Viikot kasi ja ysi

Viikolla kahdeksan kävin lasten kanssa hengailemassa pari päivää äitini luona ja loppuviikosta miehellä oli työpaikan virkistäytymisreissu, joten viikko oli taas melko poikkeuksellinen. Liikuntasuunnitelma kalenterissa sai paljon yliviivausta ja uudelleenkirjoitusta 😀 Lihaskunto-ohjelmaan otin taas lisää poweria: kahden kolmikiloisen käsipainon sijaan osassa liikkeitä mukana oli kahdeksan kilon kahvakuula. Mukavasti taas tuntui lihaksissa sekä tehdessä että seuraavana päivänä.

Maanantaina jäin illaksi vauvan kanssa kahdestaan, koska esikoinen lähti tätinsä kanssa yöksi mummolaan ja mies meni iltavuoroon. Vauva nukkuu ulkona hyvin, kahden-kolmen tunnin päiväunia, mutta sisällä vain sellaisia maksimissaan puolen tunnin pätkiä. Ulkounet oli jo nukuttu kun jäimme kahdestaan mutta päivän reenit tekemättä. Otin riskin ja aloitin lihaskunto-ohjelman tekemisen heti kun vauva nukahti sisällä iltapäivällä. Ja neiti nukkuikin sen puoli tuntia, joten ehdin saada ohjelmani melkein loppuun asti ennen kuin hän heräsi. Jalannostot taakse ja lantion nostot olivat enää tekemättä ja ne tein muutamassa osassa välillä hyssytellen heräilevää vauvaa. Kummasti neiti malttoi odotella vielä sitterissä kylppärin ovella kun juoksin suihkun ali pikaisesti. Illalla katselin tallenteena Kaisa Jaakkolan Hyvän olon hormonidieetti -luentosarjan ekan osan – ihanaa omaa aikaa hiljaisuudessa vauvan nukkuessa. Kaksi muuta osaa on yhäkin katsomatta, ehkä tänään kun lapset nukahtavat… Mies on jälleen iltavuorossa nimittäin. Hän ei ole niin kiinnostunut näistä jutuista 😀

Tiistain aloitin intervalliharjoituksella kuntopyörällä ennen kuin istahdin auton rattiin tunnin ajaksi ja matkustin vauvan kanssa äidin luo. Äidin talo on aika iso ja siellä tulee askelia kivasti kun päivän tallustelee. Muuta liikuntaa ei tiistaille mahtunut, mutta keskiviikkona otin tytöt mummola-tuplarattaisiin ja köpsyteltiin pikkurenkaisilla kevyillä tuplilla lumisia teitä pitkin käymään molempien mummojeni luona. Matkaa tuli kaikkiaan vain viitisen kilometriä mutta fiilis jälkeenpäin oli kuin kymppikilsan juoksulenkin jälkeen. Torstaina  pidin reissun jäljiltä palautumispäivän, myös liikunnan suhteen. Mies lähti virkistäytymään työporukan kanssa ja sain tilalle hänen siskonsa yökylään.

Perjantaina kävin koirien kanssa tunnin mittaisella lenkillä umpihangessa. Läksin reippaasti tuonne peltojen keskellä menevälle tielle, joka oli putsattu ensimmäiset sata metriä. Sitten tarvottiin suht kevyessä lumessa polvia myöten jonkin matkaa ja käännyttiin takaisin. Ajattelin oikaista kotiin enkä mennyt ison tien laitaa ollenkaan. Matkallisesti se oikaisikin juu, mutta reittini meni pellon laitaa ja siellä lunta oli puoleenväliin reittä asti. Sykkeet nousi kivasti, tuolla matkalla ei ole ikinä vielä mennyt noin paljon aikaa ja kaloreita 😀

Lauantaina piti olla lepopäivä, mutta koska olin pitänyt torstaina ylimääräisen palauttelupäivän teinkin lauantaina lihaskunto-ohjelman. Meillä jumppasi silloin muutkin: esikoinen teki ”burpeita” vieressä ja illan tullen kuopus pyörähti ekan kerran selältään mahalleen <3

Sunnuntaina lähdettiin koko jengi, aikuiset, lapset ja koirat, pulkkamäkihommiin. Käytiin eka tuossa lähellä olevan tekojärven reunustalla toteamassa, että ajattelemamme suosittu pulkkamäki onkin meidän mukulalle ihan liian iso. Ajeltiin keskustaan, jossa on loivempi, läheisen päiväkodin suosiossa oleva pulkkamäki joelle päin. Reippaina lähdettiin menemään sinne joen kautta. Minä yritin pitää koiria aisoissa, ne taisi luulla pääsevänsä irti. Mies veti toisella kädellä pulkassa esikoista ja työnsi toisella kädellä vauvaa vaunuissa. Ja sitten veti sekä pulkkaa että vaunuja. Lähes umpihangessa. Yritin ehdottaa, että vaihdetaan välillä mutta mies taisteli lapsensa ensin jäätä pitkin pulkkamäen alle ja sitten pulkkamäen vierestä ylös mäen päälle. Ja muutaman ensimmäisen laskun ajan veti taaperon vielä ylös, kunnes vaihdettiin. Ihan kivaa liikuntaa sain siis minäkin, kun lopulta pääsin kiskomaan pulkkaa ja noin 12 kiloista lasta ylös mäkeä ja hypähtelin mäen aina pulkan perässä alas. Välillä neiti halusi itsekin kävellä ylös, mutta kyllä sitä vielä noin pientä mielellään kiskoo pulkalla ylös – se kun on hyvää liikuntaa 🙂

Nyt ysiviikolla on liikkuminen jäänyt melko vähälle. Maanantaina tein tuplaliikunnat normaaliin malliin – aamulla ensin kuntopyörällä puoli tuntia ja iltapäivällä lihaskunto-ohjelma läpi. Mukana oli jälleen kahdeksan kilon kahvakuula edellisen viikon tapaan. Viimeiset toistot varsinkin käsilihaksissa olivat työn takana ja niinhän se on tarkoituskin. Tiistaina kuntopyöräilin tunnin ajan ja rukkasin loppuviikon reenit uusiksi – vain huomatakseni parin päivän päästä että uusiksi saa mennä vielä uudelleen.

Nimittäin keskiviikon lepopäivän iltana alkoi tuntua, että nenä vuotaa vähäsen ja olo oli muutenkin hieman kurja. Torstaina se oli vielä vähän kurjempi. Kuumetta en ole mittaillut koko viikolla koska ei ole ollut kuumeinen olo, mutta lihakset on hieman inhottavan tuntuiset, ikään kuin jumissa vaikken ole tehnyt mitään. Olen siis vetänyt yli torstain ja perjantain reenit kalenterista ja viikonloppuna taidan vain kevyesti lenkkeillä koirien kanssa. Arkena ne tulee yleensä liikutettua lasten kanssa ulkoilun lomassa: vauva vaunuihin ja taaperon kanssa pulkkailua, metsäilyä, mitä milloinkin ja koirat juoksevat ja haistelevat siinä sivussa itsensä väsyksiin. Viikonloppuna on sitten parempi lähteä ihan peruslenkille niiden kanssa, koska jompikumpi aikuisista on lasten kanssa ja toinen pääsee koirien kanssa rauhassa.

Normaalisti en pikkuflunssaa säikähtäisin, mutta olemme lähdössä ensi viikolla Kanarialle pariksi viikoksi haluaisin parantua tästä vähäisestäkin lentsusta sitä ennen. Tänään tutkin hotellin lähialueen karttaa ja katselin aamulenkkireittejä valmiiksi :) Suunnitelmissa olisi postailla reissustakin vähäsen juttua. Sitä ennen koitan kuitenkin kirjoittaa loppuun pari keskeneräistä postausta…