Kuinka elää niukasti – silloin kun se on tarpeen

Joku minut tunteva saattoi hieraista silmiään otsikon luettuaan; en ole ekonomi enkä talouden asiantuntija, mutten myöskään erityisen säntillinen, rationaalinen tai tarkka ihminen (pikemminkin hiukan boheemi ja lapsenmielinen taivaanrannanmaalari). Stereotypioihin ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa ole luottamista – jopa minä osaan tarpeen vaatiessa säästää ja elää niukasti (vaikka tuonkin usein esille elämästä nauttimisen ja rennon elämänasenteen tärkeyttä). Paikkaansa ei pidä sekään stereotypia, että blondi lapsenomaisen välitön hassuttelija olisi yhtäkuin tyhmä tai naivi ihminen. Pinta on vain pintaa, kuten blogissani aiemmin kirjoitin.

Yleisesti ottaen en pidä säästämistä erityisen järkevänä asiana. Kahdesta syystä – elämästä kuuluu nauttia ja milloin tahansa voi olla viimeinen päivä kun olemme elossa. Itse kullakin saattaa kuitenkin joskus tulla elämässä vastaan tilanteita kun säästeliäs elämäntyyli on ihan oikeasti tarpeen tai jopa ainoa vaihtoehto. Taito elää niukasti on tärkeää silloin kun rahat ovat oikeasti vähissä. Jos kuitenkin omaa kokemusta myös ns. leveämmästä elämäntyylistä voi pennin venyttäminen äkkiseltään tuntua haastavalta.

Minä itse tiedän sekä mitä on elää leveästi  että mitä on venyttää penniä (kokemusta on myös kaikesta siltä väliltä). Olen kiitollinen molemmista kokemuksista. Makeampaa elämää olen päässyt maistamaan kun myin ensimmäisen oman asuntoni saaden siitä kohtalaisen hyvän myyntivoiton. Tuosta seurasi ajanjakso jolloin pystyin shoppailemaan vaatteita toisinaan ihan vaan huvin vuoksi, tai valitsemaan myymälästä vaikkapa kaksi samanlaista mekkoa jos en osannut valita värien väliltä. Saatoin käydä kahviloissa parikin kertaa viikossa ja tilata kotiin lempilehtiäni. Ruokakaupoissa ostin tasan tarkkaan sitä mitä mieleni teki- oli se sitten vaikka kylmäsavuporoa tai härän sisäfileetä. Myöskään meikeissä, tuoksuissa tai asusteissa ei tarvinnut säästellä. Maksoin tuolloin myös kuntosalijäsenyyttä, olin vakuuttanut lähes kaiken mahdollisen, ja pystyinpä piristämään arkeani satunnaisilla lomamatkoilla (lähinnä risteily&kylpylälomien muodossa).

Pennin venyttäminen puolestaan tuli tutuksi kun olin pitänyt toiminimeäni pystyssä parisen vuotta, ja yksityisyrittäjyyden menot alkoivat toistuvasti ylittää tuloja. Onneksi (yksityis)yrittäjien asema Suomessa on nykyisin paljon paremmalla tolalla kuin mitä se oli omina toiminimi- aikoinani! Pahimmillaan taloudellinen tilanteeni oli niin heikko, että jouduin lainaamaan merkittäviä summia rahaa ystäviltäni, vaihtamaan hopeaa ja kultaa (toisin sanoen muistoja) rahaksi, elämään lähes pelkällä kaurapuurolla ja nuudelilla, ja joskus jopa epätoivossani etsimään kolikoita kadulta. Huhuh mitä aikoja, vieläkin puristaa rintaa kun niitä ajattelen. Mutta – tuostakin ajasta selvittiin ja sain taas muistutuksen siitä, että asioilla on tapana järjestyä. Mikään suo tai kuoppa ei ole niin syvä etteikö sieltä olisi mahdollista pyristellä ylös. Itse selvisin ”suostani” (ystävien tuen lisäksi) kärsivällisyydellä, periksiantamattomuudella, ahkeruudella ja – onnella. Lopetin yritystoimintani (joissain tilanteissa luovuttaminen on rohkeutta), ja paiskin jonkin aikaa kahta työtä jotta sain talouteni tasapainoon. Kunnes onnenkantamoisella minut valittiin nykyiseen työhöni. Tämän hetkisessä työssäni minut voi luokitella pienituloiseksi (ja ei, en häpeä yhtään sitä julkisesti sanoa – onni tulee minulle jostain aivan muusta kuin materiasta) ja toki nyt äitiyslomalla olen vielä pienituloisempi. Opin kuitenkin ahdinko- vuosinani säästämisen taidon ja viimeisten vuosien aikana olen saanut sukanvarteen kerättyä jo ihan sievoisen summan. Mistä päästäänkin, vihdoin, omiin vinkkeihini niukan elämäntavan suhteen:

Ruokakauppojen hintavertailu. Ruokakauppojen hinnoissa on merkittäviä eroja. Lihat, kasvikset, juustot ja leikkeleet (myös vichya, olutta ja siideriä) saa Lidlistä halvalla. Myös eri tuotemerkkejä kannattaa vertailla – ”tavara” voi olla ihan samaa ja yhtä hyvänmakuista myös sillä kaikkein halvimmalla tuotemerkillä. Olen joskus ruokakaupoissa kiinnittänyt huomiota ihmisten ostoskärryjen sisältöön ja ollut yllättänyt siitä, miten paljon niissä on (omasta mielestäni) kaikkea ns. turhaa – naposteltavia, keksejä, välipaloja. Itse pyrin ostamaan ainoastaan peruselintarvikkeita ja ”oikeaa” ruokaa. Leipää ja vauvan soseita saa halvalla kun tekee itse. Kurkkaan aina jääkaappiin ja kuiva-ainekaappiin ennen kauppareissuja hyödyntääkseni ruoanlaitossa sen mitä kotoa löytyy jo valmiiksi. Ja – ruoantähteistä kannattaa kokata jotain toista ruokaa!

 

Turhien vakuutusten irtisanominen. Tämä asia jakaa varmasti mielipiteitä, mutta itse olen hiukan vakuutuksia vastaan. Perustelen tätä ihan yksinkertaisesti todennäköisyyksillä. Kuinka todennäköistä on tulipalo tai vesivahinko tai hirvikolari tai vauvan korvatulehduskierre? Ovatko ne niin todennäköisiä, että niiden ”eteen” kannattaa maksaa joka kuukausi, satoja ja taas satoja euroja vuodessa? Itse en ole kertaakaan elämässäni hyötynyt yhtään mitään yhdestäkään koskaan ottamastani vakuutuksesta (ja kyllä, minulla on ollut niitä paljon – koiralleni, kodilleni, itselleni, autolleni, yritykselleni jne.) – toki koputan puuta tässä kohtaa. Ihmiset ovat turvallisuushakuisia ja vakuutusmyyjät usein hyviä puhumaan.

Ilmainen harrastaminen. Harrastaminen on tärkeää, monestakin syytä, eikä sen arvoa voi mitata rahassa. Kuitenkin on esimerkiksi paljon sellaista liikuntaa jota voi tehdä ihan ilmaiseksi (kuten vaikka lenkkeillä Suomen upeassa luonnossa, uida luonnonvesissä, tai tanssia ja jumpata kotona). Musiikkia ja kirjallisuutta voi harrastaa ilmaiseksi. Tietenkin jos haluaa yhteisöllisempää harrastamista niin kannattaa huomioida kansalaisopistojen kurssit, joita löytyy aivan huikea määrä aiheesta kuin aiheesta, kovin inhimillisin kustannuksin.

Ystävien avun hyödyntäminen. Minusta itsestäni on ihana auttaa toisia, siitä tulee hyvä mieli. Olen monesti ollut kuskina autottomille ystävilleni, olen kiikuttanut leipomuksiani naapureille, ja lahjoittanut itselleni turhiksi käyneitä vaatteita ja kosmetiikkaa tutuille. Olen myös itse saanut ystäviltäni palveluksia ja ”lahjoituksia” jotka ovat sekä helpottaneet että ilostuttaneet arkea. Kuten se, että eräs ystäväni aikoinaan säännöllisesti sekä leikkasi että värjäsi hiukseni (hän ei ole kampaaja – tuolloin oman työn tekeminen toiselle ilmaiseksi ei edes olisi ollut ok mielestäni) – aikamoinen säästö – tai se, että Viljamin ihana kummitäti on antanut meille suuren kassillisen heidän lapsilleen pieneksi jääneitä vaatteita.

Kierrättäminen. Olen tehnyt Torista aivan huikeita löytöjä mm. Viljamille, ja olemme mieheni kanssa säästäneet vauvahankinnoissa todella pitkän pennin kiitos Torin. En oikein ymmärrä miksi vaikkapa vaunujen pitäisi olla valkoiset, nahkaa ja maksaa tuhansia euroja. Tai pinnasängyn pakasta vedetty. Tai vauvanvaatteiden vain sitä kalleinta ja ”hienointa” merkkiä. Jokainen tyylillään, mutta minun mielestäni kierrättäminen on ihan ehdottoman järkevää ja kannattavaa, asiassa kuin asiassa!

Rentoutuminen kotona kahviloiden, baarien ja kylpylöiden sijaan. Eihän se tietenkään sama asia ole, mutta kodin kuuluu mielestäni olla ihmiselle se kaikkein rentouttavin, ihanin ja turvallisin paikka. On jopa hiukan huolestuttavaa jos kokee aina tarvitsevansa rentoutumiseen maisemanvaihdoksen, hotellin, risteilyn, ravintolan; ylipäätään ns. hienot puitteet (joista saa upeita kuvia someen.). Olen itse jopa vierastanut reissuun lähtemistä omakotitaloon muuttomme jälkeen – nukun kaikista parhaiten kotona viileässä ja pimeässä makuuhuoneessamme, teemme itse hyvää ruokaa, ja meillä on sauna sekä poreamme, mitä muuta tarvitsisin? Korona on avannut omat silmäni tämän asian suhteen entistä enemmän kun missään ei edes ole voinut käydä. Rahaa on säästynyt aika huomattava summa. Myös vauvaa voi ”viihdyttää” ilmaiseksi: allaolevat kuvat ovat Sankilan tilalta, jolle pääsee tiettyinä päivinä ja kellonaikana ilman pääsymaksua ihastelemaan maatilan eläimiä. Ihanan idyllinen paikka, suosittelen lämpimästi!

Vaatteissa vaan sen ostaminen mitä oikeasti tarvitsee, sekä laatuun ja ns. perusvaatteisiin panostaminen. Näin sanoo entinen shoppailu- addikti!  Mihin mielestäni kannattaa panostaa on: kunnon talvitakki, kunnon farkut, kunnon saappaat, urheiluvaatteet talvelle ja kesälle, sekä muutama passeli asukokonaisuus töihin. Helposti yhdisteltävät vaatteet&värit auttavat myös säästämään. Brändi-ansaan ei kannata mennä – kallis merkki ei useinkaan takaa hyvää laatua. Kokemuksen kautta olen itse oppinut vaikkapa sen, minkä merkin vaatteet nukkaantuu jo parista pesukerrasta.

Ylläolevat vinkit eivät ole mitään rakettitiedettä, vaan ihan vaan maalaisjärjen ja kokemuksen kertomia juttuja! Mitkä on teidän parhaat säästö-vinkit?

Lopuksi lisään vielä: on paljon ihmisiä joille ei ole apua näistä tai mistään muistakaan vinkeistä- köyhyyttä on Suomessakin paljon. Moni meistä, minäkin, olemme etuoikeutettuja. Tätä on syytä arvostaa – ja antaa apu sitä tarvitsevalle aina kun mahdollista.

Ps. Kuvien sämpylät ovat mieheni leipomia ja unelmanpehmeitä, kahvi oma sekoitus parista eri laadusta – harvoin olen kahvilassa saanut yhtä hyvää – ja halpaa – settiä!

Työ ja raha Oma elämä Puhutaan rahasta Raha

Jännittäminen – kamalaa, tärkeää ja voitettavissa (tässä omat vinkkini)!

Meinasin ensin aloittaa tämän postauksen sanoin ”olen pienestä pitäen ollut aivan toivoton jännittäjä” –  kunnes tajusin ettei se pidä paikkaansa, nimittäin pienestä pitäen. Muistaakseni jännittämiseni alkoi ala-asteen kolmannella luokalla, toisin sanoen iässä kun tajusin alkaa jännittää. Jännittäminen on mielestäni ennenkaikkea asia minkä ihminen oppii, valitettavasti. Olin pikkutyttönä tosi välitön, avoin ja pelkäämätön. Saatoin tuosta vain kapsahtaa ventovieraiden kaulaan (vaikkapa kun olin seuraamassa isosiskoni todistusten jakoa ja harmitti kun kaikki muut sai open halauksia paitsi minä) tai sanoa ”mää tykkään susta” (kuten sanoin kodissamme remonttia tehneelle rakennusmiehelle saman aikaisesti hänen syliinsä hypäten). Ensimmäisellä ja toisella luokalla olin musiikintunneilla ensimmäisenä käsi ojossa kun kysyttiin kuka haluaa laulaa soolon. Mutta siitä eteenpäin, pikkuhiljaa, aloin oppia miettimään, murehtimaankin, mitä muut ajattelevat minusta. Aloin oppimaan hyväksynnän hakemista, itseni vertaamista muihin, aloin oppimaan epävarmuuden tunteita. Pikkuhiljaa aloin myös vaatimaan itseltäni paljon, usein lähes täydellistä. Sillä huomasin, että niin saa huomiota, kehuja, hyväksyntää, jopa rakkautta. Kaikessa tässä on mielestäni jännittämisen ydin. Luonnollisestikaan jännittämistä ei myöskään auta tilanteet, joissa oma hylätyksitulemisen pelko ikäänkuin toteutuu. Kuten ala-asteen laulukokeessa kun olin hengästänyt laulamisen aloittaessani ja opettaja nauroi minulle. Ääneen. Tai kun minut on jossain tilanteessa painostettu esiintymään vasten tahtoani ja esitys on mennyt pieleen koska en yksinkertaisesti ole ollut siihen valmis juuri sillä hetkellä.

Kun sitten opin jännittämisen, tuli siitä osa mitä moninaisimpia tilanteita. Erityisesti esiintymistilanteita, mutta myös ihan arkipäiviäisiä asioita kuten vaikka puhelinsoittoa kampaajalle. Minä todella tiedän mitä on jännittää. Niin että se tuntuu kirjaimellisesti luissa ja ytimissä, saa kädet ja jalat tärisemään, äänen värisemään, punan kasvoille, sanat sekaisin. Niin että se pyörryttää ja huimaa. Niin että se aiheuttaa elämässä liikaa henkistä stressiä ja lohkaisee omasta hyvinvoinnista liian ison palan. Luokanopettaja-vuosinani joka syksyiset vanhempainillat aiheuttivat minulle stressiä enemmän kuin mikään muu koko kouluvuoden aikana yhteensä. Koin, että minun pitää kyseiseisissä tilanteissa välittömästi ansaita kaikkien paikalla olevien isien ja äitien luottamus, arvostus ja hyväksyntä – tai oikeastaan vielä enemmän: minun pitää olla heidän silmissään täydellinen opettaja. Aika pian kävi myös niin, että aloin jännittämään jännittämistä. Aloin pelkäämään sitä, että menetän täysin tilanteen hallinnan, ja joudun johonkin paniikin ja pakokauhun omaiseen tilaan. Aloin pelkäämään, etten yksinkertaisesti selviydy jostain. Olen aina valmistautunut kaikkiin esiintymistilanteisiin todella hyvin etukäteen, joten minun ei ole tarvinnut jännittää itse suoritusta (tiedän kyllä mm. sen, että osaan laulaa, osaan opettaa, ja osaan puhua hyvin) – olen jännittänyt jännittämistä.

Jännittäminen on ollut iso osa elämääni lapsesta aina tähän päivään saakka, mutta – kaikkien näiden vuosien aikana olen tehnyt kovasti työtä (oman pään sisäistä) sen eteen, että oppisin hallitsemaan jännitystäni ja elämään sen kanssa. Tässä työssä olen kuin olenkin onnistunut; jännittämistä on mahdollista oppia hallitsemaan. En olisi aikoinaan ikinä uskonut, että pystyisin vaikkapa osallistumaan The voice of Finlandiin ja esiintymään tv – kameroiden edessä. Tai osallistumaan tangomarkkinoiden tangolaulukilpailuun ja Kotkan merilaulukilpailuun. Tai vetämään kansalaisopistossa kursseja aikuisille (lapsien opettamista en ole koskaan juurikaan jännittänyt, sillä lapset ovat lapsia – he hyväksyvät pyyteettömästi).

Alla tiivistettynä oman selviytymistarinani kulmakivet, eli vinkkini (esiintymis)jännityksen hallitsemiseen:

Se ettei yritä pakonomaisesti vastustaa jännittämistä – se että vaikka sanoo ääneen ”minä jännitän”. Hyväksy se, että jännität. Kuten elämässä yleensäkin jotain vastaan taisteleminen harvoin auttaa. Jännittämisessä on myös paljon hyvää: se tekee sinusta skarpimman ja läsnäolevamman. Jännittäminen kertoo siitä, että asioilla on väliä.Tärkeintä on oppia hallitsemaan omaa jännitystä niin, ettei sen tarvitse johtaa pakokauhuun, paniikkiin, lamaantumiseen tai jäätymiseen. Tässä voi auttaa mielikuva aallon harjalla surffaamisesta; kun huomaat jännityksen ”aallon” lähestyvän kuvittele hyppääväsi sen päälle ja hallitsevasi sitä. Jännityksessä on kyse kuitenkin vain omista ajatuksistasi, ei todellisuudesta. Voit jännittää ja silti esiintyä hyvin!

Se että valmistautuu jännittävään tilanteeseen etukäteen niin perusteellisesti kuin vain mitenkään mahdollista (jotta pystyy itse tilanteessa suuntaamaan energiansa oikeisiin asioihin).Valmistaudu esiintymiseen perusteellisesti ja konkreettisesti etukäteen, ei ainoastaan esitettävän ohjelmiston suhteen, vaan myös esiintymispaikan, vaatetuksen, mahdollisten spiikkien jne. osalta. Käy mahdollisuuksien mukaan tutustumassa esiintymispaikkaan (ja äänentoistoon) etukäteen. Mielikuvittele koko esiintymisesi konkreettisesti etukäteen oikeassa tilassa ja vaatetuksessa yksityiskohtia myöten. Näin pystyt h- hetkellä suuntaamaan energiasi oikein: ainoastaan itse esitykseen.

Sen tiedostaminen että yleisö on aina esiintyjän puolella ja haluaa tälle hyvää ja onnistumista. Onkohan kukaan koskaan paheksunut esiintyjää joka jännittää näkyvästi? Mieti miten itse suhtaudut esiintyjään joka osoittaa inhimillisyyttä näkyvästi jännittäen – tuomitsetko vai tunnetko empatiaa? Voit myös käyttää yleisöä apunasi ja imeä heistä positiivista energiaa itseesi (katseista, hymyistä jne.)

Sen tiedostaminen että oma jännitys näkyy ja tuntuu itselle kaikkein eniten, ja saattaa olla muille jopa täysin näkymätöntä. Esiintymisjännitykselle on tyypillistä se, että se saattaa itsestä tuntua hyvin voimakkaalta ja hyvin fyysisenä. Yleisölle hermostuneisuus ja vaikkapa käsien tärinä tai äänen värinä ei välity läheskään yhtä voimakkaasti. Se on hyvä tiedostaa, ja antaa omien ”oireiden” olla.

 

Erilaiset mielikuva- ja rentoutumisharjoitukset. Rentoutumisharjoitukset voivat tuntua turhilta, mutta monia ne auttavat oikeasti. Voit esim. kuvitella mielessäsi oman ”turvapaikan” (se voi olla konkreettinen paikka jossa sinun on hyvä olla, tai vaikkapa turvallisen ihmisen läheisyys) ja ajatella tuota samaa paikkaa (silmät kiinni) aina ennen esiintymistä. Turvapaikkaan voi liittää jonkin pienen, huomaamattoman eleen, kuten vaikka käden painamisen hetkeksi vasten omaa rintaa. Voit kokeilla myös pidempiä rentoutumisharjoituksia yhdistäen niihin lempeitä äänenavauksia, esim. lattialla silmät kiinni maaten.

Sen miettiminen mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua – ja olisiko se sittenkään niin kamalaa. Ajattele elämää suurempana kokonaisuutena. Jos vaikka pyörtyisit lavalla jännityksestä mitä sitten – sellaista tapahtuu, eikä maailma kaadu siihen.

Se ettei koskaan aloita esiintymistä saman tien kun kävelee lavalle/yleisön eteen. Ota oma aikasi vaikka se tuntuisi pitkältäkin. Tasaa hengityksesi kunnolla, sulje silmäsi hetkeksi, rauhoitu, hymyile, tarkista (laulu)asentosi. Mihinkään ei ole kiire.

Se että painaa tarkasti mieleen jokaisen onnistuneen esiintymiskokemuksen ja hyödyntää niitä tulevissa esiintymisissä. Jos onnistuit aiemminkin miksi et nytkin? Jos silloinkaan ei mikään mennyt pieleen miksi nyt menisi? Onnistunut esiintyminen on sinun omaa ansiotasi ja voit olla siitä ylpeä. ”Epäonnistuminen” on puolestaan usein monen eri asian summa, monesti olosuhteiden, eikä niihin kannata jäädä roikkumaan.

Se että käyttää musiikkia (tai muuta taiteenmuotoa johon esiintyminen liittyy) omana suojakilpenä. Keskity siihen mitä ja mistä laulat, älä itseesi. Eläydy tulkitsijan rooliin ja siihen, että toimit välikappaleena musiikin ja yleisön välillä. Nauti musiikista ja bändisi/säestäjäsi soitosta.

Apteekista saatava apu. Rautaisinkaan mielenhallinta ei välttämättä auta jännittämisen fyysisiin oireisiin – fyysiset oireet puolestaan syövät omaa keskittymistä ja saattavat vaikeuttaa mielenhallintaa todella paljon. Tämän vuoksi on mielestäni järkevää hyödyntää apteekista saatava apu (mutta ehdottomasti kokeilla sitä etukäteen ennen esiintymistä, jotta tietää miten tietty valmiste vaikuttaa juuri omaan itseen). Moni saa apua esim. beetasalpaajista, tai valeriaanaa sisältävästä rauhoittavasta lääkkeestä. Alkoholia en suosittele rentouttajaksi, sillä se usein muuttaa ihmisen persoonaa ja voi siten häiritä omaa suoritusta. Itselläni oli the Voice of Finlandin kuvauksissa pieni jekku-pullo käsilaukussa, mutta jätin sen käyttämättä: halusin esiintyä ja olla tilanteessa läsnä täysin omana itsenäni. Ehkä jossain rennossa tai epävirallisessa esiintymistilanteessa lasi viiniä saattaa olla paikallaan kunhan on varma sen vaikutuksesta itseen.

Vielä on hyvä miettiä perimmäisiä syitä oman jännityksen taustalla. Löydätkö sieltä esim. hylätyksitulemisen pelkoa tai jotain muuta hyvin inhimillistä mitä voit halutessasi käsitellä syvemmin ammattilaisen avulla ja tuella.

Minä olen itse elävä esimerkki siitä, että omia pelkoja päin kannattaa mennä (niiden pakenemisen sijaan) – omien pelkojen voittamisen aikaansaama fiilis on ihan huikea! Olen ylpeä omasta rohkeudestani tietoisesti mennä tilanteisiin jotka jännittävät ihan huimasti. Minä pieni urhea nainen – minä selviydyin!

Mitkä on teidän parhaat vinkit jännittämiseen?

Puheenaiheet Mieli Ajattelin tänään Syvällistä