Tag: onni

Aivan kuten minulla ja meillä kaikilla on myös lapsellani vain yksi elämä. Hänellä on vain yksi lapsuus. Äitinä en pysty kuvittelemaan mitään tärkeämpää asiaa kuin se että lapseni nauttii elämästään. Mikään ei tee minua äitinä onnellisemmaksi kuin se että näen lapseni nauttivan. Olevan iloinen ja onnellinen. Huoleton. Elämästä voi nauttia myös niin, että kunnioittaa ja […]

Ihmisen henkinen paha olo aiheuttaa helposti (osin ymmärrettävästikin) kateuden ja katkeruuden tunteita toisia ihmisiä tai yleisesti ottaen koko maailmaa ja elämää kohtaan. Tuolloin on vaikeaa iloita toisten onnesta- päinvastoin luisutaan ajattelemaan että toisen ihmisen onni on pois omasta (miten asia ei tietenkään oikeasti ole). Kuten olen blogissani kertonut, elämänpolustani ja lapsen saamisen ihmeestä julkaistiin artikkeli […]

Isäsi – isisi– lähti tänään perinteiselle äijien reissulle Kuopion viinijuhlille. Paitsi että viinijuhlat on peruttu. Kuopiota ja äijäreissua kuitenkaan ei. Tämä on isällesi jo yhdestoista kerta. Ja ihan hyvä niin. Olen aiemminkin blogissani kirjoittanut siitä että uskon parisuhteessa yhteiseen aikaan, omaan aikaan, ja aikaan omien kavereiden kanssa. Toki itselleni tästä omasta ajasta tekee poikkeuksellisen se, […]

  Lapseni kädet. Lapseni. Olen käsi- ihminen. Olen aina kiinnittänyt huomiota ihmisten käsiin ja kädet ovat minulle tärkeät. Rakastan käsien ilmaisuvoiman kauneutta. Lapseni kädet ovat tällä hetkellä kauneinta mitä tiedän. Ne ovat silkin- , sametin- ja hattaran pehmeät, pulleat kuin pumpulipallero, ja hyväntuoksuiset kuin vadelma tai vanilja tai – vauva. Rakastan pitää lastani kädestä kiinni, ja […]

Ihan alkuun täytyy todeta, että on muuten aika hurjaa järjestää juhlia samalla kun hoitaa pikkuvauvaa (varsinkin kun mies on kuitenkin päivät töissä). Tarjoilut, siivoukset sekä ohjelman suunnittelu tekivät viime viikoista aika haipakoita, huhuh! Mieheni sanoikin hassun osuvasti eilen päikkäreiltä herättyämme, että nyt ei sitten vähään aikaan järjestetä mitään kissanristiäisiä. Kaikkein eniten taisin itse stressata kuitenkin siitä, […]

Olen muutamaan otteeseen kirjoittanut blogissani aiemmasta hyvinkin suorituskeskeisestä elämästäni sekä taipumuksestani perfektionismiin. Olen kirjoittanut näistä asioista menneessä aikamuodossa- asioina joista olen kasvanut yli ja irti. Kuitenkin, huomaan toisinaan yhä edelleen tiedostamattomasti tavoittelevani täydellisyyttä (tai ainakin erittäin hyvää) monissa monissa asioissa. Huomaan yhä edelleen hakevani hyväksyntää muilta itseni sijaan- tosiasiassahan olemme kuitenkin elämässä ennenkaikkea tilivelvollisia ainoastaan […]

Aurinko. Rakastan aurinkoa ennenkaikkea valon takia. Talvessa itselleni pahinta on pimeys, ei niinkään lumi tai kylmyys. Aurinkoa ei kuitenkaan koskaan tulisi ”ottaa” tai ”palvoa”, eikä mikään kemiallinen aurinkosuoja yksinään ole riittävä suojaamaan ihoa haitalliselta uv- säteilyltä – toivottavasti tämä on nykyisin suurimmalle osalle ihmisiä itsestäänselvää. Auringon valonsäteiden lisäksi rakastan ihmisiä jotka säteilevät valoa, ja joiden rinnan […]

Otsikon aihe on järkälemäinen, eikä minulla toki ole asian suhteen viisasten kiveä sen enempää kuin varmaan kenelläkään muullakaan. Kuitenkin, olen pohtinut – ja pohdin – asiaa paljon, mikä on mielestäni hyvä juttu. Muistan Juha Vuorisen joskus sanoneen, että elämän tarkoitus on ”olla ihan sika-onnellinen”. Siinäpä se, hyvin kiteytettynä ja yksinkertaistettuna. Meillä kaikilla on vain yksi […]

Otsikon kysymys saattaa kuulostaa kuluneeta kliseeltä, mutta samalla se on mielestäni maailman – elämän – tärkein kysymys. Sellainen, jonka jokaisen olisi hyvä säännöllisin väliajoin kysyä itseltään. Niin, että myös miettii vastauksen. Sen, mikä sopii itselle ja juuri omaan, yhteen ja ainoaan, elämään. Vastaus on mielestäni hyvä miettiä jo ennenkuin omassa (tai läheisten) elämässä tapahtuu mitään dramaattista. Olen […]

Tunnen kiitollisuutta. Päällimmäinen tunteeni tällä hetkellä on ehdottomasti kiitollisuus. Tunnen pakahduttavaa kiitollisuutta, liikuttunutta kiitollisuutta, epäuskoista kiitollisuutta, huojentunutta kiitollisuutta. Olen lausunut kiitoksen yläilmoihin jokaikinen ilta nukkumaan käydessäni sitten heinäkuisen positiivisen raskaustestin. Koen olevani ihmeen äärellä, jonka edessä tunnen itseni pieneksi, nöyräksi ja hiljaiseksi. Sydämeni on täynnä kiitosta. Kiitos, kiitos. Kii-tos. Tunnen epävarmuutta. Mutta vain vähän. Enimmäkseen tunnen […]