Vauvan lautasella (vinkkejä vauvan ruokailuun)!

Viljami ei ole ”virallisesti” vauva kuin enää muutaman viikon ajan, mutta olemme syöneet tässä postauksessa kuvatun mukaisesti jo pitkään. Sormiruokailun Viljami aloitti hieman alle puolivuotiaana – iässä kun sekä syöttötuolissa istuminen että pinsettiote alkoi hiljalleen sujumaan. Olemme noudattaneet vauvan ravinnon suhteen neuvolan ravitsemus-suosituksia, eli edenneet kasvisten, hedelmien ja marjojen kautta hiljalleen lihaan ja kalaan, sekä viimeisimpänä (Viljamin täytettyä 10 kk) rasvattomiin maitotuotteisiin (sekä maidon käyttöön ruoanvalmistuksessa). Pilttejä emme ole juurikaan käyttäneet enää noin kuukauteen muutoin kuin kiireisissä poikkeustapauksissa. Olen kokenut tosi mukavana ja myös luonnollisena sen, että koko perhe voi syödä suurinpiirtein samaa ruokaa ja myös samoina aikoina, yhteisen pöydän ääressä. Tämä on toki myös taloudellisempaa. Lisäksi karkeaan ruokaan totuttelu tekee hyvää suun motoriikan kehittymisen kannalta, ja tämä puolestaan edistää puheen oppimista myöhemmin. Luulin ennen että karkean ruoan syöminen vaatisi useamman hampaan, mutta Viljami on syönyt sujuvasti kaikkea mahdollista kahdella hampaallaan!

Viljami oppi syömään itse lusikalla 10 kuukauden iässä, mukin käyttöä vielä harjoittelemme. Olen yrittänyt tehdä ruokailutilanteista rentoja ja hauskoja – saatamme hassutella ja pelleillä pöydän ääressä paljonkin (emme kuitenkaan ruoalla). Viime aikojen hurmaava leikki on ollut se, kun Viljami syöttää vuorotellen äitiä ja isiä omalta lautaseltaan – vauvan mielestä ihan super- hauskaa! Luotan Viljamin omiin viesteihin siitä milloin hän on kylläinen, tai milloin jokin tietty ruoka ei maistu – en yritä tuputtaa pakottamisesta puhumattakaan, vaikka ruokahävikkiä toki näin hiukan syntyykin. Tapani on laittaa tarjolle useampaa erilaista makua kerralla, jolloin vauva saa itse tutustua erilaisiin ruokiin ja syödä niitä mieleisessään järjestyksessä. Samalta lautaselta saattaa löytyä vaikkapa banaania, ruisleipää, raejuustoa ja tomaattia (ei siis niin, että makea olisi ”palkinto” joka saadaan vasta kun muu ruoka on syöty).

Kokosin alle esimerkkejä Viljamin päivän eri aterioista:

Aamupala/välipala/iltapala (jotakin tai joitakin näistä):

– ruisleipää (Real on ykkönen), kirsikkatomaattia, kurkkua, kananmunaa, raejuustoa
– hedelmiä ja marjoja (suosikkeja ovat pensasmustikat, ananas, banaani, kiwi, viinirypäleet ja mandariini)
– maustamatonta rahkaa ja hedelmiä/marjoja
– kaurapuuroa esim. muussatun banaanin kanssa
– smoothie (maustamatonta jogurttia, mansikoita/marjasekoitusta ja banaania)

Lounas/päivällinen (jotain näistä):

– salaattia ja kanaa (maustettu suolattomalla yrttimausteella)
– kanapötköjä (resepti Simppelin sormiruokakeittiön)
– kalapuikkoja (ilman kuorta) /uunilohta (maustettu sitruunalla ja yrteillä) keitettyjen tai paahdettujen kasvisten, kuten porkkanan, perunan ja broccolinin kanssa
– jauheliha&riisi- täytteiset paprikat raejuustolla kuorrutettuina
–  vauvan jauhelihapihvit (resepti Simppelin sormiruokakeittiön)
– raejuustokasvispihvit (Valion reseptillä ilman suolaa, palsternakan/juurisellerin sijaan laitoin hernemaissipaprikaa)
– makaronilaatikko tai makaronia&jauhelihaa/kanaa                                                                                                                                                                  – kasvisrisotto (täysjyväriisiä, hernemaissipaprikaa, porkkanaa – tai mitä tahansa kasviksia, toki joukkoon voi laittaa myös jauhelihaa)

