Totean heti alkuun etten ole narsismin asiantuntija. En ole opiskellut persoonallisuushäiriöitä, mutta olen  lukenut kohtalaisen paljon narsismiin liittyviä artikkeleita. Tärkeämpää kuin lukemani on oma kokemukseni parisuhteesta narsistin kanssa. Kyseessä on omasta lapsuudestaan traumatisoitunut henkilö – joskus juurikin lapsuuden traumat saattavat edesauttaa narsistisen persoonallisuushäiriön syntyä. Kirjoitan tämän postauksen vertaistueksi muille narsistin uhreille – toivottavasti voin kirjoituksellani rohkaista mahdollisimman monta irtaantumaan epäterveestä parisuhteesta. Korostan kuitenkin, että alla olevat narsistin ”tuntomerkit” eivät varmasti koske kaikkia narsisteja – ja, muitakin tuntomerkkejä löytynee.

Oman henkilökohtaisen kokemukseni mukaan:

1. Hän ei koskaan itke.

Kyllä, noin vuoden kestäneen suhteemme aikana en nähnyt mieheni itkevän kertaakaan. Hän ei itkenyt silloin kun minä itkin. Hän ei itkenyt kertoessaan omista traumaattisista lapsuuden kokemuksistaan (vaikka minä olisin itkenyt). Hän ei itkenyt kun lemmikkieläimensä kuoli (minä itkin). Hän ei itkenyt riitojemme yhteydessä eikä niiden jälkeen. Hän ei itkenyt koskettavien elokuvien, tv – ohjelmien tai musiikin äärellä. Hän ei itkenyt väsyneenä. Hän ei itkenyt. Koskaan.

2. Hän ei koskaan pyydä aidosti anteeksi tai ota vastuuta teoistaan.

”Parhaimmillaankin”, riitojemme jälkeen (joiden aikana hän käyttäytyi henkisesti erittäin väkivaltaisesti), sain kuulla häneltä sanat ”ikävää että tämä nyt meni näin” tai ”olen pahoillani että meillä oli raskas ilta eilen” tai ”me taidettiin molemmat olla vähän väsyneitä”. En koskaan kuullut hänen suustaan sanaa ”anteeksi”, en kertaakaan. Hänelle oli ominaista ulkoistaa oma käytöksensä ja puhua omista teoistaan passiivissa, ei niin että hän itse on tekijänä. Syy oli aina jossain muussa, ulkoisessa asiassa, hänessä itsessään ei koskaan.

3. Hän nostaa itsensä jalustalle (ja haalii ympärilleen ns. matalan profiilin ihmisiä joiden seura korostaa hänen omaa kaikkivoipaisuuttaan ja ”suuruuttaan”).

Hän saattoi ”keksiä” itselleen titteleitä ja arvonimiä joilla ei ollut mitään todellisuuspohjaa, tai esim. mitään tekemistä hänen koulutustensa kanssa. Hän kuvitteli olevansa erinomainen ja erityislaatuinen asioissa, joissa hän oli todellisuudessa keskivertoa tai ei ainakaan ketään muuta parempi. Hänellä oli kunnianhimoisia pyrkimyksiä tulla tunnetuksi milloin milläkin saralla. Hän saattoi vuolaasti kehua minulle tai muille ihmisille esim. entisiä naisystäviään, lapsiaan tai sukulaisiaan asettaen heidätkin jalustalle (epärealistisesti) – hän käytti muita ihmisiä surutta oman egonsa jatkeena. Hänen lapsensa saattoivat olla ”poikkeuksellisen lahjakkaita” ja entiset naisystävänsä sellaisia joita ”kaikki hänen kaverinsa halusivat”. Sukulaisista saattoi löytyä ”historiallisia merkkihenkilöitä”. Toisaalta hän tykkäsi haalia kavereikseen vapaa-ajalla hengailuun matalaa profiilia pitäviä hiljaisia ja ujoja tyyppejä,kuten yksinäisiä alkoholisteja. Henkilöitä joiden seurassa hänen oma sädekehänsä kiillottui, ja henkilöitä jotka eivät koskaan kyseenalaistaneet mitään hänen tekojaan tai sanojaan, vaan niin sanotusti tanssivat johtajan pillin mukaan.

