Miksi kirjoitin Helena Koivun somekäyttäytymisestä

Luulin että otsikossa mainitsemani postaus oli selkeä viestiltään, muttei ilmeisesti aivan kaikille ollut. Alla tarkennus/”rautalanka-versio” (jotta selvittäisiin mahdollisimman vähällä mielipahalla😊).

Ensinnäkin, otsikon mukaisesti, kirjoitin Helena Koivun somekäyttäytymisestä – en hänen ja Mikko Koivun avioero-kiistasta, heidän raha-asioistaan tai lastensa asioista (koska näistä asioista minulla ei ole faktatietoa – vaikkakin joku netissä väitti että olisin lukenut joka ikisen oikeudenkäyntiin liittyvän dokumentin, yhtäkään en ole lukenut, aikani riittää hädin tuskin työlle ja perheelle). Perustin kirjoitukseni Helena Koivun omaan Instagramiin ja hänen itsensä siellä julkaisemiin stooreihin – en lehtijuttuihin tai omiin päätelmiin, vaan Helenan omaan ”livenä” näkemääni käytökseen. Kirjoitin, koska aihe on mielestäni tärkeä. Helena kiusaa ja mustamaalaa ex – puolisoaan julkisella sometilillään. Tätä ei oikeuta mitkään avioero-kiistat, riidat tai erilaiset näkemykset asioista. Ja lisäksi – on mielestäni väärin ja loukkaavaa lyödä henkisesti väkivaltaisen narsistin leima ihmiseen, joka ei sitä ole (muuta kuin Helenan puheiden perusteella, muita viitteitä tästä ei mitään kautta ole koskaan tullut ilmi).

Kirjoituksessani en ottanut kantaa mihinkään muuhun kuin ylläkirjoittamaani. En ylistänyt Mikko Koivua, enkä haukkunut Helenaa. Kirjoitin omista vaikutelmistani (jotka perustuvat Helenan somekäyttäytymisen). Kirjoitin pitäväni Helenaa hyvänä äitinä sekä älykkäänä ihmisenä. Kirjoitin tuntevani Helenaa kohtaan myös empatiaa. En väittänyt etteikö Helenalla olisi ollut raskasta ja vaikeaa.

Kirjoitukseni taustalla ei ollut minkäänlaista suurempaa agendaa tai tarkoitusperää. Aihe oli itselleni yksi muiden (tärkeiden) joukossa enkä postausta kirjoittaessani voinut kuvitellakaan sen herättämää kiinnostusta. En kirjaimellisesti ollut uskoa silmiäni kun näin seuraavana päivänä jutun saaneen tuhansia  lukijoita ja satoja tykkäyksiä – myös kommentteja runsain mitoin – ja alkaneen elää ns. omaa elämäänsä. Näköjään moni ihminen on pohtinut/ihmetellyt samoja asioita kanssani. Teksti puhutteli isoa joukkoa ihmisiä. Tämä tuli minulle yllätyksenä.

Jokainen minut tunteva tietää että kaihdan huomiota ja aivan ehdottomasti julkisuutta. En missään nimessä nauti siitä jos nimeni tai blogini nimi pyörii netin palstoilla, lehtien palstoista puhumattakaan. En kirjoittanut postaustani uusien lukijoiden/suuren näkyvyyden toivossa, eivätkä nämä asiat olleet minkäänlaisena tausta-vaikuttimena postaukselle. Olen ihan tavallinen keski-iän jo ylittänyt perheenäiti, joka käy töissä ja hoitaa&kasvattaa pian neljä vuotta täyttävää pientä poikaa yhdessä miehensä kanssa. Kirjoitan blogia koska tykkään kirjoittaa – en tienestien tai julkisuuden toivossa.

Ilmeisesti osan ihmisistä on nykymaailmassa vaikea ymmärtää/hyväksyä sitä, että ihmisen tarkoitusperien ei aina tarvitse olla itsekkäät tai ilkeät – ne voivat myös olla viattomat. Minä olen elämässäni kokenut sekä henkistä että fyysistä lähisuhdeväkivaltaa kuin myös narsismia (olen näistä blogissani aiemmin kirjoittanutkin). Tätä taustaa vasten koen Helena Koivun somekäyttäytymisen epäreiluna ja loukkaavana. Tämä ja vain tämä oli syy kirjoitukselleni.

