Lautasellani – 11 ikisuosikkia

Olen ollut pienestä pitäen innokas kokkailija (liittyisiköhän luovuuteen?) ja myöskin nautiskelja kaikin mahdollisin tavoin. Muuta ei ole tarvittu siihen että olen jo vuosikaudet ollut erilaisten ruokablogien ja kokki- ohjelmien suurkuluttaja. Joka viikonloppu (joskus arkisinkin) kokkaamme intohimoisesti mieheni kanssa; siitä on tullut yksi harrastuksistamme. Näin ollen uskon ymmärtäväni jotain niin terveellisestä ja herkullisesta ruoasta kuin sen laittamisestakin.

En noudata mitään tiettyä ruokavaliota (enkä varsinkaan dieettiä jonka tarkoituksena on laihduttaa). Ruokafilosofiani on samanlainen kuin elämänfilosofianikin: voin hyvin kun teen asioita joita minun tekee mieli tehdä ja kehoni voi hyvin kun syön ruokaa josta minulle tulee hyvä olo. Noilla ”perusteilla” syön pääosin vähähiilihydraattista, vehnätöntä ruokaa. Sokerit ja rasvat ovat minimissä, ei rautaisen itsekurin vuoksi, vaan koska olen onnekas nainen siinä mielessä että inhokki-ruokiani ovat (merenelävien ja liian eksoottisen lisäksi) kaikki makea, sipsit, makkara ja grilli/roskaruoka. Arkisin syön usein tosi simppelisti kanaa/kalaa riisinuudeleilla (joskus riisillä), Kokkikartanon pinaattikeittoa ja erilaisia salaatteja. Viikonloppuisin- koska perheeseeni kuuluu mies ja teini-ikäinen poika- syömme usein tortilloita, joskus pizzaa tai lasagnea (kaikki gluteenittomina). Kuitenkin, jos saisin itse päättää, alla on 11 ruokaa joilla voisin elää koko loppuelämäni. Ne ovat terveellisiä, maistuvat herkulliselle, ja niistä tulee, ainakin itselleni, kaikinpuolin hyvä ja kevyt olo. Toivottavasti saatte näistä kivoja vinkkejä ja vaihtelua omaan kokkailuun!

1. Kevätkääryleet. Täytteiksi laitan kurkkua ja porkkanaa tulitikun- ohuina tikkuina, jotain rapeaa salaattia, kanaa, avocadoa, riisinuudeleita ja yrttejä. Rullien juju on kuitenkin mielestäni ehdottomasti kastikkeissa, joista toisena käytän sweetchili- kastiketta (usein extra-chilillä) ja toisena soijakastiketta missä on reilusti tuoretta chiliä ja valkosipulia. Vinkkini riisipaperi-arkkien rullailuun on käyttää liottamiseen kädenlämpöistä vettä ja vain hetki aikaa, ja laittaa täytettä maltillinen määrä.

2. Pinaattifetapinjansiemen- salaatti. Teen salaatin (useimmiten) gluteenittomaan pastaan, jonka keitän al denteksi (noin 80% pakkauksessa mainitusta keittoajasta riittää) merivedensuolaisessa vedessä. Tuore pinaatti tarvitsee vain hetken pyöräytyksen pannulla, ja pinjansiemenet niinikään hetken kuumalla, kuivalla pannulla. Fetana käytän ”oikeaa” fetaa minkä murustelen käsin salaatin joukkoon (en siis niitä muovisia noppia). Joskus lisään vielä joukkoon oliiveja, tosin niiden ja fetan yhdistelmä voi tehdä salaatista jo liiankin suolaisen. Kastikkeeksi riittää loraus oliiviöljyä ja vaaleaa balsamicoa.

3. Toinen salaattisuosikkini on välimerellinen couscous- salaatti. Salaattipohjan ohje löytyy couscous- paketin kyljestä, välimerellisen salaatista tekee feta ja oliivirenkaat. Kastikkeeksi sopii sweetchili- salaatinkastike tai kermaviili/turkkilainen – jogurtti sitruunanmehulla ja pippurilla maustettuna. Raikkaudesta täysi kymppi!