4. Hän on vainoharhainen ja sairaalloisen mustasukkainen.

Nämä kaksi piirrettä näkyivät melkein jokaisessa hetkessä ja sekoittuivat ”suloisesti” keskenään. Hän saattoi kuvitella ihmisten tuijottavan häntä tai valokuvaavan häntä salaa. Hän ”luki” ihmisten puheista, rivien väleistä, kaikenlaisia itselleen epäedullisia piilo-merkityksiä. Hän kuvitteli erikoisia merkityksiä koirani tavalle nuolla jalkojani (aika moni koira, jollei jokainen, taitaa tykätä ihmisen jalkojen nuolemisesta). Järkytyin kun näin hänen googlanneen netistä eläimiin sekaantumisesta – hän kuvitteli että olen jotenkin  opettanut koirani nuolemaan jalkojani, ja että itse sain siitä seksuaalista mielihyvää. Hän kuvitteli muiden ihmisten paheksuvan koirani tapaa, ja näkevän sen seksuaalisena.

Hän saattoi toisinaan soittaa asuntoni summeria keskellä yötä kun olin itse jo nukkumassa tullakseen ns. tarkistus-käynnille. Hän haisteli kotini tuoksua, tutki paikkoja ja etsi todisteita pettämisestä, tai vähintäänkin kynttilä-illallisesta vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Hän ei ollut mustasukkaisen pelkästään miespuolisista tuttavistani, vaan myös naispuolisista kavereistani, perheenjäsenistäni, tietokoneestani – ja koirastani. Ironista kyllä, en koskaan pettänyt häntä (pettikö hän minua – en tiedä, mutten olisi yllättynyt jos näin olisi käynyt). Välttelin edes juttelemista muiden miesten kanssa. Perheeni ja ystävieni kanssa vietin koko ajan aikaa vähemmän ja vähemmän. Varoin etten osoita koiralleni liikaa huomiota. Varoin etten vietä läppärillä liikaa aikaa – tai ylipäätään yhtään missään.

5. Hänellä on eri säännöt itselleen ja kumppanilleen.

Hänellä oli itsellään tapana viettää hyvin paljon aikaa kotinsa ulkopuolella, ja hyvin paljon myös baareissa ja myös päivisin – ilman minua. Itseäni ei ole koskaan viehättänyt baareissa hengailu, mutta kun otin kerran asian puheeksi – kysyin voisinko myös minä niin halutessani käydä baarissa/ravintolassa joskus yksin – oli hänen yksiselitteinen vastauksensa etten voi. Syynä oli se että olen nainen, ja naisten kohdalla asia on kuulema eri kuin miesten kohdalla. Tähän puolestaan oli syynä naisten ja miesten erilainen pukeutumistyyli.

Meillä oli eri säännöt myös sen suhteen, että hänellä sai olla naispuolisia tuttavia ja hän sai pitää yhteyttä myös exiinsä, jopa tavata heitä, mutta minulla ei näitä oikeuksia ollut. Eräs hänen exänsä mm. toistuvasti soitteli ja tekstaili hänelle pyytäen milloin rahaa milloin tupakkaa – ei erityisen kunnioittavaa käytöstä parisuhdettamme kohtaan. Minun exäni eivät kuitenkaan saaneet olla minuun missään yhteydessä – jopa synttäri-onnittelut Facebookissa oli liikaa.

Kerran baarissa laulukeikkaani kuuntelemassa ollut herrasmies halusi tarjota minulle drinkin kiitokseksi laulustani. Mies oli kohtelias ja selvinpäin, myös minä olin selvinpäin – niinpä otin drinkin vastaan. Mieheni oli tilanteessa mukana ja heittäytyi hyväntuuliseen jutusteluun drinkin tarjonneen henkilön kanssa. Kuitenkin sain seuraavana aamuna kahden kesken kuulla kuinka epäkunnioittavasti olin käyttäytynyt, ja kuinka olin pilannut koko iltamme.

6. Hän rajoittaa ja kontrolloi kumppaniaan.

Tämä kappale liittyy edelliseen. Mieheni saattoi antaa minulle suoria neuvoja siitä kuinka toivoi minun pukeutuvan. Pidän itse naisellisesta tyylistä, mutta miehen mielestä farkut ja kauluspaita sopivat minulle parhaiten. Kun olin (erittäin satunnaisesti) syömässä vanhempieni kanssa tai kahvilla (naispuolisen) ystäväni kanssa hän pommitti minua useilla tekstareilla tunnissa kirjoittaen esim. ”ethän anna minun odottaa pitkään”. Narsistin kumppanina oma elämäni kaventui kunnes lopulta kuihtui lähes kokonaan. Mies itse viiletti turuilla ja toreilla, vieraissa kaupungeissa juhlimassa, risteilyillä ja niin edelleen.

Kerran eräs (naispuolinen) ystäväni joka oli tuttu myös miehelleni, pyysi minua mukaansa kahden viikon etelänmatkalle, jonka ystäväni isä halusi tarjota meille molemmille (kyseessä oli ystäväni 30v.- synttärilahja&matka). Kysyin hyvin varovaisesti ”lupaa” lähteä kertoen etten halua mennä jos se tuntuu miehestäni pahalta. Ehdotin myös että hän voisi tulla matkalle mukaan osaksi aikaa. Varsinaista aitoa suostumusta en koskaan saanut, mutta päätin silti lähteä koska koin että kieltäytyminen olisi ollut kovin  epäkohteliasta ystävääni ja isäänsä kohtaan. Matkastani ehti kulua joitain kuukausia kun sain yllättäen mieheltä puhelun lentokentältä. Hän ilmoitti että oli lähdössä etelänmatkalle kaverinsa kanssa. Asia tuli minulle täytenä yllätyksenä. Kosto oli tarkoituksellinen ja tarkkaan harkittu.

7. Hän käyttäytyy näennäisen korrektisti, asiallisesti ja hillitysti (jäykkyyteen saakka) vieraita kohtaan sekä myös omaa kumppania kohtaan vieraiden läsnäollessa.

Julkisivu ja imago ovat tärkeitä, kotona huora- sanoissa ei säästellä. Jos yritin joskus vastuuttaa häntä kamalista sanoistaan minua kohtaan saattoi hän naureskellen vastata: ”ne ovat vain sanoja, kuten tiedät olen pohjimmiltani järkevä ja aikuismaisesti sekä hyvin käyttäytyvä ihminen”. Kodin ulkopuolella hän puhui itsestään ”sovittelija-luonteena”, kodin seinien sisällä en ole koskaan ollut osallisena niin rumia riitoja kuin hänen kanssaan.

8. Narsisti syyttää kumppaniaan siitä mitä itse on ja mitä itse tekee (projisoi asiat päinvastaisiksi todellisuuden kanssa).

Hänen mielestään minä olin henkisesti väkivaltainen hyväksikäyttäjä, epäkunnioittava nainen, säälittävä huomionkerjääjä, itsestäni epävarma, pettävä ja epälojaali huora, ja – narsisti. Hän jopa kerran kantoi läppärinsä nenäni eteen ja pyysi minua lukemaan näytöllä olevan artikkelin narsismista, koska hänen mielestään se kertoi minusta. Mikä ehkä kaikista pahinta – hän taisi itse uskoa omiin valheisiinsa.

Narsistit ovat usein myös erittäin taitavia manipuloimaan – syy, miksi alistuin edelläkirjoitetulle noin vuoden verran. Tätä on ehkä ulkopuolisten vaikea ymmärtää, mutta narsisti saa uhrinsa uskomaan että vika ei ole koskaan hänessä itsessään vaan kumppanissa. Itse, empaattisena ihmisenä, ajattelin myös että hän nyt vaan on tuollainen koska on kokenut kovia, ja että minun nyt vaan täytyy ymmärtää (sillä jos minä en ymmärrä häntä ei hänellä ole ketään).

Sittemmin olen kertonut miehelle etten aio enää koskaan olla osa hänen näytelmäänsä. Asiallinen voin törmätessämme olla (näin on muutaman kerran käynyt), mutta minkäänlaiseen iloiseen (kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut) ”no hei, onpa kiva nähdä, mitä sulle nykyään kuuluu?” – jutteluun en aio osallistua. Häntä ei kiinnosta paskan vertaa mitä minulle kuuluu, eikä ole koskaan kiinnostanut. Narsisti on kiinnostunut vain omasta itsestään (muista ihmisistä ainoastaan välikappaleina omille pyrkimyksille). Toisekseen, jos ja kun hän kohteli minua vuoden verran tavalla mikä ei kestä päivänvaloa (kuten viemällä ruokalautaseni vessan lattialle) on suhteen päätyttyä aivan turha esittää mitään muuta.

Ps. Koen empatiaa kyseistä miestä kohtaan kaiken sen pahan suhteen mitä hän on lapsuudessaan kokenut. Toivoisin hänen hankkivan ja saavan apua. Mutta – minä en ole syyllinen hänen kokemaansa pahaan, enkä näin ollen olisi hänen ”rankaisujaan” ansainnut.

Pps. Olisi mielenkiintoista kuulla teidän lukijoiden kokemuksia aiheeseen liittyen!