimakkaammaksi ja pirteämmäksi, alkavat vanhat farkut mahtua jalkaan jo ihan hyvin. Jee! 🙂