Jokainen on kaunein ilman filtteriä

… ja tämä on ihan aito ajatukseni ja rehellinen mielipiteeni. Vietän jonkin verran aikaa sosiaalisessa mediassa, lähinnä Facebookissa ja Instagramissa, ja erityisesti viimeksi mainitussa törmää aina vaan useammin ja useammin erittäin rajuun kasvojen (myös vartaloiden) kuvanmuokkaukseen. Tämä koskee sekä ”tavallisia” ihmisiä että julkisuuden henkilöitä, ja varsinkin naisia. En tiedä olenko täysin yksin ajatukseni kanssa, mutta ilmiö on mielestäni suorastaan hassu. Kenenkään ihmisen elämä ei kuitenkaan konkreettisesti ole tietokoneen tai puhelimen ruudulla. Olemme lihaa ja verta, ja sellaisena myös toisemme oikeassa maailmassa ja elämässä kohtaamme. Mitä järkeä on näyttää täysin erilaiselta näyttöruudulla kuin livenä? Mitä ”hyötyä” on sellaisesta kauneudesta mikä ei ole todellista ja katoaa live- kohtaamisessa (poikkeuksena toki henkilöt joiden työ on somessa ja alaan liittyy ulkonäöllisiä seikkoja- tosin itse arvostan aitoutta ihan kaikilla aloilla). Nuorien kohdalla kuvanmuokkaus on ehkä siinä mielessä ymmärrettävämpää, että heidän itsetuntonsa- ja varmuutensa, kenties identiteettinsäkin, on vielä rakentumassa. Sensijaan vanhempien, jo aikuisten keski-ikäisten ihmisten keskuudessa ilmiö on todella hämmentävä. Olen katsonut oman ikäluokkani naisten insta-stooreja joissa kasvot ovat niin blurratut ettei niistä erotu kuin silmät valtavine tekoripsineen. Olen katsonut kuvia jotka ovat niin käsiteltyjä ettei henkilö ole edes tunnistettavissa. Minkä takia ikääntyminen pitää peittää? Miksei ihminen halua näyttää siltä mitä hän oikeasti on? Ryhmäpaineenko vuoksi – sen takia kun kaikki muutkin – tämä ei omasta mielestäni ole elämässä riittävä syy yhtään mihinkään. Olen näistä asioista vilpittömän hämilläni.

Omasta mielestäni jokainen on kaunein ilman filtteriä. Käsittelemätön iho on mielestäni kaunis. Ihon tekstuuri on mielestäni kaunis (kauniimpi kuin muovinen ja vahamainen iho). Pisamat ovat mielestäni kauniita, juonteet silmäkulmissa ovat mielestäni kauniita. Ihmisen vartalo voi mielestäni olla ihan yhtä kaunis kuusi- kuin kaksikymppisenä, eri tavoin vain. Ja harmaantuminen voi olla tosi kaunista. Aitous on kaunista. Eletty elämä, sen näkyminen, on kaunista.

Uskon ja toivon kuvanmuokkaus- trendin olevan ainakin jossain määrin väliaikaista. Toivottavasti tulevaisuudessa luonnollista ja persoonallista kauneutta arvostetaan kaikkein eniten. Meikkaaminen ei muuten mielestäni ole verrattavissa kuvanmuokkaukseen, sillä siinä ihmisen ulkonäköä ei muuteta vaan korostetaan itse kunkin parhaita puolia. Minulla itselläni ei ole kuvanmuokkausohjelmia ja puhelimen ”blurraus”- mahdollisuuskin on hyvin pieni. Mitään filttereitä en ole koskaan opetellut käyttämään. Koen että filtterit ovat pahimmillaan naamioita joiden taakse ihmiset piiloutuvat koska kokevat olonsa epävarmoiksi ja riittämättömiksi ilman. Tämä on surullista.

Kerroin taannoin blogissani seuraavani Love Islandia, viimeisimmäksi Suomen versiota. Mielestäni oli ilahduttavaa kun eräs mies-osallistuja sanoi pitävänsä ohjelmasta löytämäänsä tyttöystävää kaikkein kauneimpana meikittömänä, aamulla juuri heränneenä tai suihkun jälkeen. Myöskään tekoripset eivät olleet miehen mieleen. Olin miehen kanssa täysin samaa mieltä asiasta. Hänen tyttöystävänsä oli meikittömänä ihan huikean kaunis! Mielenkiinnosta kysyin oman mieheni mielipidettä asiasta tätä postausta varten- hän sanoi kyllä pitävänsä minusta (myös) meikattuna ja tekoripsillä, mutta arvostavansa kuvissa luonnollisuutta ja muokkaamattomuutta. Te ruudun toisella puolelle olevat- milloin ihminen on teidän mielestä kauneimmillaan?

Lopuksi todettakoon vielä, että jokainen saa toki tehdä kuvilleen ja kuvillaan ihan mitä haluaa. Jos filtterit tuovat (ainoastaan) hauskuutta ja iloa omaan elämään ei asiassa tietenkään ole mitään pahaa. Olen kuitenkin huolissani siitä, minkälaisia paineita somen muovinen ”todellisuus” aiheuttaa erityisesti nuorille tytöille ja naisille. Ulkonäöstä on nyky-yhteiskunnassa tehty aivan liian merkityksellinen asia, ja kauneus- ihanteista ihan liian kapeita. Onni tai hyvä elämä ei tule ulkoisesta. On tärkeää rakastaa, arvostaa ja kunnioittaa omaa itseä sen vuoksi minkälainen on sisältä. On tärkeää haluta tulla kohdatuksi sisältäpäin. Ja vielä – on tärkeää kokea olevansa myös ulkoisesti riittävän hyvä, kelpaava, arvokas ja kaunis ihan juuri sellaisena kuin on.

