Kirjoitan tämän postauksen itselleni tärkeästä asiasta, sydämen asiasta. Samaan hengenvetoon totean, että tietämykseni otsikon laajasta ja monitahoisesta aiheesta on rajallinen. Niinpä tekstini kumpuaa siitä tiedosta ja kokemuksesta mitä minulla on (pahoittelen jo nyt mahdollisia asiavirheitä toki toivoen ettei ainakaan räikeitä sellaisia ole). Jätän tarkoituksella postauksen ulkopuolelle lihantuotantoon liittyvän eläinten kohtelun yksinkertaisesti siitä syystä etten tiedä […]

Heipähei (tai siis hauhau!) kaikki äitini blogin lukijat! Tämä postaus on lukijan toive ja se kertoo minusta! Alkuun tosin ajattelin että minulla on parempaakin tekemistä kuin olla äitini haastateltavana, mutta menkööt nyt tämän kerran- saanpa kerrankin edes hetkeksi aikaa jakamattoman huomion. Meillä on nimittäin viime aikoina asustanut jokin omituinen vikisevä ja kitisevä käärö, jonka ympärillä […]

Elokuun viimeinen viikonloppu. Tulit juuri sopivaan aikaan. Sanotaan heipat hirmuhelteille (saavat puolestani painua sinne mistä tulivatkin) – tervetuloa syksyn raikkaus, kuulaus ja kirpeys! Sanotaan heipat myös harrastuksettomuudelle – tervetuloa muskari ja vauvauinti! Vielä tervetuloa lenkit maailman parhaimmassa lenkkisäässä (toki laitan tässä kohtaa sormet ristiin vähäsateisen syksyn puolesta). Olin ennen kesän lapsi, vaan en enää. Syksy […]

Minulla on peräti kuusi kummia. He kaikki ovat olleet omalla tavallaan tärkeitä, mutta jos merkityksellisyyttä mitataan yhdessävietetyn ajan määrällä on yksi ylitse muiden: Aira-kummi, äitini sisko. Aira on nyt 84-vuotias ja hän on sairastanut Alzheimerin tautia joitain vuosia. Ammatiltaan Aira oli liikunnanopettaja, jolla on aina ollut hyvin liikunnallinen elämäntapa myös työn ulkopuolella. Hän on tehnyt […]

EDIT. Nyt täytyy kyllä tunnustaa, että tämän postauksen kirjoitti todellinen blondi- nimittäin tätä kirjoittaessani Viljami täytti vasta 5,5kk.Laskimme mieheni kanssa viikkoja joita tuli tänään täyteen 24,ja näppärästi jaoimme sen neljällä saaden kuusi kuukautta. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä eihän vuodessa ole kuin helmikuu joka muodostuu tasan neljästä viikosta. Voivoi ja oijoi! Oikea 6kk- synttäripäivä […]

Kuten olen blogissani kirjoittanut, oli maaliskuussa syntynyt esikoispoikani minulle ja miehelleni suuri ihme ja odottamaton yllätys. Näin ollen emme suunnitelleet emmekä tehneet uuteen omakotitaloomme lainkaan lastenhuonetta (vaan keittiön lisäksi kaksi olohuonetta joista toinen on ahdettu täyteen soittimia, vieras/työhuoneen, sekä makuuhuoneet meille ja mieheni teini-ikäiselle pojalle). Vauvan ilmoittaessa itsestään oli selvää – ja ainoa vaihtoehto – […]

Sain keväällä haastattelupyynnön Anna-lehden Matka naiseksi – juttusarjaan. Vastasin myöntävästi tähän pyyntöön ajatuksena se, että joku voisi ehkä saada voimaa tarinastani. Olen kokenut elämässäni paljon pahaa, mutta myös valtavan paljon hyvää. Pahaa olen kokenut muutamissa miessuhteissani, ja näistä kokemuksista voi lukea blogini arkistosta löytyvistä postauksista. Hyvää olen kokenut mm. työelämän suuressa irtiotossa, kun irtisanoin luokanopettajan […]

Mikä sinulle on elämässä turhaa? Entä tärkeää? Lapsi on opettanut turhista ja tärkeistä asioista itselleni paljon. Viljamin ollessa ihan pikkuvauva minulla oli pakonomainen tarve koittaa väkisin rentouttaa itseäni vaikkapa somea selaamalla tai tv:tä katsomalla silloin kun vauva nukkui (tai joskus jopa imettäessäni). Hiljalleen olen kuitenkin huomannut, että somen tai tv:n informaatiotulva ei itse asiassa rentouta […]

Joku minut tunteva saattoi hieraista silmiään otsikon luettuaan; en ole ekonomi enkä talouden asiantuntija, mutten myöskään erityisen säntillinen, rationaalinen tai tarkka ihminen (pikemminkin hiukan boheemi ja lapsenmielinen taivaanrannanmaalari). Stereotypioihin ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa ole luottamista – jopa minä osaan tarpeen vaatiessa säästää ja elää niukasti (vaikka tuonkin usein esille elämästä nauttimisen ja rennon elämänasenteen tärkeyttä). […]

Meinasin ensin aloittaa tämän postauksen sanoin ”olen pienestä pitäen ollut aivan toivoton jännittäjä” –  kunnes tajusin ettei se pidä paikkaansa, nimittäin pienestä pitäen. Muistaakseni jännittämiseni alkoi ala-asteen kolmannella luokalla, toisin sanoen iässä kun tajusin alkaa jännittää. Jännittäminen on mielestäni ennenkaikkea asia minkä ihminen oppii, valitettavasti. Olin pikkutyttönä tosi välitön, avoin ja pelkäämätön. Saatoin tuosta vain […]