Lounaan ja päivällisen kanssa on tarjolla aina vihanneksia (ainakin kurkkua ja tomaattia). Salaatin ollessa aterian keskeinen osa olen usein laittanut salaattipohjan päälle ananasta, viinirypäleitä, suippopaprikaa ja raejuustoa. Puurojen, rahkojen, jogurttien ja smoothieiden sekaan raastan välillä cashew – pähkinää. Tämän postauksen kuvista moni on otettu kesken ruokailun, minkä vuoksi lautasmalli ei niissä välttämättä toteudu – kasviksia/hedelmiä/marjoja on kuitenkin aina tarjolla lautasmallin mukaisesti (ei vain ”säännön” takia, vaan koska tykkään itsekin syödä niin ja olo on parempi kun ei ahda itseensä liikaa vaikkapa pelkkiä hiilareita). Ruoan kanssa Viljami ottaa usein muutaman kulauksen vettä, ja ruoan päälle äidinmaidonkorviketta noin 120 ml (jotta saamme täyteen päivittäisen suosituksen). Hiljalleen olemme tosin vaihtamassa korviketta rasvattomaan maitoon sen verran kuin se Viljamille maistuu. Tarkoituksena on piakkoin aloittaa tuteista vierottaminen, minkä vuoksi emme ole missään vaiheessa käyttäneet nokkamukia tai pilliä juomiseen (pitävät yllä imuotetta).

Viljami syö siis viisi kertaa päivässä ja minä aina hänen kanssaan (iltaisin myös muu perhe) jos olen edes hiukan nälkäinen (tällä rytmillä omat annoskokoni pysyvät tosi kohtuullisina, ja olen itse asiassa jopa hiukan laihtunut). Syömme tosiaan samaa ruokaa, erona se että Viljamin annokset ovat suolattomia ja sokerittomia. En ole kokenut tätä ruoanvalmistuksessa mitenkään työläänä – Viljamin ruoka valmistuu aikuisten ruoan vieressä pikkukattilassa tai pikkupaistinpannussa, tai uunipellillä omassa nurkkauksessaan. Raaka-aineet ovat samoja mitä ostaisimme muutoinkin (täysjyvää ja rasvatonta). Jos aikuisten ruoassa on jotain vauvalle ei niin suositeltavaa on soveltaminen yleensä helppoa – kun me syömme tortilloita syö Viljami lettujen täytettä, jos meille on perunamuusia on helppo ohessa valmistaa vauvalle yrteillä maustettu perunasose ilman voita ja suolaa. Pienen makaronilaatikon-tapaisen saa tehtyä vauvalle kätevästi paistinpannulla (munamaitoon yksi kananmuna ja kolme ruokalusikallista rasvatonta maitoa, lisäksi kourallinen keitettyjä makaroneja, ja jauhelihaa suurinpiirtein saman verran) – tämä on helppo valmistaa sillä aikaa kun aikuisten laatikko muhii uunissa. Makua vauvan annoksiin tuo suolattomat yrttiseokset, paprika, pippurit, valkosipuli ja sitruuna. Näitä käytämme itsekin (aikuisille lisäksi suolaa ja chiliä).

Ruokailujen yhteydessä minulla on tapana kertoa Viljamille mitä kaikkea hänen lautaseltaan löytyy, ja tietenkin vuolaasti kehua kuinka hyvää kaikki on! Kun olen itse hokenut ruokapöydän ääressä ”nam nam” on Viljamin ensimmäinen jotain tarkoittava sana ollut ”nam”. Kaikki tarjottu (vetistä kesäkurpitsaa lukuunottamatta) on tähän saakka maistunut pienokaisellemme erinomaisesti!

Toivottavasti näistä pikku-vinkeistä oli jollekin jotain hyötyä ja iloa! Mitä vinkkejä teillä on vauvan ruokailuun – tai olisiko jotain hittireseptejä jaettavaksi?

Maukasta viikonloppua jokaiseen kotiin!