Elämä on ohikiitävää- kuka oikeasti haluaa elää oman hetkensä täällä (vain) kuorena?

puheenaiheet trendit ajattelin-tanaan syvallista
Kommentit (8)
  1. Voimakas kuvanmuokkaus on ilmiönä hämmentävä. En näe suurimpana ongelmana muiden ”huijaamista” vaan itsepetosta, joka ilmiöön mielestäni vääjäämättä liittyy. Se, että joku muu voi hämmentyä kohdatessaan livenä ihan erinäköisen ihmisen, on pieni asia siihen kysymykseen nähden, että mitä ihmettä päässä liikkuu, jos julkaisee itsestään somessa kuvia, joissa näyttää eri ihmiseltä. Kuinka huonosti saa olla sinut itsensä kanssa, jotta viitsii sortua moiseen?

    Mielestäni ilmiö on vertailukelpoinen sen kanssa, että julkaisisi kuvan itsestään kymmenen vuotta nuorempana. Tai julkaisisi kuvan sisarestaan tai serkustaan muka omana kuvanaan. En voisi ikinä kuvitella tekeväni niin, en vain siksi, että huijaaminen on väärin, vaan ennen muuta siksi, että se olisi mielestäni äärettömän noloa. Aivan samanlainen fiilis minulle tulisi siitä, jos julkaisisin voimakkaasti muokatun kuvan.

    Katsoin taannoin pätkän jostakin satunnaisesta tosi-TV-ohjelmasta. Siinä keski-ikäinen nainen hermoili, kun hän kohtasi ensimmäistä kertaa miehen, jolle oli netissä – omien sanojensa mukaan – lähettänyt itsestään voimakkaasti muokattuja kuvia. Jokin niistä kuvista vilahti ohjelmassakin. Täytyy sanoa, etten ihmetellyt hermoilua, koska kuvan perusteella nainen vaikutti merkittävästi nuoremmalta kuin oli. Sen sijaan ihmettelin, miksi hän oli tehnyt niin.

    Ellei netissä valehtelisi olevansa 20-vuotias, kun on oikeasti 40-vuotias, tai valehtelisi painavansa 50 kiloa, kun painaa oikeasti 100 kiloa, niin miksi sitten valehtelisi kuvin?

    Myönnän toki, ettei ilmiö ole sikäli mustavalkoinen, että voidaan kysyä, missä menee raja. Lähes ainahan siistimme todellisuutta vähintään sillä tavalla, ettemme laita itsestämme kuvia epäimartelevista kuvakulmista tai epäedustavilla ilmeillä, vaikka tosielämässä niitäkin tietysti esiintyy. Itse ehkä vetäisin rajan juuri siihen tunnistettavuuteen: on eri asia julkaista kuvia itsestä parhaimmillaan kuin julkaista kuvia, joissa näyttää eri ihmiseltä.

    1. Rouvar, samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitit👍 Tästä keskustelusta inspiroituneena tein testin puhelimellani- otin selfiet peräkkäin puhelimen ”kauneustehoste” nollilla ja täysillä;tehostin lähinnä häivytti silmänalusten epätäydellisyyksiä ja ehkä tasoitti hiukan ihonsävyä, muuta eroa en huomannut (näytin molemmissa kuvissa ihan omalta itseltäni, kasvojen mittasuhteet ym. molemmissa samat). Tuonkaltainen ”hento” kuvanmuokkaus ei vielä mielestäni ole itsepetosta (tai kenenkään huijaamista).

      Sensijaan kerran ajat ajat sitten, eräällä deitti-sivustolla ollessani, tapasin treffeillä miehen joka oli sekä ulkoisesti että persoonaltaan vastakohta sille mitä profiilinsa oli antanut ymmärtää- tämä teki tilanteesta ainoastaan kiusallisen meille molemmille.

      Niinpä en ymmärrä laisinkaan sellaista kuvien tai todellisuuden muokkaamista, missä muokattu lopputulos ei kohtaa totuutta laisinkaan. Kuten esimerkiksi postauksessani mainitut naisen kasvot, joista oikeasti erottui vain silmät (varmaan kiitos ”karvamato” – ripsien ja ihosta poikkeavan värin) ja joiden iho oli sileämpi kuin vahanukella.

      1. Sekin mietityttää, miten deittiprofiileja ”väärennetyillä” tiedoilla ja kuvilla julkaisevat oikein ajattelevat, että kohtaamiset menisivät. Kuinka ne voisivat olla mitään muuta kuin juuri äärettömän kiusallisia puolin ja toisin? Pitävätkö nämä henkilöt aidosti mahdollisena, että joku tulisi treffeille sillä fiiliksellä, että ai jaa, sporttinen Pertti 35 v on näemmä oikeasti rankasti ylipainoinen Pertti 50 v, mutta ei se mitään?

        Hyvin vaikea ymmärtää.

  2. Samaa mieltä olen, toisekseen kauneus on katsojan silmissä, kuten pisamat, ovatko ne kauhistus vai kauniita auringon pusuja. Entä kauneuskilpailujen kuningattaret, toisille kauneinta maan päällä, toiset eivät näe heissä mitään kiinnostavaa .
    Meikittömyys on kaunista , sopiva meikki piristävää. Kuvamuokkaus on vain huijausta, kukin tietää tunteen kun on tullut huijatuksi…

    1. Hyvin sanottu, Mie kans…! 👍

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *