Koska ihan lähellä kisaa ei enää kuntoa juuri kohoteta, keskittyivät juoksuohjelman pari viimeistä viikkoa ennen Midnight Runia lähinnä viimeistelyyn – ja epävirallisesti enemmänkin juoksufiiliksen uudelleen löytämiseen flunssan jälkeen. Ohjelmoidut lenkit olivat:
Juoksuviikko 11
- Intervalliharjoitus: 10 min kevyt hölkkä + 18 minuutin spurttiharjoitus (6 x 2 min, välissä 1 min tauko) + 10 min kevyt hölkkä
- Tasavauhtinen juoksu: 5 km maksimivauhdilla
- Intervalliharjoitus: 10 min kevyt hölkkä + 20 min spurttiharjoitus (4 x 3 min, välissä 2 min tauko) + 8 min spurttiharjoitus (4 x 1 min, välissä 1 min tauko) + 10 min kevyt hölkkä
- Tasavauhtinen juoksu: 10 km kohtuuvauhtista hölkkää
Juoksuviikko 12 (kisaviikko)
- Intervalliharjoitus: 10 min hölkkää + 18 min spurttiharjoitus (6 x 2 min, välissä 1 min tauko) + 8 min spurttiharjoitus (4 x 1 min, 1 min tauko) + 4 min spurttiharjoitus (4 x 30 sek, 30 sek tauko) + 10 min hölkkää
- Tasavauhtinen juoksu: 7 km kohtuuvauhtista juoksua
- Tasavauhtinen juoksu: 30 min todella rauhallinen lenkki (tämä jäi juoksematta)
- MIDNIGHT RUN 10 km
Juoksufiiliksen löytämisessä olikin tekemistä, sillä sairastelun jälkeen juoksu ei tuntunut kulkevan enää ollenkaan ja koko homma ärsytti ihan vietävästi. 11. juoksuviikon kaikki lenkit olivat tuskaa alusta loppuun – sen verran kuitenkin sisuunnuin, että sain kuin sainkin viikkoon mahdutettua neljä lenkkiä kolmen sijaan ensimmäistä kertaa koko ohjelman aikana.
Vielä kisaviikon ensimmäinenkin lenkki takkuili pahasti, mutta toisella, seitsemän kilometrin kohtuuvauhtisella taipaleella, juoksu alkoi yhtäkkiä kulkea. Lenkin päätteeksi jäi niin hyvä fiilis, että päätin – loogisesti – lopettaa treenaamisen siihen paikkaan ja jäädä odottelemaan kisaa. (No, väliin kisaa edeltävistä juoksuista jäi kuitenkin vain palauttava, 30 minuutin rauhallinen lenkki.)
Treenaamisen lisäksi halusin valmistautua Midnigh Runiin muutenkin huolellisesti, vaikka edessä olikin ”vain” kympin juoksu. En nimittäin todellakaan halunnut joutua juoksun jälkeen miettimään, olisinko saanut puristettua itsestäni enemmän irti, jos olisin syönyt kunnolla tai malttanut palautua riittävästi edellisestä treenistä!
Vaikka en asettamaani aikatavoitteeseen sitten lopulta päässytkään, uskon, että hyvän valmistautumisen ansiosta juoksu kuitenkin kulki ihan todella, todella hyvin koko kymmenen kilometrin ajan ja vielä maaliin päästyänikin olo oli hyvä. Parina juoksua edeltävänä päivänä panostin seuraaviin:
Riittävä palautuminen ja lepo. Midnight Run juostiin lauantai-iltana ja kävin juoksemassa viimeisen treenilenkin keskiviikkona. Sen jälkeen en tehnyt enää muutakaan rasittavaa treeniä – kävelin kyllä paljon, kuten yleensäkin, mutta muuten otin rauhallisesti.
Riittävä syöminen ja juominen. Kymmenen kilometrin juoksulle ei varsinaisesti tarvitse ”tankata”, ja huonommallakin syömisellä tottunut juoksija jaksaa varmasti rykäistä kympin läpi. PT:n ehdotuksesta söin kuitenkin juoksua edeltävänä päivänä ja juoksupäivänä hiukan normaalia enemmän hiilareita: muutaman ekstraleivän siellä, hedelmän täällä. Keskityin myös juomaan riittävästi niin hana- kuin kivennäisvettä. Ja kuka tietää, ehkä sillä punajuurimehullakin oli jotain vaikutusta… 😉
Kunnollinen lämmittely. Hölkkäilin kotoa puolentoista kilometrin matkan Midnight Runin lähtöpaikalle, ja vielä paikan päällä ehdin tehdä lyhyen, reilun 5 minuutin lämmittelykierroksen. Se kannatti! Vaikka jouduimme odottelemaan lähtöryhmissä hyvän tovin ennen matkaan pääsyä, tuntuivat lihakset mukavan lämpimiltä heti starttiviivan ylitettyäni ja pääsin melko hyvään vauhtiin heti alusta asti.
Tapahtuman tunnelma ja muiden juoksijoiden imu. Tällä oli enemmän vaikutusta kuin osasin kuvitellakaan – tuikituntemattomien (ja yhden tutun :)) ihmisten kannustus reitin varrella antoi ihan käsitämättömän paljon lisäenergiaa. Lisäksi kovempien juoksijoiden peesissä omat tossutkin tuntuivat liikkuvan välillä kuin itsestään!
Ylläolevat keinot aion ehdottomasti ottaa käyttöön jälleen ensi viikon viikonloppuna Tampereen puolikkaalla. Sitä ennen pitäisi ehtiä vielä juosta muutama pidempi lenkki ja alkaa PT:n kehoituksesta tutustua energiageelien ihmeelliseeen maailmaan (jaiks!).
Hyvät vinkit hyvistä ja erityisen vatsaystävällisistä geeleistä otetaan mielellään vastaan!
PS. Kuvat erään iltalenkin varrelta. Lenkeillä tulee aina ihan liian ihania maisemia vastaan ja usein harmittelen, kun en malta keskeyttää juoksua siksi aikaa, että ehtisin ottaa kuvia. Tällä kertaa en kuitenkaan malttanut olla ikuistamatta iltahämyistä satama-allasta.