Ps. Loppukevennyksenä pakko mainita Viljamin kolme uutta taitoa (saan samalle talletettua muiston itselleni ja toivottavasti piristettyä teitä): kun kysyn ”mitä lehmä sanoo?” alkaa Viljami ammua muistuttaen yllättävän paljon oikeaa lehmää, kun laulan ”jos sul lysti on niin napsuttele näin” alkaa Viljami napsutella sormillaan ihan oikein, ja kun sanon ”nyt häikäisee” alkaa Viljami siristellä silmiään vaikkei mitään häikäisyä olisikaan – niin hurmaavia nämä pienen rakkaan päivittäiset, hassunhauskat uudet taidot! 🖤

Perhe Ruoka ja juoma Lapset Vanhemmuus

Itsehoitosuunnitelmani (ja miksi sinunkin kannattaa tehdä oma!)

Heti alkuun vastaus (joka ei sen enempää selittelyitä kaivanne) otsikon kysymykseen: paras lahja mitä voin lapselleni (tai- puolisolleni, oppilailleni, ystävilleni, läheisilleni) antaa on se, että pidän huolta itsestäni. Olen oppinut tämän asian kantapään ja sydänveren kautta. Jos suunnitelmaa, konkreettisia askeleita, ei laadi hukkuu oma itse aivan liian helposti, huomaamattomasti ja kuin varkain kaiken muun alle – työvelvoitteiden, kodinhoidon, kiireen, väsymyksen, vanhemmuuden, parisuhteen ”vaatimusten”, tottumusten ja tapojen alle.

Uuden vuoden alkaessa en siis tehnyt lupauksia, vaan itsehoitosuunnitelman. Viisi konkreettista ja yksinkertaista asiaa, jotka tiedän pystyväni toteuttamaan.

1. Päivittäiset kävelylenkit. Tätä kohtaa olen toteuttanut jo raskautumisestani alkaen, ja nyt tein päätöksen jatkaa sitä (myös sen jälkeen kun vauva ei enää kaipaa vaunulenkkejä päikyille nukahtaakseen). Vaunulenkit on asia josta useampi läheiseni on kehottanut minua luopumaan kun olen purkanut heille vauva-arjen väsymystäni. Kuitenkin se on asia mistä itse kaikkein viimeisimpänä haluaisin luopua. Päivittäinen annos raitista ilmaa on ollut ihan ehdoton juttu jaksamiseni kannalta. Olen myös huomannut päivittäisen liikunnan pitävän yllä aineenvaihduntaa (ihan konkreettisestikin: vatsani on toiminut tosi hyvin). Olen aiemmin blogissani kertonut että raskaus laihdutti minua 12 kiloa – uskon liikunnan vaikuttaneen tähän, ei välttämättä niinkään kalorinkulutuksen vaan juurikin aineenvaihdunnan ylläpidon kautta (asia minkä merkitys korostuu keski-iässä).  En halua – enkä koe – onnellisuuteni olevan riippuvainen ulkonäöstäni tai painostani, mutta nykyisessä painossani oloni on parempi ja kevyempi kuin aiemmin. Lisäksi minulle on aina ollut tärkeää tuntea oloni naiselliseksi ja seksikkääksi (tässä ei ole mielestäni mitään pahaa), ja esimerkiksi hyvin istuvat saappaat ja minihameet tuottavat minulle suurta iloa. Onnentunteen ei aina tarvitse kummuta jostain syvällisestä.

2. Säännölliset käynnit hierojalla. Realistisesti, ajan- ja rahankäytön kannalta, tämä tarkoittaa kohdallani hierontaa noin kerran kuukaudessa. Kyse ei ole ainoastaan kehonhuollosta (ja vauvanhoidosta kipeytyneiden lihasteni terveyden edistämisestä), vaan siitä, että hieronnassa joku hoivaa minua ja saan itse hetken aikaa vaan olla. Kuluneen vuoden aikana olen tehnyt paljon asioita muita varten (tosin tämä on ollut itselleni tyypillistä ihan aina) – olen hoitanut vauvaa ja olen hoitanut kotia, sivussa olen yrittänyt huomioida myös miestäni ja muuta perhettäni. Tämä on ollut ihanaa, mutta jatkuva omasta itsestä antaminen ja ammentaminen voi olla myös uuvuttavaa. Vastapainoa tarvitaan. Kävin hieronnassa viikko sitten viiden vuoden tauon jälkeen (äitini hoitaessa Viljamia tuon ajan), ja tulin siihen tulokseen että maksan kyseisestä palvelusta mielelläni (vähistäkin  rahoista). Kaiken keskellä olen ansainnut hetken, kun joku tekee hyvää minulle.

