Eläinten hyväksikäytön ja kaltoinkohtelun on loputtava

Kirjoitan tämän postauksen itselleni tärkeästä asiasta, sydämen asiasta. Samaan hengenvetoon totean, että tietämykseni otsikon laajasta ja monitahoisesta aiheesta on rajallinen. Niinpä tekstini kumpuaa siitä tiedosta ja kokemuksesta mitä minulla on (pahoittelen jo nyt mahdollisia asiavirheitä toki toivoen ettei ainakaan räikeitä sellaisia ole). Jätän tarkoituksella postauksen ulkopuolelle lihantuotantoon liittyvän eläinten kohtelun yksinkertaisesti siitä syystä etten tiedä siitä tarpeeksi. Tiedän kuitenkin että on olemassa paljon maatiloja ja esim. teurastamoita missä eläinten kohtelu on ala-arvoista ja julmaa, kun taas toisilla (luomu)tiloilla eläimet saavat osakseen jopa rakkaudellista huolenpitoa, kohtuullisissa määrin vapautta ja ulkoilmaa, sekä ylipäätään mahdollisuudet onnellisen eläimen elämään. Asia erikseen on pohtia sitä, onko ihmisellä edes oikeus syödä eläimen lihaa tai valmistaa vaatteita ja jalkineita eläimen nahasta. Ilmankin pärjättäisiin- ihminen pystyy syömään täysipainoisesti, monipuolisesti ja terveellisesti kasvisruokavaliolla, eikä pukeutumisessa ole pakko hyödyntää eläinkuntaa. Olen itse useampaankin otteeseen harkinnut lihan syömisen lopettamista, ja vähentänyt sitä huomattavasti viime vuosien aikana (noin yhteen/kahteen lihapäivään viikossa), suosien kotimaista luomutuotantoa.

Tässä postauksessa haluan ensisijaisesti kyseenalaistaa ja kritisoida sitä eläinten hyväksikäyttöä ja kaltoinkohtelua mikä liittyy mm. turismiin (tiedättehän – norsuilla ratsastamiseen, tai valokuvien ottamiseen kahlittujen ja lääkittyjen tiikereiden kanssa jne.), eläinpuistojen ja sirkusten toimintaan, koiratappeluihin ja härkätaisteluihin, ja esim. hevosurheiluun, turkistarhaukseen (kukaan ihminen ikinä koskaan missään ei tarvitse turkiksia), kosmetiikan testaamiseen eläimillä, sekä lemmikkieläimen hankkimiseen vailla ymmärrystä kyseisen lajin/rodun ominaispiirteistä ja ilman tahtoa/kykyä ottaa lemmikki perheenjäseneksi jolle on aikaa kuten muillekin perheenjäsenille. Kaikkeen siihen toimintaan missä eläin on valjastettu ihmisen viihdyttämiseen, ja missä asetelma on selkeästi se, että ihminen on eläimen yläpuolella. Toimintaan missä eläin irrotetaan sen luonnollisesta elinympäristöstä, sen vapautta rajoitetaan (tai vapaus viedään kokonaan), sen ei anneta elää lajilleen tyypillistä elämää, ja kyseisessä toiminnassa käytetään hyväksi pelon ja kivun tuntemuksia. Ylläkuvaamani asetelma on täysin vääristynyt, sillä ihminen on jo aikojen alusta ollut osa luontoa ja tarvinnut luontoa selviytyäkseen. Eläin ei ole missään kohtaa tarkoitettu ihmistä varten, eikä varsinkaan ihmisen viihdyttämistä varten. Näiden syiden vuoksi ihmisen kuuluu kunnioittaa luontoa, ei hyväksikäyttää ja kaltoinkohdella sitä. Tämän kappaleen alussa luettelemani asiat ovat täysin turhia ja tarpeettomia, eikä niillä ei ole mitään muuta virkaa kuin ihmisten ”hauskuuttaminen” ja raha. Poikkeuksena mainittakoon eläinpuistot joissa tehdään merkittävää luonnonsuojelutyötä ja ehkäistään mm. uhanalaisten lajien sukupuuttoa, autetaan vahingoittuneita eläimiä, sekä huolehditaan eläinten mahdollisimman luonnonmukaisista elinympäristöistä. Toinen ääripää on esimerkiksi eräs Unkarissa näkemäni eläintarha josta mieleeni jäi noin kahden neliömetrin häkissä edestakaisin kävelevä silminnähden turhautunut ja kärsivä tiikeri.