4. Gluteenittomat herkkusämpylät. Tämä on mieheni bravuuri ja ohje tulee tässä:

5dl lämmintä vettä

2 rkl psylliumia

1ps kuivahiivaa

4dl gluteenittomia kaurahiutaleita

4dl gluteenittomia kaurajauhoja

1/2 dl rypsiöljyä

1 1/2 tl suolaa

1-2 porkkanaa raasteena

(1rkl hunajaa/sokeria)

Psylliumi vispataan veteen, kaurahiutaleet perään, ja annetaan turvota 5 minuuttia. Loput kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään ”taikinapohjaan” sekoitellen. Lopuksi öljy ja porkkanaraaste. Leivotaan tangoksi, leikataan paloiksi ja pyöritellään itselle mieluisiksi palloiksi. Annetaan kohota ilman liinaa 20 min. ja paistetaan 225 asteessa noin 17 minuuttia. Ladotaan parempiin suihin!

5. Uunilohi ilman smetanaa. Miksi kuorruttaa rasvainen kala rasvalla? Uunilohi on mielestäni ehdottomasti parasta maustettuna ”vain” suolalla, pippurilla ja sitruunanmehulla. Lisukkeeksi sopii esimerkiksi tankoparsat, joille riittää uunissa max. 10 minuuttia, mausteeksi niinikään suolaa, pippuria JA oliiviöljyä. Terveellistä ja ah niin herkullista!

6. Ruokaisat munakkaat. Vinkkini munakkaan paistoon on keskikuuma pannu ja rauhallinen kypsennys ilman turhia kääntelyitä. Munakkaan voi täyttää melkeinpä millä vaan, esim. jauhelihalla, tuoreella pinaatilla ja tomaatilla kuten yllä. Nälkä pysyy pitkään loitolla!

7. Jauhelihatäytteiset kesäkurpitsaveneet. Leikkaa kesäkurpista sopiviksi paloiksi, halkaise ja poista siemenet. Kurpitsanpalat voi halutessaan itkettää suolaamalla ne leivinpaperin päällä ja pyyhkimällä ylimääräiset nesteet pois noin vartin päästä. Täytä veneet oman mielen mukaan maustetulla jauhelihalla (johon voit halutessasi sekoittaa myös nokareen tomaattipyrettä/tomaattimurskaa) ja esim. pavuilla. Kuorruta komeus emmenatal(mozzarella)- juustoraasteella ja käytä parikymmentä minuuttia 200 asteissa uunissa. Pienen jäähtymisen jälkeen fingerfoodia parhaimmillaan! Toinen vastaavanlainen kestosuosikkini on kesäkurpitsa-lasagne, jonka olen tehnyt The Good Morning- sivuston ohjeella. Aijaijaijaijaiettä!!

8. Kanarahkapiirakka to die for. Tämä piirakka suorastaan sulaa suussa ja on pehmeää kuin hattara ja mehukasta kuin mikäkin. Ohje on niinikään The Good Morning- sivustolta (Kaisaminnin kanapiirakka), tässä kuvassa tosin kirsikkatomaateilla ja fetalla tuunattuna. Tomaateista kannattaa kovertaa sisus pois etteivät ne vetistä piirakkaa. Toinen ehdoton suosikki- piirakkareseptini löytyy Mamma rimpuilee- sivustolta nimellä ”erittäin hyvä gluteeniton suolainen piiras”. Toisinaan olen vaihtanut tonnikalatäytteen jauhelihatäytteeseen- yhtä hyviä molemmat, ja ovat vieneet niin omani kuin vieraidenkin kielet mennessään!

9. Ramen – keitto. Olen suuri sosekeittojen ystävä, mutta tässä ramen – keitossa on juuri kaikkea sitä mistä tykkään, myös sopivasti tulisuutta ja suolaisuutta! Ohje on sovellettu Maku- sivuston ohjeesta.

10. Legendaarinen avokadopasta a la Alexander Gullichsen. Oma reseptini on tuunattu pinaatilla ja extra- chilillä. Spagetin olen korvannut nuudeleilla. Taivas!

11. Sisilialainen sitruunakana. En ole itse mikään suuri kastikkeiden, varsinkaan kermaisten, ystävä. Sitruunaa sensijaan rakastan, sen vuoksi tämä raikas ja yrttinen kanaherkku on juuri omaan makuuni! Resepti on Alkon. Mistä puheenollen, eikun kuivaa jääkaappikylmää Rieslingia lasiin, kippis ja bon appetit!

Loppuun vielä kysymys kaikille lukijoilleni ja blogini seuraajille: minkälaisia postauksia lukisitte minulta jatkossa kaikista mieluiten; syvällisiä pohdiskeluja elämästä, tekstejä hiukan rankemmista aiheista, vai tällaisia kevyempiä juttuja esim. kahdesta intohimostani, ruoanlaitosta ja sisustuksesta? Todennäköisesti tulen kirjoittamaan jokaisen kolmen ”kategorian” aiheista, mutta mielipiteenne kiinnostaa ja on tärkeä – odottelen vastauksia kommenttiboxiin!

Herkullista alkavaa viikkoa! <3

Koti Ruoka ja juoma Oma elämä Hyvä olo

Parisuhdeväkivaltaa ei voi pussata pois

Olen kokenut elämässäni parisuhdeväkivaltaa, niin henkistä kuin fyysistä, pariinkin otteeseen. En ole poikkeus. Tarkkoja tilastoja en muista, mutta sen muistan että jokaisen suomalaisen lähipiirissä on vähintään yksi pari/lähisuhdeväkivaltaa kokenut. Näin on myös omalla kohdallani (itseni lisäksi siis). Parisuhdeväkivalta ei ole koskaan uhrin syy, vika tai ”ansio”. Se kertoo tekijästään, ei uhrista. Se on asia mikä hävettää, mutta mitä ei kuuluisi hävetä. Olen itse siinä mielessä onnekas, että olen selvinnyt lääkäri- en sairaala- reissuilla, ja että olen onnistunut pyristelemään noista suhteista ulos suhteellisen nopeasti. Tiedän kuitenkin miltä tuntuu kuulla toistuvasti sen kaikkein yleisimmän naisiin kohdistuvan haukkumasanan lisäksi mm. olevansa ”paskaläjä” tai ”saatanan apina”. Tiedän miltä tuntuu kun ruokalautanen viedään vessan lattialle koska olen alkanut syödä väärään aikaan – tai kun raahataan alasti talvipakkasella kylmälle terassille ”häpeämään”. Tiedän miltä tuntuu kun oma kumppani ei ole mustasukkainen ainoastaan miespuolisista kavereista, vaan myös naispuolisista kavereista, omasta perheestäni, koirasta, tietokoneesta ja televisiosta. Tiedän miltä tuntuu kun vedetään hiuksista pitkin maata, nostetaan leukaperistä seinälle, vedetään tuoli alta mukamas vahingossa, läpsitään käsivarsille ja jaloille, riisutaan väkisin, tai ajetaan moottoritiellä minä pelkääjän paikalla kahtasataa kaistoja toistuvasti vaihdellen. Tiedän miltä tuntuu kun kääritään maton sisään ja potkitaan siinä, tai kun kuristetaan taju pois. Tiedän miltä tuntuu kun ainoa asia missä kokee olevansa turvassa on liikkuva auto. Tiedän paljon, ja sen vuoksi tiedän myös että väkivaltaisesta suhteesta on mahdollista päästä pois. Kunhan muistaa muutaman asian:

Pahaa ei voi pussata pois. Väkivaltainen ihminen on usein itse traumatisoitunut, hän on usein itse kokenut väkivaltaa, tai hänellä on (vähintään) vihanhallinta- ongelmia. Joka lyö kerran, lyö toisenkin (miksi joku löisi vain yhden kerran?). Vaikka kuinka haluaisi auttaa ja ymmärtää, vaikka kuinka hakisi apua yhdessä ja erikseen väkivallan käyttäminen ei ole asia josta ihminen ”vain parantuu”. Väkivaltaisessa suhteessa leikitään tulella ja leikitään omalla elämällä. Väkivallalla on taipumus pahentua ajan mittaan. Meillä jokaisella on meidän oma elämämme ja se on arvokas. Sitä ei pidä tuhlata yritykseen pelastaa ihminen jonka pelastaminen ei ole meidän käsissämme.

Väkivaltaisesta suhteesta ulospääsemiseen tarvitaan ulkopuolista apua ja radikaaleja toimenpiteitä. Valitettavasti, vaikkakin erittäin ymmärrettävästi, oma kokemukseni on se että ystävät eivät aina uskalla auttaa. Hekin pelkäävät- sekä itsensä että perheensä puolesta. Näille ystäville – jokaiselle joka tietää jonkun kärsivän väkivallasta juuri nyt – haluaisin kuitenkin sanoa: parisuhdeväkivallalle on tyypillistä että se kohdistuu nimenomaan siihen yhteen ja ainoaan ihmiseen; ihmiseen johon väkivallantekijällä on tunneside, ihmiseen jonka hylkäämistä väkivallantekijä pelkää. Yleensä kaikki muut ovat turvassa. Jos siis vaan mitenkään mahdollista: anna yösija tai turvapaikka (toki väliaikainen sellainen). Jos et itse pysty mieti tuntisitko jonkun joka pystyy. Virkavallan keinot ovat niinikään rajalliset; he eivät voi tehdä paljoakaan ilman että saavat tekijän kiinni itseteosta (jolloin on kenties jo liian myöhäistä). Ja kuten tiedetään ja olemme saaneet lööpeistä lukea, ei lähestymiskielloilla ole usein mitään merkitystä, valitettavasti. Itse olen paennut väkivaltaa niin turvataloon ja hotelliin kuin ystävän ja satunnaisen tuttavankin luokse. Ratkaisevin askel oli kuitenkin se, kun irtisanoin silloisen luokanopettajan virkani ja muutin toiselle paikkakunnalle. Vaikka väkivaltaisessa suhteessa eläessä tuntuisi ettei ikinä, ei edes paon myötä, pääse vainoamisesta eroon, niin todennäköisesti tilalle tulee aika pian uusi uhri. Tämä kertoo siitä, että väkivaltainen kumppani ei pysty oikeasti rakastamaan. Kukaan ei ole hänen ”elämänsä nainen” vaikka hän niin väittääkin. Todennäköisesti hän ei myöskään tule uhkauksestaan huolimatta tappamaan itseään kun hänet jätetään. Väkivaltainen ja mustasukkainen kumppani on manipulaation, kiristämisen, uhkailun ja lahjonnan mestari. Siihen lankaan ei pidä mennä. Itse menin muutaman kerran, kunnes vaakakupissa alkoi painaa toisen auttamista ja rakastamista enemmän oman itsen auttaminen ja rakastaminen.

Väkivaltaisessa suhteessa eläminen on elämäni hirvittävin kokemus. Pelossa eläminen on hirvittävin tunne minkä tiedän. Kun ei tunne olevansa turvassa missään (sen liikkuvan auton lisäksi), ja kun lukkojen vaihdon jälkeenkin joutuu raahaamaan lipaston oven eteen saadakseen edes silmäyksen unta. Kuitenkin, tuosta mustasta ajanjaksosta on seurannut jotain elämäni ihmeellisintä, ihaninta ja kauneinta. Ilman kokemaani en luultavasti olisi koskaan irtisanoutunut työstäni ja hakenut sekä päässyt Ikaalisten artisti-valmennukseen toteuttamaan unelmaani musiikista. En luultavasti olisi koskaan perustanut toiminimeä ja päätynyt sen myötä nykyiseen unelmieni ammattiin. En olisi ehkä koskaan löytänyt itseäni parisuhteesta joka on täysin tasapainoinen, täysin turvallinen – niin hellä ja hyvä ja oikea ja aito ja terve. Olen niin onnellinen. Tunnen itseni niin vahvaksi. Väkivaltaisista suhteista irtipäästyäni minulle on tapahtunut vain hyvää. Eikä mikään pieni paha enää edes hetkauta. Sen vuoksi olen kiitollinen ihan kaikesta kokemastani.

Toivoisin tämän tekstin toimivan vertaistukena kaikille parisuhdeväkivaltaa kokeneille, tai tällä hetkellä kokeville. Sen vuoksi toivoisin myös että te joita tämä asia jollain tapaa koskettaa kirjoittaisitte alapuolelle kommentti-boxiin asioita joiden avulla väkivaltaisesta suhteesta voi päästä irti ja asioita jotka tuovat voimaa vaikeassa elämäntilanteessa. Kiitos!

ps. Tämä teksti on kirjoitettu väkivaltaa kokeneen näkökulmasta. Yhtä tärkeä keskustelunaihe on puhua siitä, miten väkivallan käyttöön taipuvainen ihminen voisi saada apua itselleen.

pps. Anteeksi äiti – tiedän tämän tekstin tuntuvan sinusta pahalta lukea. Mutta- minulla on nyt kaikki hyvin ja olen onnellinen!

Suhteet Parisuhde Rakkaus Tasa-arvo