3. Säännölliset käynnit psykologilla. Tätä kohtaa tuskin pystyisin toteuttamaan ilman äitiysneuvolan (ja perhepalvelun) palveluita. Suunnitelmani on käydä psykologilla noin kahden viikon välein niin kauan kuin koen sen  tarpeellisena ja hyväätekevänä. Ensimmäinen käynti on jo takanapäin (perhepalvelun huolehtiessa  lapsestani)  – kulutin tuon 60-minuuttisen aikana vähintäänkin puolet huoneen pöydällä olevasta nenäliinapaketista. Ymmärrän itkuni syyt hyvin – olen kuluneen vuoden aikana kokenut vakavan sektiokomplikaation, erittäin hankalasti sujuneen kolmen kuukauden imetyksen, sekä hoitanut ilman apuja lasta joka on sanoinkuvaamattoman ihana ja rakas, mutta myös erittäin liikkuvainen ja erittäin huonouninen. Minulla ei ole ollut ketään (miestäni lukuunottamatta) jonka kanssa olisin voinut jakaa tunteitani ja kokemuksiani. Samanaikaisesti olen elänyt, kuten kaikki muutkin, pandemian keskellä sen aiheuttamassa eristyksessä ja huolessa. Olen tuntenut huolta omasta ja lapseni terveydestä (jo ihan ilman pandemiaakin). Olen elänyt tuon ajan melkein kokonaan ilman kyyneleitä, sillä olen halunnut olla lapseni edessä pirteä ja hyväntuulinen. Minulle on muutoinkin tyypillistä olla tilanteessa kuin tilanteessa, erään ystäväni sanoja lainaten, ”sitkeä sissi” – en luovuta helpolla, ja vaadin itseltäni paljon väsyneenäkin. Psykologin luona sain – ja saan – luovuttaa hetkeksi.

4. Viikottainen hetki omaa aikaa, jonka käytän johonkin minulle itselleni oikeasti tärkeään ja rakkaaseen. Kohdallani tämä tarkoittaa blogin (tai runojen/laulujen) kirjoittamista, laulamista ja soittamista, tai jonkin itselleni tärkeän tv- ohjelman katsomista häiriöttä kuulokkeet korvilla (en katso televisiota paljon, mutta sisustukseen, musiikkiin ja ruoanlaittoon  liittyviä ohjelmia rakastan). Omaa itseään ei sovi kadottaa oli elämäntilanne mikä tahansa.

5. Viikottainen hetki sellaiselle rentoutumiselle ja oman itsen hemmottelulle, jota koen juuri sillä hetkellä tarvitsevani. Tämä voi olla vaikka päiväsauna- ja poreamme ylhäisessä yksinäisyydessä (ellei skumppalasia lasketa kaveriksi), ja sen päälle itsetehdyt kasvo- ja vartalohoidot. Tai hetki ystävän kanssa kahvilassa/viinibaarissa yhdistettynä vaikkapa pyörähdykseen lempiputiikissani By Piasissa (rakastan katsella kauniita vaatteita vaikken ostaisikaan mitään). Hyvä elämä muodostuu ennen kaikkea hyvästä arjesta, mutta jokainen tarvitsee joskus hetkiä myös arjen ”yläpuolelle”, eikö?

Kyseisestä viidestä kohdasta olen kuluneiden parin vuoden aikana toteuttanut vain ensimmäistä (tähän on vaikuttanut moni asia). On siis korkea aika laittaa oman elämäni tärkein henkilö, minä itse, etusijalle!

Tämän(kin) teen kuitenkin, myös ja ennen kaikkea rakkaudesta lastani kohtaan.

Ps. Olisi kiva kuulla miten te muut hoidatte itseänne? Laitetaan hyvät ideat kiertoon – niiden ja tämän postauksen myötä rentouttavaa viikonloppua jokaiselle!

Pps. Olen onnellinen jos joku sai tästä postauksesta inspiraatiota oman itsehoitosuunnitelman laatimiseen <3

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Terveys