Olen nähnyt kuvia joissa turistien viihdykkeeksi vangittuja norsuja tökitään piikeillä ja niiden jaloissa on metrin mittaiset kettingit. Koiratappeluiden tai härkätaisteluiden vääryyttä tarvitsee tuskin edes perustella. Toivoisin jokaisen ihmisen boikotoivan matkustellessaan kaikkea sellaista turismiin liittyvää rahastusta mikä aiheuttaa eläimille vain ja ainoastaan kärsimystä. On olemassa vaihtoehtoja elämyksellisiin kohtaamisiin vaikkapa villieläinten kanssa joissa eläintä ei vahingoiteta (kuten safarit – postauksen ensimmäisen kuva on äitini ottama juurikin safarilta).On olemassa paljon kohteita, joihin voi mennä katsomaan ja hoitamaan (villi)eläimiä, joita ei ole vangittu vaan ne on otettu väliaikaisesti ”huostaan” ja hoidettaviksi. Itseäni on erityisesti suututtanut myös uutisoinnit esimerkiksi tilanteista joissa eläintarhan hoitaja on tullut eläimen tappamaksi minkä seurauksena eläin tapetaan vaikka ihminen on ainoa syyllinen tapahtuneeseen(!) Mitä muuta voi edes olettaa tapahtuvan silloin kun vaistojen varassa elävä villieläin vangitaan ja sattuu vahinko?

Jokin aika sitten tapetilla oli – onneksi – yleisurheilun EM- kisojen esteratsastuskisoissa tapahtunut ratsastajan turhautuminen hevosensa pelokkaaseen käytökseen ja kieltäytymiseen hypätä esteitä. Ratsastaja käytti tilanteessa raippaa ja suhtautui muutoinkin aggressiivisesti hevosta kohtaan. Jo vuosikausia ennen kyseisen tapahtuman uutisointia olen monesti miettinyt miten luonnotonta ja julmaa hevosurheilu on hevosia kohtaan. En voi uskoa kenenkään hevosen erityisesti nauttivan vaikkapa juuri esteiden yli hyppäämisestä (pakotettuna ja tietyn radan mukaisesti), tai kilpaa juoksemisesta läpät silmillä raipan iskujen säestämänä. Tai sirkuksessa ”esiintymisestä” voimakkaan musiikin pauhatessa taustalla tehden temppuja ja liikkeitä jotka eivät ole hevoselle luonteenomaisia. Puhumattakaan oloista missä hevoset (kuten muutkin sirkuseläimet) joutuvat viettämään aikansa esitysten ulkopuolella. Aivan erityisen paljon punaista näin kun luin joitain vuosia sitten uutisen siitä, kuinka ravihevosta oli kuljetettu myrskyinen merimatka autokannella kuljetuskopissa, ja matkan aikana hevonen oli kuollut – joko järkytykseen tai loukkaantumiseen tai molempiin. Pohjatonta itsekkyyttä ja ymmärtämättömyyttä – ihmiseltä.

En voi myöskään ymmärtää susikannan harventamista tilanteessa kun susi ei ole tappanut tai vahingoittanut Suomessa yhtäkään ihmistä sitten vuoden 1882. Sensijaan esimerkiksi punkit ja ampiaiset ovat tappaneet lukemattomia. Luonnon ja eläinten ei kuulu sopeutua ihmisten elämään, vaan ihmisen kuuluu sopeutua luontoon ja eläimiin ympärillään. Ihminen ei ole ollut täällä ensimmäisenä (näin itse uskon), eikä ihminen omista planeettaa nimeltä Maa.

