Kuningatarajatus is back! Osa teistä on ehkä jo huomannutkin että olen palannut – parin postauksen verran – parisen vuotta kestäneeltä blogitauolta. Jäin tauolle koska aika ja ideat postauksiin olivat ehtyneet – palaan koska aikaa ja ideoita tuntuu taas olevan. Päätin pitää blogini nimen sen ”syntymänimenä” (vastoin aiempaa ajatustani mahdollisesta paluustani tänne). Päätin myös, etten tällä kertaa ota kirjoittamisesta minkäänlaisia paineita. Kirjoitan vain kun siltä oikeasti tuntuu, oli se sitten kerran kuukaudessa, useammin tai harvemmin.

Kuluneet pari vuotta ovat olleet monenlaisten tunteiden värittämät. Lapsi, nyt 3-vuotias,aloitti osa-aikaisen päivähoidon viime syksynä (aiemmin olin hoitanut häntä itse päivät ja käynyt illat töissä pojan täytettyä 1,5- vuotta. Huh!) Päiväkoti ei vastoin odotuksia juurikaan tuonut helpotusta arkeen, vaan lähinnä lisäsi huolia ja arjen raskautta. Lapselle sattui päiväkodissa heti alkuun kaksi putoamis-onnettomuutta, ja toisekseen hän ei nuku hoidossa lainkaan päiväunia  (kotona joka päivä 2-3 tuntia), minkä seurauksena päikky-päivien illat ovat kovin yli-väsyneitä ja siten raskaita koko perheelle. Tämän päälle perheessämme alkoi tammikuusta eteenpäin aivan jäätävä pöpö-kierre. Täysin terveitä päiviä ei varsinkaan lapsella ole koko tänä aikana ollut kuin muutamia. Positiivista on se, että naapurin lapset käyvät tällä hetkellä samaa päiväkotia, ja tokihan varhaiskasvatus opettaa lapselle uusia sosiaalisia ja motorisia taitoja. Minä puolestaan olen päikky-päivien aikana saanut kaivattua omaa aikaa – vaikkakin se on usein tarkoittanut koti&työasioiden hoitamista.

Vaan eipä enää – kesälomani alkoi reilu viikko sitten! Tämän innoittamana päätin aloittaa kuntosali-harrastukseni uudelleen, kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Ilokseni olen huomannut, että salilla käyminen on kesällä paljon kivempaa kuin talvella – pakkaamista, riisumista ja pukemista on paljon vähemmän. Salin jälkeisen suihkun jälkeen ei ole pakko kuivata hiuksia – kesätuuli hoitaa asian. Lisäksi energiaa ja virtaa ihan kaikkeen on kesän valoisina päivinä paljon enemmän kuin talven sysimustassa. Nykyisin saleilla on myös niin hyvä ilmastointi, että kuntoilu on ainakin hellepäivinä mielestäni paljon mieluisampaa salin viileydessä kuin ulkoilman paahteessa. Suosittelen!

Minulle ja perheelleni kuuluu pääosin hyvää raskaan talven jälkeen. Eläköön erityisesti kesätauolle karanneet pöpöt ja lapsen parempi terveys! Omaksi johtotähdekseni olen pikkulapsi-arjessa selviytymisen tueksi ottanut omasta itsestäni huolen pitämisen. Ihan oikeasti. Olen alkanut määrätietoisesti poistaa arjestani (ylimääräisen) sressin aiheuttajia. Olen päättänyt hidastaa niin töissä kuin kotonakin. Työjärjestykseni on ensi lukuvuonna kevyempi kuin koskaan aiemmin. Koska pieni lapsi (joka jatkaa päiväkodissa edelleen vain osa-aikaisesti) ja rajalliset voimavarat. Olen käynyt psykologilla ja hierojalla säännöllisesti. Olen päättänyt hiljalleen lisätä itsestä hyvälle tuntuvaa liikuntaa jokaiseen viikkoon. Olen päättänyt laatia unelmakartan. Uskon unelmakarttoihin. Suosittelen myös näitä asioita ihan jokaiselle!

Palan halusta kuulla mitä teille kuuluu – mitä Sinulle, joka tätä juuri nyt luet, kuuluu? Samastuuko joku ylläkirjoittamaani? Entä mitkä ovat teidän parhaat vinkit omasta itsestä (yhä paremmin) huolta pitämiseen? Postaus-toiveita saa myös esittää!

Onpa kiva olla taas täällä! Onpa kiva kun aurinko paistaa. Kun on kevät,valo ja oma aika.

Aika lepäämiseen, urheiluun, unelmakartan laatimiseen.

Ja kirjoittamiseen. Muun muassa.