Elin koko lapsuuteni siinä uskossa, että minusta tulisi balettitanssija. Muistan yläasteella väittelyt matematiikan opettajani kanssa siitä, ettei minun tarvitse opetella neliöjuurta, koska balettitanssijat eivät tee mitään sellaisella tiedolla.

Tanssin melkein 15 vuotta ja lähdin Stuttgartiin, Saksaan sisäoppilaitokseen. Kuitenkin, siellä sain kunnon herätyksen, siitä millaisessa maailmassa elämme ja jätin ne urahaaveet samalla sinne. Myös loukkaantumiset avittivat lopettamispäätöstä ja kärsin edelleen vammoista, jotka tulivat silloin.

Lukion jälkeen ei oikeastaan ollut muita vaihtoehtoja kuin lääkis, kauppis tai oikis. Kirjoitin koulusta ihan hyvät paperit ja sain matikastakin E:n (neliöjuurista huolimatta). Ylppäreiden jälkeen haaveilin oikiksesta ja hain sinne pari kertaa. Kun toisella kerralla ovet eivät auenneet, päätin jatkaa etsintää.

Minulla kävi ihan hillitön tuuri, kun pääsin hyvään työpaikkaan välivuotenani. Olin erään suomalaisen vaatefirman ensimmäinen työntekijä, eli pääsin tekemään kaikkea. Siis ihan kaikkea, mitä yrityksen pyörittämiseen tarvitaan. Viihdyin siellä pari vuotta, kunnes minulle tarjottiin vielä parempaa positiota. Sekin oli vaatebisneksessä.

Joka yhteishaussa hain eri kouluihin ilman minkäänlaista tulosta. Tunsin olevani todella hukassa, kun kaverit alkoivat valmistumaan yliopistoista. Hyödynsin kuitenkin välivuodet ja opiskelin mm. Markkinointi-instituutissa ja Helsinki Design Schoolissa. Viimeisimmästä sain hyviä kontakteja ja etenin taas urallani. Pääsin tekemään aivan mielettömiä projekteja näiden vuosien aikana, joista olen edelleen super kiitollinen ja ylpeä.

Kuitenkin 7 vuotta muodin parissa alkoi tuntumaan merkityksettömältä. Olin kokeillut lähes kaikkea, mitä ala voi tarjota, eikä mikään tuntunut omalta jutulta.

Kun vihdoin ja viimein pääsin kouluun tasan vuosi sitten, huomasin, että meikäläisen kanssa oli aika moni muukin samassa tilanteessa: alanvaihto kiinnostaa. Opiskelen siis aikuiskoulutuksen puolella, jossa muut opiskelijat ovat myös vahvasti työelämässä. Kaksi ensimmäistä kvartaalia menivät hyvin, painoin duunia tuplasti siihen päälle, mutta suorittaminen ei tuottanut onnistumisen tunteita. Mikään ei tuntunut miltään. Olin turhautunut omaan elämääni, enkä uskaltanut ottaa askelta oman hyvinvoinnin eteen.

Keväällä 2017 universumi toi eteeni Pilots Helsingin Design Your Roadmap -kurssin. Olin pitkään seurannut Rosan työtä positiivisen psykologin parissa ja haastattelin häntä yhteen projektiin. Rosa on perustanut Pilots Helsingin, joka tarjoaa kursseja elämänlaadun parantamiseksi.

Kävin neljän viikon kurssin, jossa tehtiin melkoinen syväanalyysi itseensä. Olen kirjoittanut kokemuksestani Design Your Roadmap -kurssilta täällä. Silloin ei kyllä ollut vielä mitään hajua siitä, mitä tuleman pitää.

Taisi kulua viikko kurssin loppumisesta, kun tapasin Petran ihan muissa asioissa. Pikainen näkeminen muuttui kolmen tunnin lounastreffeiksi ja syntyi idea yes girlistä. Lounaan jälkeen meillä oli työnimi sekä ensimmäinen suunnitelma käsissämme. Vitsit se oli jännää! Idea ehti muuttua matkan varrella moneen otteeseen, mutta työnimi jäi. Lokakuussa 2017 yes girl näki ensimmäistä kertaa päivän valon ja sai mielettömän hyvän vastaanoton. Nyt kummatkin työstämme sitä omien duunien (ja minä sen koulun) ohella. Pian yes girl kasvaa, kun saamme joukkoomme lisää upeita ja inspiroivia naisia jakamaan hyvinvoinnin ilosanomaa! En voisi olla onnellisempi.

Jotenkin kaikki se, mikä oli koko ajan kytenyt sisimmässäni uskalsi tulla ulos. Vihdoin näin selvästi sen, mitä halusin, mikä oli minulle tärkeää ja ennen kaikkea sen, minkä puolesta uskallan ottaa riskejä. Sain aivan silmittömän paljon rohkeutta toteuttaa itseäni.

Olen tehnyt elämäni aikana varmaan satoja ammatti- ja uravalintatestejä, eikä mikään tuottanut koskaan mitään realistista tulosta. Pilotsin kurssi antoi mahdollisuuden pysähtyä ja neljän viikon aikana sain sellaisia vastauksia, jotka selkeyttivät sen, kuka minä olen.

Haluan rohkaista muitakin löytämään itsensä ja oman tarkoituksensa. Eikö olisi ihanaa löytää merkityksellinen suunta omalle elämälleen? Tuntea omat supervoimansa ja ymmärtää, mihin kohdentaa ne? Meillä on käytettävänä koko meidän potentiaalimme, emmekä valitettavasi hyödynnä siitä kuin murto-osan. Tyydymme aivan liian helposti niihin vaihtoehtoihin, joita meille annetaan. Mukavuusalueella kun on mukavaa.

Kaikki lähtee siitä, että tuntee oman tarinansa, itsensä ja omat elämänarvonsa. Nyt kun selailen vanhoja muistiinpanojani kurssin ajoilta, en voi kuin hymyillä, koska löysin sen, mitä menin hakemaan. Oman tarkoitukseni.

 
 
Pilots Helsinki: Design your roadmap
 
Kuvat: Julia Toivola
Takki & farkut: KappAhl
Neule: Cos
Kengät: Nelly.com
Huivi & laukku: Balmuir
Pipo: Acne
 
Lue myös:

Kuunteletko sydäntäsi?
Täydellinen lopputulos
MITÄ SITTEN, KUN ON LÖYTÄNYT OMAN JUTTUNSA?

 
INSTAGRAM (@KRISELDA) / FACEBOOK / PINTEREST