Maailmassa on myös, valitettavasti, erittäin paljon lemmikki-eläimiä jotka saavat osakseen täysin ala-arvoista ”huolenpitoa” omistajaltaan. Moni ottaa lemmikin ilman että sille on aikaa, tai ilman että ymmärretään hölkäsenpöläystä kyseisen eläimen lajityypillisestä käyttäytymisestä tai vaikkapa tietyn rodun tarpeista. Tästä esimerkkinä on koiriin liittyen mm. häkittäminen, (kuristus)pantojen käyttäminen (tästä voi aiheutua koiralle pysyviä kurkunpään vaurioita), yritykset vaientaa haukkuva koira (koira ei hauku ilman syytä, vaan esimerkiksi pelosta, innostuksesta tai vahtivietistä), nuuhkivan ja hajujen perässä innostuneen koiran vetäminen ja riuhtominen (jolloin koira todennäköisesti alkaa vetää yhä enemmän – sitäpaitsi, nuuskiminen ja kiinnostus hajuja kohtaa on koiran ”virka”), läheisyyden-, leikin- ja seurankaipuun rajoittaminen (koira on seuraeläin) jne. Kaikessa edellämainitussa on jälleen kerran kyse siitä, että ihminen haluaa sopeuttaa eläimen omaan elämäänsä, ihmisen elämään, ja saada lemmikistä ennenkaikkea viihdykkeen itselleen. Väärin. En tässä kohtaa edes viitsi mennä kaikkeen siihen väkivaltaan, mitä moni lemmikinomistaja lemmikkiään kohtaan käyttää (syystä että sydämeni särkyy jo pelkästä asiasta kirjoittamisesta). Raukka on se, joka käyttää voimaa itseään heikompaa kohtaan. Raukka on myös se, joka yrittää opettaa yhtään mitään yhtään kenellekään pelon tai kivun kautta.

Silloinkin kun ”äiti on vähän väsynyt” on koira yhä perheenjäsen.

Google analytics on kertonut minulle, että blogiani seuraa kuukausittain suhteellisen iso määrä ihmisiä. Tämän vuoksi haluan toisinaan kirjoittaa myös yhteiskunnallisista ja globaaleista aiheista, en ”vain” omasta elämästäni. On mielestäni järkevää hyödyntää se näkyvyys, mikä blogillani on. Jos vaikka yksikin blogini lukija saa ajattelemisen aihetta ylläkirjoittamastani  (ja sen kautta vaikka vain yhdenkin ihmisen toiminta muuttuu eläimiä kunnioittavammaksi) olen tyytyväinen!

On hyvä aloittaa edes jostain. On parempi tehdä edes jotain kuin ei mitään. Pienetkin teot ovat askel kohti parempaa. Miten paljon iloa eläimet meille tuottavatkaan. Miten kukaan eläin ei koskaan ole paha vaan toimii vaistojensa ja viettiensä varassa. Ihminen on pedoista pahin. 2021 luvulla on silkkaa tyhmyyttä ja moukkamaisuutta kuvitella edelläkuvaamani kaltaisen eläinten kohtelun olevan millään tavoin hyväksyttävää tai millään mittapuulla mitattuna oikein. Tehdään valintoja jotka kunnioittavat luontoa ja eläimiä. Aina kun voidaan, osataan ja ymmärretään. Ja silloin kun emme tiedä, osaa tai ymmärrä – otetaan selvää.

Eläinten hyväksikäytön ja kaltoinkohtelun on loputtava.

Ps. Mitä ajatuksia ylläkirjoittamani teissä herätti?

puheenaiheet vastuullisuus syvallista uutiset-ja-yhteiskunta
Kommentit (4)
  1. Tärkeää asiaa, mutta komppaan siinä mielessä edellistä, että tuotantoeläinten laillinen kohtelu on sellaista, jota emme ikinä sallisi koirillemme ja kissoillemme. Ihmisellä on tapana suosia söpöjä eläimiä ja sulkea silmät eläinten todella eriarvoiselta asemalta. Eläinsuojelulaki nyt on meillä Suomessakin aivan pska.

    Noista matkailuun ja eläin”harrastuksiin” liittyvistä sekoista kannan laillasi suurta huolta.. hevoskisat ja suojelukoirakeissi olivat hirvittäviä esimerkkejä eläinten esineellistämisestä ja suoranaisesta sadismista! Vaikka itsellänikin on ollut lemmikkejä, olen sitä mieltä että niitä on jo liikaa, ja kannatan esimerkiksi koiraveron palauttamista.

    1. Jatkan lievänä vastarannankiiskenä olemista, sori siitä!

      Tuo ajatus, ettemme sallisi koirillemme tai kissoillemme samanlaista kohtelua kuin tuotantoeläimille, on minusta vähän hassu. Miksi meidän sylikoiriemme ja kissojemme kohtelun edes pitäisi olla mittari kaikelle eläinten kohtelulle? Ovatko eläinten oikeudet vaarassa siksi, jos emme kohtele samalla tavalla syliin mahtuvaa koiraa ja isoa sonnia? Todistaako se, että sonnia rääkätään?

      Eläinten harrastuskäytön paheksunnassa taas ihmettelen sitä, mistä nykyään tulee ajatus siitä, että on lähtökohtaisesti epäilyttävää käyttää eläimiä johonkin. Esimerkiksi hevosille ja monenrotuisille koirille liikkuminen ja tekeminen on todella hyväksi! Lihaksikas, hyväkuntoinen urheiluhevonen voi olla upea ja hyvinvoiva näky, ja monet koirat ovat todella innoissaan niitä aktivoivista harrastuksista. En näe mitään perustetta kuvitelmalle, että eettisesti ongelmattominta ja parasta eläintenpitoa on niiden pitäminen muuten vain omana ilona. Siitä ei seuraa samanlaisia ongelmia kuin eläinten käytöstä urheilussa voi joskus seurata, muttei se tarkoita, etteikö ongelmia olisi tai että ne olisivat edes pienempiä. Kuinka paljon onkaan yksinäisiä, tekemisen puutteeseen turhautuneita ja käytöshäiriöisiä ”rakkaita lemmikkejä”? Puhumattakaan ylijalostetuista tai ylilihavista?

      Silläkin uhalla, että tämä voi kuulostaa jo ilkeältä, minusta me ihmiset olemme alkaneet peilata eläimiin oman kulttuurimme veltostumista. Kun mukavuudenhalu on huipussaan ja monien aktiivisuus aika vähäistä, niin ajatus siitä, että hevosta tai koiraa juoksutetaan jossakin pitkin ratoja ja metsiä, tuntuu ikävältä.

  2. (Äääh!!! Onnistuin sähläämään kommenttini väärään postaukseen. Laitan sen nyt tähän oikeaan osoitteeseen, poista se vaikka tuosta toisesta postauksesta, jos voit…)

    Heippa! Ne ajatukset, jotka minulle postauksestasi heräsivät, ovat toisenlaisia, kuin ehkä pyrit herättämään. Mutta uskon sinun sietävän myös pientä erimielisyyttä!

    Eläintenpidon suhteen monet elävät minun mielestäni nykyään melkoisessa kuplassa. Tutuimmat eläimet ovat usein pieniä lemmikkieläimiä. Tuotantoeläimet ja urheiluhevoset ovat jotakin, jotka ovat otsikoissa, usein negatiivisissa. Luonnoneläimet taas ovat sentimentaalisuudelle suotuisa kohde, etenkin jos kontakti niihin on vähäinen.

    Tästä seuraa ongelmia. Eläimiin suhtaudutaan tunteella ja ideologisesti, mikä ei välttämättä olisi huono asia, ellei asioita katseltaisi sieltä kuplasta käsin. Tuotantoeläinten kohtelua arvotetaan näkökulmasta, joka on omaksuttu syliin mahtuvien koirien ja kissojen kohtelusta. Ei ymmärretä, minkä eron se tekee – ja ihan ilman julmuutta! – eläinten kohteluun, jos nämä ovat suuria ja vahvoja eivätkä elä kylki kyljessä ihmisen kanssa.

    Hevosten kohdalla keskustelu eksyy harhateille joskus myös toisesta syystä: Hevosiin monilla on jonkinlainen kontakti, mikä saa heidät uskomaan, että he tietävät niiden kohtelusta paljon. Kuitenkin se kontakti usein on rajoittunut siihen, että ollaan tekemisissä säyseiden ja jonkun muun valmiiksi kouluttamien hevosten kanssa. Tältä pohjalta sitten arvostellaan kaikkea hevosten kohtelua tietäjän ottein.

    Luonnosta moni on vieraantunut, koska heidän elinympäristönsä vie heidät jo valmiiksi kauas luonnoneläimistä. Siltä pohjalta sitten arvostellaan niitä, joille luonto on takapihalla ja joiden elinympäristö ei ole jo valmiiksi ajanut villejä eläimiä kauas.

    Asioita on ylipäätään helpompi arvostella, kun ne ovat riittävän kaukana. Sinä tunnut tiedostavan tämän, kun otat puheeksi mahdollisen tiedon puutteen. Iso peukku siitä! Valitettavan moni ei edes tule ajatelleeksi, ettei kaikki ole välttämättä sitä, miltä kaukaa katsottuna näyttää.

    Leikitäänpä ajatusleikkiä: kuvitellaan, ettei koira olisi tavanomainen lemmikkieläin, joka on tuttu lähes kaikille. Miltä se saisi koiranpidon näyttämään eläinystävien silmissä, jos siihen otettaisiin vähän etäisyyttä? Varmasti suureen ääneen ihmeteltäisiin, miten kukaan voi kuvitella, että koira voisi olla onnellinen jossakin kerrostalokämpässä ja urbaanissa ympäristössä. Ja voi kauheaa, kun koiran kaulan ympärille laitetaan hihna ja sillä sitten hallitaan koiraa! Koetetaan käskyttää koiraa naurettaviin temppuihin ja kontrolloida ties millä tavoilla! Ehkä tuumattaisiin, että onhan se törkeää, kun noin pidetään eläintä ihan vain omana ilona.

    Eläinten oikeuksien haikailussa on mielestäni liian usein tekopyhyyden sivumaku. Tiukan kritiikin kohteeksi joutuu se, mikä on itselle tarpeeksi vierasta ja mikä on kaukaa katsellen helppo tuomita. Malkaa omassa silmässä ei usein nähdä, vaikka siellä sellainen olisi.

    Rehellisyyden nimissä: vähemmistössä ovat ne eläinten oikeuksien puolesta liputtavat lemmikinomistajat, joiden oma eläintenpito olisi vailla moitteen sijaa. Kyllä moitetta löydetään, jos sitä etsitään. Nyt sitä on totuttu etsimään vain tietyistä suunnista. Tämä on minusta iso – vaikkei ainoa – ongelma eläinten oikeuksia koskevassa keskustelussa.

    On valtavan hyvä, että näitä asioita pohditaan, mutta minun makuuni niitä tarkastellaan usein yksipuolisesta näkökulmasta. En sitten tiedä, mitä asialle voisi tehdä. Ehkä koettaa saada mukaan karjataloutta hyvin tuntevia ihmisiä, kilparatsastajia, eläintarhojen hoitajia jne? Toisaalta eivät kaikki ole heitä valmiita edes kuuntelemaan.

    1. Erittäin tarpeellinen ja avartava kommentti, kiitos! Ja kyllä vain- minä olen myös syyllistynyt eläimiä epäkunnioittavaan käytökseen mm. käyneeni aikoinaan tiuhaankin eläinpuistossa, ja myös joskus koittaessani rajoittaa Olivia-koirani lajityypillistä käyttäytymistä. Olen oppinut, onneksi. Sitä toivon myös muille, että yrittäisimme ja oppisimme enemmän, edes vähänkin (vaikkei tietämyksemme olisi 100-prosenttista). Tämä postaus kumpusi vilpittömästä rakkaudesta eläimiä kohtaan, ei asiantuntejuudesta.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *