Suomalaisia valonpisaroita
Elämme vuoden pimeintä aikaa. Itselleni talvessa pahinta on juurikin pimeys (inhokki-listan toisella sijalla ”komeilee” talvisen autoilun haasteet kuten ikkunoiden raappaus ja kertakaikkisen huonot, jopa hengenvaaralliset ajokelit). Onneksi itsenäisyyspäivä kolkuttelee ovella, joulu juhla-jonossa toisena. Juhlat niihin kuuluvine kodin koristeluineen ja astetta parempine ruokineen ovat parasta piristystä pimeyteen.
Alle kokosin kymmenen pientä suomalaista valonpisaraa – asioita jotka tuovat hymyn huulilleni, ja veikkaanpa etten ole ainoa!
Presidenttiparimme.
Meillä on aivan upea presidenttipari! He ovat yhdessä ja erikseen niin valovoimaisia, aurinkoisia, karismaattisia, kansainvälisiä, tyylikkäitä – iloa, arvokkuutta ja lämpöä huokuvia! En voisi olla suomalaisena heistä ylpeämpi. Näinä vaikeina ja synkkinäkin aikoina tuntuu hyvin turvalliselta ja lohdulliselta elää maassa, jonka johtaja herättää vankkaa luottamusta, ja – on yleensä aina iloinen! Minulle presidentin aiemmalla puoluetaustalla ei ole mitään merkitystä, joten siihen tämä suitsutus ei ota kantaa. Alex ja Suzanne, you rock!
Portion boys.
Tämä bändi on mielestäni aivan loistava ”keksintö”. Hyväntuulen musaa ja meininkiä parhaimmillaan. Ei siirappisia rakkauslauluja, teennäisiä voimabiisejä tai maailmantuskan vuodatusta, vaan kevyttä, kepeää ja kuplivaa musiikki-iloittelua! Biisien sanoituksia ei voi kuunnella hymyilemättä (osuu ja uppoaa ainakin omaan huumoriini). Yhtyeen lava-energia on mieletön, ja esiintymisistä puskee läpi pirskahteleva positiivisuus. Tykkään.
Asuinalueiden ikkunajoulukalenterit.
Ikkunajoulukalentereita on kotikaupungissamme useilla eri asuinalueilla, myös omallamme (onkohan tällaista tapaa muuallakin päin maailmaa?). Olemme mieheni kanssa joka joulu osallistuneet tähän ihanan yhteisölliseen perinteeseen. Milloin ikkuna on koristeltu talvisella maisemalla ja metsäneläimillä, milloin enkeleillä ja tähdillä, milloin ”lahjapaketilla” jonka sisällä on ollut suloinen nalle-pehmo. Tämän vuoden ikkunaamme tulee Ikean pilvi-valaisin ja sen ympärille kimaltavia lumihiutale-tarroja. Ikkunan alapuolelle ulos vien ystäviltä saamamme ihanan jouluisen valo-soittorasian.
Ikkunajoulukalentereiden hohto on yhteiset ilta-kävelyt koko perheen voimin – mitähän tämän päivän luukusta paljastuu?
Turvallisuus.
Kyllä, koen että Suomi on yhä maailman turvallisimpia maita elää. Tulivuoret eivät purkaannu, hyökyaalloista ei ole tietoakaan, eikä maa jalkojen alla natise liitoksissaan. Venäjän uhka on läpi vuosikymmenten leijunut ilmassa, mutta en itse pidä Venäjän hyökkäystä millään tavoin realistisena tai todennäköisenä skenaariona (jokin raja täytyy Putininkin tyhmyydellä olla). En pelkää itä-naapuria. En pelkää myöskään terrorismia tai katu-väkivaltaa. Suomi ei ole lintukoto, mutta Suomi on turvallinen.
Ihmisten ystävällisyys.
Viime aikoina mieltäni on aivan erityisesti lämmittänyt niiden aikuisten hymy ja ystävällisyys, joiden kanssa pieni poikamme on viikottain tekemisissä. Päiväkodin työntekijöiden, harrastusten vetäjien. Vanhemmuus on toisinaan kuin yksi iso huoli-möykky rinnassa (erityisherkkyyteni ja kontrollin tarpeeni ei varsinaisesti auta asiaan), ja tällöin on aivan ihanaa kuulla päiväkodin opelta tai muskaritädiltä huolettomia lausahduksia kuten ”ihan tosi kivasti on mennyt!”. Omaan huoleen auttaa se kun näkee toisten aikuisten huolettomuutta.
Suomalaiset ovat mielestäni yleisesti ottaen ystävällistä kansaa. Nöyriä, ehkä hiukan pidättyväisiä, ahkeria ja hyvää tarkoittavia ihmisiä.
Pikkujoulut.
Oma pikkujoulu-suosikkini ei ole työpaikan pikkujoulut (tarkoittaa kohdallani ”vain” ruokailua), vaan pikkujoulut ystäväpariskunnan kotona, sekä lasten omat kaveri-pikkujoulut joissa mm. koristellaan pipareita.
Entisesten naapureidemme kolme lasta ovat poikamme parhaat kaverit. Heidän äitinsä sai idean että voisi järjestää kaveruksille omat pikkujoulut tulevana lauantaina. Olen jo nyt niin iloinen lapseni puolesta! Pikkujoulut eivät ole vain aikuisten juttu.
Ensi viikon lauantaina koko perheemme on puolestaan kutsuttu pikkujouluilemaan ystäväpariskuntamme luokse – heidän poikansa on samanikäinen kuin omamme (tutustuimme aikoinaan muskarissa). Luvassa on pizzaa, viiniä, lasten touhuilua, aikuisten rupattelua. Elämää parhaimmillaan.
Karjalanpiirakat, poronkäristys ja peruna!
Päinvastoin kuin mitä yleinen kritiikki on antanut ymmärtää minä tykkään uusista ravintosuosituksista. Tykkään suomalaisesta ruoasta. Peruna on viljoja paljon vatsa-ystävällisempi vaihtoehto (ainakin minulle). Poronkäristys ja perunamuusi on mieheni bravuuri ja yhteinen suosikkimme – hohtokin säilyy sillä nautimme tätä herkkua vain erityisinä juhlapäivinä, kuten itsenäisyyspäivänä. Karjalanpiirakoista tykkää koko perhe.
Sauna.
Sauna on suomalaisten keksinnöistä ehkä paras!
Talvisen luonnon kauneus.
Talvi ei todellakaan ole suosikki-vuodenaikani, mutta talvisen luonnon kauneudesta ei pääse mihinkään. Parhaimmillaan talvinen luonto on aurinkoisina päivinä pikkupakkasella, suurten lumihiutalaiden leijuessa verkkaisasti ja äänettömästi maahan. Taivas on vaaleaa turkoosia ja muutoin kaikki puhtaan valkoista. Selkeinä talvipäivinä auringonnousut – ja laskut maalaavat taivaanrantaan mitä kauneinta värien kirjoa. Revontulet ovat aivan oma lukunsa.
Vahvat suomalaiset naiset.
En mainitse tähän ketään nimeltä, mutta heitä on paljon, niin esim. politiikan, musiikin, kirjallisuuden, näyttämötaiteen kuin kuvataiteenkin maailmassa. Patriarkaalinen yhteiskunta arvoineen on Suomessa ”so last season”. Suomi on edelläkävijä naisten ja miesten välisessä tasa-arvossa. Olen ylpeä.
Olisi hauska tietää minkälaiset asiat (suomalaiset tai yleismaailmalliset) tuovat piristystä teidän arkeen ja talven pimeyteen?
Tämän postauksen myötä toivotan kaikille jo nyt ihanaa, levollista ja rakkaudentäyteistä itsenäisen Suomen syntymäpäivää!
Ps. Piristystä pimeään tuo myös uusi suklaanruskea tukkani, minkä myötä menetin brunette-neitsyyteni. Ehkäpä tästä eteenpäin talvella tummana, kesällä eloveenana!😊