Minua ei oltu lahjottu enkä ole saanut postauksestani senttiäkään (kirjoitan blogiani sydämellä – en ole lahjottavissa). Suhtaudun Mikko Koivuun täysin neutraalisti ja Helena Koivua vastaan minulla ei ole mitään henkilökohtaista.

Postaukseni jälkeen sain muutamia epäasiallisia viestejä joista kävi ilmi etteivät kirjoittajat olleet edes lukeneet postaustani kunnolla jos lainkaan. Näissä viesteissä mm. ”podettiin myötähäpeää”, kuvailtiin minua ”törkeäksi valehtelijaksi”, ja toivottiin että saan kunnianloukkaus-syytteen. Huutomerkkien käyttö oli runsasta. En tule jatkossakaan julkaisemaan blogissani yhtäkään epäasiallista, huutomerkkien säestämää viestiä (enhän itsekään kirjoita niin), enkä myöskään kommentteja joista paljastuu se ettei kirjoittaja edes tiedä mitä kommentoi (on ehkä lukenut tekstistäni sanan sieltä, sanan täältä, jos sitäkään). By the way, en julkaissut myöskään niitä muutamia kommentteja jotka olivat mielestäni epäasiallisia Helena Koivua kohtaan.

Minun oikeustajuni on aina ollut vahva, ja olen aina ollut suorapuheinen tärkeiksi kokemistani asioista – tulen jatkossakin kirjoittamaan oikeustajuani kuunnellen ja oikeudenmukaisuutta puolustaen (silti jokaista eriävää mielipidettä kunnioittaen – kaikilla on oikeus omaansa).

Tämän keskustelun tuoksinnassa olen miettinyt: voiko Helena Koivu ihan oikeasti käsi sydämellä ja kirkkain silmin väittää ettei hänen käytöksensä (Instassa) vaikuta – toisinaan – ihan hiukan ivalliselta/halveksuvalta? Tuota mielikuvaa vahvistaa naurahdukset stooreissa vakavista asioista puhumisen yhteydessä, kuin myös nauruhymiöt joita hän (kuulema) on lähettänyt postaustani kehuneille henkilöille väittäessään samalla että postaukseni on ”maksettua kuraa”. Joku kirjoitti minulle että Helena on oikeasti lämmin ihminen (miljoonan huutomerkin säestyksellä) – toivon ja oikeastaan uskonkin että hänessä on myös tuo puoli – valitettavasti edelläkuvaamani käytös somessa viittaa – no, johonkin muuhun.

Tämän keskustelun tuoksinnassa olen myös miettinyt: voiko Helena Koivu ihan oikeasti käsi sydämellä ja kirkkain silmin väittää että Mikko Koivu, hänen lastensa isä, on henkisesti väkivaltainen narsisti? Ja jos, niin milloin hän on nuo piirteet Mikossa huomannut – ensi treffeillä, kolmansilla, kuukauden päästä? Mitä Helena silloin ajatteli (he tekivät kuitenkin kolme lasta yhdessä)? Yleensä mahdollinen narsismi ja niin henkinen kuin fyysinenkin väkivalta tulevat suhteeseen mukaan jo sen ensimetreillä – ei ainakaan vasta vuoden/vuosien  päästä. ”Huomasiko” Helena kuitenkin nämä piirteet Mikossa vasta avioeron yhteydessä/jälkeen – tämä skenaario (Mikosta tulee väkivaltainen narsisti yhtäkkiä) kuulostaa kovin epäuskottavalta.

Helena Koivun jutun closaan nyt osaltani – lämmin kiitos kaikille hyvästä ja asiallisesta keskustelusta tärkeän aiheen tiimoilta❣️

Ps. Toivon hyvää Mikolle ja lapsille, mutta hyvää toivon myös sinulle Helena, kuten viestissäni sinulle kirjoitin, hyvä saa aina aikaan lisää hyvää, parempaa♥️

Puheenaiheet Ajattelin tänään Syvällistä Uutiset ja yhteiskunta

Elämänoppi x 48

Täytin hiljattain 48 vuotta. Paljon on vielä opittavaa, mutta jotain opittukin matkan varrella:

1. Itsestä huolenpitäminen on elämän tärkein asia. Kun pidät itsestäsi huolta on se kaikkien ympärilläsi olevien etu ja onni, sekä paras lahja heille. Sinua on vain yksi ja ainutlaatuisella sinulla vain yksi elämä.

