10+1 viikon parasta

Koska tuntuu, että viime aikoina olen marmattanut turhan paljon (esimerkiksi muutosta, kiireestä, kiireestä ja flunssasta), päätin päättyvän viikon kunniaksi listata kuluneiden päivien parhaimmat. Niitä sitten kertyikin, kun aloin oikein miettiä – siispä satunnaisessa järjestyksessä viikon 11 ihaninta:

1. Puhelu Ruotsissa asuvan ystävän kanssa. Olemme soitelleet ja viestitelleet ristiin viime kuukaudet, mutta viimein onnistuimme! Oli ihan parasta jutella (liian) pitkästä aikaa. Olemme tunteneet seiskaluokalta asti, ja vaikka välillä kuluu pitkiäkin aikoja, ettemme ehdi päivittää kuulumisia, jatkuu juttu aina siitä mihin se viimeksi jäi. <3

2. Tyttö oppi sanomaan ”isi”. (Tähän asti sekä minua että miestä on kutsuttu äidiksi.)

3. After workit serkun kanssa. Kun ei ole ollut töissä, ei ole ollut aftereitakaan – eipä sillä, harvemmin niille tässä nykyelämässä ehtisi vaikka töissä käykin. Nyt kuitenkin sain raivattua kalenterista tilaa pikaisille keskiviikkoillan kilistelyille ja kuulumisten vaihdolle rakkaan serkkuni kanssa.

4. Upea syksy! Rakastan vuodenaikojen vaihtumista, ja erityisesti syksy on ihan lempparini. Jos jossain on uuden alun tuntua, niin syysaamussa, kun on jo niin kirpakkaa että pitää vetää paksumpaa palttoota niskaan, mutta häikäisevän kirkas aurinko ja ruskan sävyissä loistavat puut vetävät väkisinkin suupielet ylöspäin.

5. Ensimmäinen itkuton päiväkotiaamu koettiin tällä viikolla, ja muutenkin kaikki päivät hoidossa olivat menneet tytöllä mukavasti.

6. Ensimmäinen lenkki kolmeen viikkoon! Se kurja flunssa piti otteessaan pitkään, mutta lauantaiaamuna pääsin vihdoin juoksemaan upean aurinkoiseen syyssäähän. Nautin täysillä, vaikka juoksukunto tuntui kolmen viikon jälkeen juuri niin onnettomalta kuin odotinkin…

7. Lauantain aamukahvit Fazerilla. Silloin kun perheemme viettää viikonlopun kaupungissa, meillä on usein tapana käydä lauantaiaamuna kahvilla jossain kodin lähellä ennen leikkipuistoon menoa. Eilen kävimme lähi-Fazerilla, ja oli mahtavaa huomata, miten tyttökin alkaa viihtyä kahviloissa ihmisiä katsellen ja omaa riisipiirakkaa nakertaen.

8. Sunnuntaibrunssi ystävien kanssa. Meillä on erään ystäväporukan kanssa kiertävä brunssivastuu muutaman kuukauden välein – oma vuoro osuu kohdalle noin kerran pari vuodessa. Siinä missä muutama vuosi sitten brunsseilimme aikuisten kesken, nykyään meillä kaikilla on (melkein samanikäiset) lapset. On ihanaa katsoa, miten pienetkin jo viihtyvät keskenään, vaikka yhteisiin varsinaisiin leikkeihin on vielä hetki aikaa. Toivottavasti näistä hetkistä tulee lapsillekin vuosien saatossa niitä odotettuja perinteitä!

9. Tavarat alkavat pikkuhiljaa löytää paikkansa uudessa kodissa, ja olo alkaa tuntua jo melko kotoisalta. Luin Hesarista, että kotiutumisessa kestää keskimäärin kaksi vuotta. Rohkenen olla eri mieltä – reilussa viikossa pääsee vähintäänkin hyvään alkuun.

10. Hullareilta bongattu tarjous vaaterekistä, jota olin lauantaina menossa ostamaan normaalihintaisena. Pisteet kotiin tarjoushaukka-miehelleni!

+1. Kansallinen korvapuustipäivä. Se on tänään! Juhlimme asiaankuuluvasti.

Aurinkoista uutta viikkoa!