Treenaan useimmiten itsekseni. Se sopii mulle hyvin: saa rauhassa keskittyä omaan tekemiseen ja määrätä juoksulenkin tahdin prikulleen oman mielen mukaan. Voi ajatella omiaan tai olla ajattelematta mitään. Ei tarvitse huolehtia kuin omista (ja perheen) aikatauluista, voi lähteä liikkumaan silloin kun itselle parhaiten sopii.

Mutta toisaalta kaverin kanssa treenaaminenkin on ihan parasta! Kilometrit katoavat huomaamatta jalkojen alla, kun vaihdetaan juoksulenkillä kuulumisia. Salilla on hauskaa ähistä yhdessä ja kirota, kun rauta painaa tai kun suksi lipsuu ladulla hiihtolenkillä. Treeni voi olla rennompaa tai toisaalta tehokkaampaa, kun kaveri tsemppaa vieressä – parhaassa tapauksessa molempia! Ihan oma juttunsa ovat tietysti vielä ne lajit, joita ei voi edes harrastaa yksin: tennistä pelatessa tulee hiki ihan huomaamatta kun säntäillään yhdessä karvapallon perässä, sukellusreissulla omasta parista saa tukea ja turvaa.

Sain taas hyvän muistutuksen yhdessä hikoilun hauskuudesta eilen, kun kävin ystäväni kanssa tutustumassa Kivikon liikuntapuiston esterataan. (Helsingistä siis löytyi kuin löytyikin hyvä vastine tälle Vääksyn fitness trackille, jee!) 

Me ei mennä terassille, me mennään Kivikkoon! totesimme yhdessä, kun nappasin ystäväni töistä auton kyytiin. Aurinkoisena ja kesäisenä alkuiltana tuntui nimittäin siltä, että koko muu Helsinki oli kokoontunut keskustan ravintoloiden ja kahviloiden terasseille nauttimaan kauan odotetusta lämpöaallosta. No, riitti Kivikossakin porukkaa, eikä suotta – esterata oli oikein pätevä!

Kävimme ensin lämmittelemässä lyhyellä juoksulenkillä (liikuntapuiston vieressä kulkee mukava ulkoilureitti) ja sitten suuntasimme esteille. Ekalla kierroksella otimme vasta tuntumaa, ja siinä vaiheessa rata tuntui vielä helpolta: verkkokiipeilyseinä, ryömintäeste, erilaiset puomit ja pujottelukepit ja lyhyt köysirata ylittyivät, alittuvat ja ohittuivat kevyesti. Mutta kun keksimme alkaa kisailemaan keskenämme radan suoritusnopeudessa (esteradalla kulkee kaksi rataa vierekkäin, joten skabailu onnistuu hyvin), homma muuttuikin totiseksi toiminnaksi! Joka kerta radan loppuun päästyämme lihakset hapottivat, polvet tutisivat ja jouduimme tasailemaan sykettä hyvän tovin. Mitä mahtavinta treeniä siis!

Ennen kotiin suuntaamista ehdimme vielä täydentää treenituokion lyhyellä vatsalihasosuudella ja venyttelyllä.

Pisteenä iin päälle saimme vaihdettua kuulumiset ja monet naurut ihan yhtä hyvin kuin jos olisimme suunnanneet terassille viinilasilliselle – mutta näiden treffien jälkeen olo oli varmasti sata kertaa freesimpi. 🙂

Tykkäättekö te treenailla mieluummin yhdessä vai yksin?

Kivikon liikuntapuisto, Savikiekontie 6, Helsinki