2. Hyvä voittaa pahan. Aina. Kannattaa olla kiltti ja empaattinen, sekä suhtautua asioihin rakkaudella ja rakastaa – yrittää ainakin. Hyvä tulee takaisin, tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin.

3. Läsnäolon taitoa on hyvä opetella sillä ihminen on helposti huomaamattaan paikalla, vaan ei läsnä. Tuolloin kohtaamiset, hetket, ja lopulta koko elämä valuu kuin varkain sormien lävitse.

4. Nukutaan. Zzzzzz.

5. Jokaista tai edes joka toista lööppiä ei tarvitse klikata tai uutista lukea. Instagramin info-tulvaan ei ole hyvä hukkua.

6. Oman todellisuuden voi luoda itse, sillä ajatukset ovat vain ajatuksia ja tunteet vain tunteita. Tämä johtaa suoraan siihen että lakia lukuunottamatta elämässä on sääntöjä aika vähän.

7. Nälkäkiukku on yksi pahimmista kiukuista. On viisasta välttää kaikkea vaikeaa tai raskasta – tai yhtään minkäänlaista – nälkäisenä.

8. Äitiys on maailman kaunein asia ja tahaton lapsettomuus maailman surullisin.

9. Kaikkein ilkein kaipaa rakkautta kaikkein eniten.

10. Terveys ei ole koskaan itsestäänselvää, muttei varsinkaan keski-iän jälkeen. Kremppoja ja toimintakyvyn alentumista tulee varmasti jos ei pidä huolta oman kropan hyvinvoinnista vaikka vain pienin hyötyliikunta-teoin. Skarppaamisen paikka!

11. Vaatteissa kannattaa ehdottomasti panostaa laatuun. Ostin viime talvena 80€ maksaneen toppatakin, joka on jo nyt ratkeillut useammista saumakohdista auttamattoman paljon.

12. Rauha on ihan hirveän tärkeä juttu – niin mielenrauha, kotirauha kuin maailmanrauhakin.

13. Mitään tai ketään ei kannata palvoa (eikä varsinkaan aurinkoa).

14. Yle:n dokkarit (monet niistä) on ihan sairaan hyviä!

15. Suomen talvi on epäinhimillinen (varsinkin paljon autoilevalle). Olen tosissani alkanut pohtimaan olisiko kämppä talvi-kuukausiksi aurinkorannikolta mitään.

16. Ihminen tarvitsee loppujen lopuksi ihan hirveän vähän yhtään mitään muttei varsinkin tavaraa.

17. Pitäisi oppia puhumaan.

18. Nuorena luulee ettei sydänsurusta toivu ikinä ja ettei koskaan voi tulla exää parempaa. Oijoi ja voivoi…kuinka väärässä voi nuori ihminen olla!

19. Kaikkia ei voi miellyttää – kun kääntyy toisen puoleen näyttää peppua toiselle, niin se vaan menee.

20. Huono omatunto riittää kertomaan että siihen ei oikeastaan ole syytä: sydän on yhä paikoillaan.

21. Nautinnoista ei tarvitse tuntea syyllisyyttä.

22. Leukaperien kipu/jännittyneisyys kertoo tukahdetusta itkusta. Koskaan ei voi itkeä liikaa.

23. Ihminen on kokonaisuus isolla K:lla. Mieltä ja kroppaa ei voi erottaa. Itse olen mieleltäni sitkeä sissi, mutta kroppa  ilmaisee mielenkin puolesta. Hyvä niin, kehon viestejä on syytä kuunnella.

24. Pelko ei kuulu rakkauteen.

25. Ihmisen ei kuulu sopeutua yhteiskunnan normeihin vaan yhteiskunnan tulee avartua kunnioittamaan yksilöllisyyttä ja erilaisuutta.

26. Päiväkoti – laitokset ylipäätään – ovat valitettavasti aika usein perseestä. Ja tarkoitan nimenomaan laitoksia ja laitosmaisuutta, en laitoksissa työskenteleviä ihmisiä.

27. Oman kodin kuuluu olla oma turvapaikka, ja oma perhe on tärkeintä maailmassa. Kaikki muu vain yhtä suurta sivuseikkaa.

28. Raskauden ei tarvitse olla sairaus. Se voi olla elämän parasta aikaa niin henkisesti kuin fyysisestikin.

29. Tilaisuus tekee varkaan. Jos itsekuri on nolla kuten allekirjoittaneella ei kotiin kannata ostaa suklaata, viiniä, nachoja eikä homejuustoa. Tadaa, kuinka helppoa pidättäytyminen onkaan!

30. Vain elämää ei sen enempää, ja huomisen kansissa on jo niin sanotusti uudet lööpit.  Harva asia on niin vakava kuin itse aluksi luulemme.

31. Huumoria ja kepeyttä ei pääsääntöisesti voi koskaan olla liikaa. Pelleily, leikki ja ilo kuuluu ehdottomasti elämän top-kolmoseen!

32. Loma kannattaa ottaa lomana – ei aikana jolloin hoidetaan rästiin jääneitä asioita, varataan kirpparipöytä, laitetaan lattialistoja paikoilleen, käydään silmälääkärissä ja gynella, järjestellään kaappeja, katsastetaan auto ja pestään ikkunat.

33. Kannattaa olla uskollinen sille mistä oikeasti tykkää/ei tykkää, eikä mennä valtavirran tai trendien  mukana. Minä en ole äiti&vauvakerho- ihminen, vielä vähemmän Martta – tai Tupperwaretyyppi. Inhoan irtokarkkeja, festareita, avantouintia, vihersmoothieita ja huonoja hierontoja. Telttaan en mene kirveelläkään, ja hämähäkkejä pelkään oikeasti. Learn to know yourself.

34. Mikään määrä miesten hyväksyntää, huomiota tai yhdenillanjuttuja ei paikkaa kaikkein syvimpiä haavoja.

35. Katuminen ei auta mitään mihinkään – virheestä oppiminen tekee niin.

36. Kaikki on mahdollista – näin kannattaa ainakin uskoa ennen kuin toisin todistetaan.

37. On tärkeää uskaltaa ja tärkeää tehdä – kuolinvuoteella uskaltamattomuus ja tekemättömyys harmitta(nee) kaikkein eniten.

38. Tummapaahtoinen kahvi on parasta ja vatsaystävillisintä.

39. Nuoruuden hehku ja barbiemainen kauneus on valitettavasti katoavaista. Karisma ja sydämen kauneus ei.

40. Jokainen on luultavasti lapsena tiennyt ja tuntenut oman aidon itsensä kaikkein parhaiten – aikana jolloin ympäristön odotukset ja tarve ns. kuulua joukkoon ja saada hyväksyntää eivät ole vielä sekoittaneet päätä.

42. Viljat tai sokeri ei tee hyvää ihmiselle. Minulle ainakaan.

43. Värianalyysissä on vinha perä. Oikeat värit saavat kantajansa hehkumaan, väärät väsähtämään.

44. Väreillä on väliä muutenkin. Keltainen on oma voimavärini.

45. Uskon että juhliminen on aina hyvä idea, mutta järjestelyt kannattaa ehdottomasti delegoida ellei ulkoistaa kokonaan. Nimim. järjestin 4- kymppiseni ravintolassa mutta kokkasin – ja roudasin – kaikki tarjottavat itse. Never again.

46. On vaikeaa vain olla. On tärkeää vain olla.

47. ”Aika auttaa” ei ole klisee vaan aika oikeasti tekee niin.

48. ~ Älä, älä koskaan suutele otsalle, jos voit suudella suoraan suulle. ~ Tommy Tabermann

+ yksi extra: Laura Malmivaara Rocks!

Mihin kohtaan samastut? Entä minkä oman opin lisäisit listaan?

Hyvinvointi Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä