Kuningatarajatus is back! Osa teistä on ehkä jo huomannutkin että olen palannut – parin postauksen verran – parisen vuotta kestäneeltä blogitauolta. Jäin tauolle koska aika ja ideat postauksiin olivat ehtyneet – palaan koska aikaa ja ideoita tuntuu taas olevan. Päätin pitää blogini nimen sen ”syntymänimenä” (vastoin aiempaa ajatustani mahdollisesta paluustani tänne). Päätin myös, etten tällä […]

Äiti, pyyhi kyyneleet! (posket punaisina itku-lammikoina syystä että äiti teki – taas-huomattavan väärin jonkin huomattavan merkityksellisen asian) Äiti, katso äkkiä, tuolla on valaksien poikasia! Nyt niiden emot tulee tuolta, äiti katso nyt! (päiväunilta juuri heränneenä nähden pimeässä jotain minkä vain lapsi pystyy näkemään) Äiti, auta, en saa näitä housuja pois, auta äitiiii! (kun riisuminen on […]

Olen ollut äiti aika tarkalleen kolme vuotta. Kolme opettavaista vuotta. Kolme raskasta (varsinkin fyysisesti) vuotta. Kolme elämäni ihaninta vuotta. Kolme vuotta joiden aikana olen usein epäonnistunut äitinä. Kolme vuotta joiden aikana olen usein onnistunut äitinä. Kolme vuotta joiden aikana olen pohtinut vanhemmuutta. Paljon. Ja – pohdintojen tuloksena tullut siihen päätelmään, että vanhemmuuden viisi tärkeintä asiaa […]

Kirjoitin 17- vuotiaana päiväkirjaani haluavani neljä lasta. Ainakin. Myöhemmin elämä opetti sen, ettei sitä – elämää – voi suunnitella. Elämä ei mene päiväkirjan – tai käsikirjoituksen – mukaan. Lapsia ei tehdä eikä niitä myöskään tuosta noin vain saada. Vaikka lasten saaminen olisi biologisesti mahdollista voi olla että elämän muut olosuhteet eivät tue lapsi-haavetta. Minulla on […]

Olen kirjoittanut Kuningatarajatus – blogia aika tarkalleen kaksi vuotta – tämä postaus mukaan lukien 131:n postauksen verran. Se on paljon se. 131 postausta rakkaudesta, ystävyydestä, positiivisen ajattelun voimasta, naiseudesta, naisen kehosta, ihmisten kunnioittamisesta, eläinten kunnioittamisesta, inhimillisyydestä, hyvyydestä toisia kohtaan, parisuhdeväkivallasta, huumeista, omakotitaloprojektista, sisustuksesta, kauneudenhoidosta, ruoanlaitosta, omasta elämästäni ja siitä kuka olen, koirani elämästä, muistisairaudesta, opettajuudesta, […]

  ”Taapero” on varmasti yksi suomenkielen ihanimpia sanoja! Viljami oppi kävelemään tällä viikolla, 13 kuukauden iässä – ei vielä maratonia eikä edes talomme ympäri, mutta todistetusti ainakin kymmenkunta horjumatonta askelta! Tältä tutkimusretkeltään hän osaa myös laskeutua ilman apuja tuttuun ja turvalliseen konttaus-asentoon. Muita viime aikojen hurmaavia oivalluksia ovat olleet taputtaminen ja puhaltaminen (myös saippuakuplien!) – […]

Olen ollut vanhempi vasta reilun vuoden verran – keltanokkanakin uskallan jo hiukan pohtia sitä, mitä olen tästä elämänmittaisesta tehtävästä tähän mennessä oppinut: Vanhemmuutta ei kannata suunnitella, sillä jokainen lapsi ja jokainen päivä on erilainen, eikä väsyneenä aina pysty siihen mitä on suunnitellut. Kirjoitin raskaus-aikana blogiini postauksen siitä, minkälainen vanhempi haluan ja aion olla (olen sivunnut aihetta […]

Törmäsin tähän viehättävään postaus-ideaan missäs muualla kuin Lilyn sivustolla, ja se suorastaan huusi nimeäni. Jätin allaolevasta listauksesta pois kaikkein itsestäänselvimmät asiat – toisaalta monia ihania ja arvostettavia luonteenpiirteitä jää väistämättä tämän luettelon ulkopuolelle. Kuitenkin, alla on ne piirteet jotka otsikosta tulivat itselleni ensimmäisinä ja spontaanisti mieleen: Suoruus. Pidän avoimuudesta ihan valtavan paljon. On tosi raskasta […]

Opettajana oleminen tuntuu luovalta, raskaalta, mielenkiintoiselta, vaihtelevalta, vastuulliselta, elämänmakuiselta, haastavalta, tärkeältä ja herkältä. Ainakin. Olen työskennellyt opettajana 20 vuotta, opettaen niin päiväkodissa, ala-asteella, omassa yrityksessäni kuin kansalaisopistossakin. Oppilaani ovat olleet iältään kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Olen mielestäni hyvä opettaja. Vahvuuksiani opettajana ovat lempeys (vaikkakin ehdoton työrauhasta huolehtiminen – mikä sekin on vahvuus), oikeudenmukaisuus, empaattisuus, kannustavuus, huumorintaju, […]

Luulen että kasvuni äitiyteen, tai ainakin pohja sille, alkoi jo 17- vuotiaana kun kirjoitin päiväkirjaani haluavani aikuisena ainakin neljä lasta. Todella, olin jo teini-ikäisenä tosi lapsirakas, sekä myös lempeä ja äidillinen. Hoidin usein nuorempia serkkujani, ja lukioikäisenä olin jonkin aikaa palkallisena lastenhoitajana yksinhuoltaja- tuttavalleni. Olen aina samastunut lasten herkkyyteen, välittömyyteen ja avoimuuteen. Minun on ollut […]