Kesäpäivänä

image.jpg

image.jpgimage.jpg

image.jpgimage.jpg

Kappas, vastoin kaikkia odotuksia säiden haltija heittikin yllätyksenä pari ihan Oikeaa Kesäpäivää. Oli lämmintä, oli aurinkoista, luvatuista harmaudesta ja sateesta ei tietoakaan. Kyllä ei voi mihinkään enää luottaa.

Oikeasti tietysti nautiskelin parista hellepäivästä täysillä (takaraivossa aavistuksenomainen paniikki siitä, että tämä kesä saattaa olla nyt tässä, pakko ottaa ilo irti!). Onneksi satuimme olemaan mökillä. Vaikka keskusta-asuminen on ihanaa, kesäkeleillä huomaan kaipaavani pois kivikylästä. 

Kahden kesäisen päivän aikana ehdinkin toteuttaa aika monta sellaista asiaa, joita keväällä suunnittelin sitten mökillä tekeväni pitkin kesää, kun on lämmintä ja aurinkoista. Pelasin mölkkyä siskon lasten kanssa ja voitin kahdesti (kahta alakouluikäistä vastaan, mutta kuitenkin!). Kävin melomassa lähisaaren ympäri, aurinko häiki silmiin ja vesi tippui melasta tip-tip-tip järven pintaan. Kävin kaksi kertaa saunasta uimassa ja ihastelin ilta-aurinkoa, joka paistoi järven pohjaan. Sain viimein tyrkätä tytön ovesta pihalle leikkimään ihan sisävaatteissa, paljain jaloin. Paistoin ison kasan lettuja. Istuin terassilla auringossa ja päivittelin, että kyllä on muuten kuuma.

Lämpimät säät loppuivat eilen illalla ukkosen jyrähtelyyn horisontissa, kuin pidemmän helleputken päätteeksi konsanaan. Siitäkin tuli kesäolo.

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli

Juoksuviikko 7: motivaatiovajetta ja tarkentuvia tavoitteita

Seitsemäs viikko juoksuohjelmaa oli ensimmäinen viikko, kun minulla oli hienoisia motivaatio-ongelmia lenkille lähdön suhteen. Edeltäneillä viikoilla fiilikset ovat olleet täysin päinvastaiset – jes, taas pääsee juoksemaan! Tällä kertaa oli kuitenkin joka kerta ennen lenkkiä sellainen olo, että ei oikein huvittaisi.

image.jpg

Viikon lenkit olivat:

  1. 30 min kevyt hölkkä + 10 min kohtuuvauhtista juoksua
  2. 20 min kevyt hölkkä + 20 min tempoharjoitus
  3. 50 min kevyt hölkkä
  4. (vapaaehtoinen harjoitus, jota en tälläkään  viikolla saanut mahdutettua kalenteriin) 1 min kohtuuvauhtista juoksua + 1 min kävely, yhteensä 30 min 

Kuinka ollakaan, plääh-fiilis lenkille lähdön suhteen siis ajoittui juuri siihen viikkoon, kun muutamaan lenkkiin tuli vähän pidempi kovemman juoksun osuus ja tiesin, etten saa koko lenkkiä hölkötellä mukavuusalueellani. Varsinkin viikon keskimmäiselle lenkille, jolla oli luvassa 20 minuutin ”tempoharjoitus” (eli juoksua niin vauhdikkaasti kuin mahdollista 20 minuutin ajan), lähteminen tuntui aika ylivoimaiselta.

image.jpg

Onneksi olen jo sen verran syvällä tässä puolimaratonharjoittelun suossa, ettei tulisi mieleenkään skipata lenkkiä vain siksi että ei huvita. Rutiineissa (ja julkisesti asetetuissa tavoitteissa ;)) on todella voimaa!

Tavoitteista puheen ollen, juttelin PT:ni kanssa, että koska Midnight Run ja puolimaraton ovat vain kahden viikon päässä toisistaan, olisi järkevää valita jompi kumpi ykköstavoitteeksi ja keskittyä harjoittelussa siihen. Päädyin valkkaamaan päätavoitteekseni Midnight Runin juoksemisen omaan ennätysaikaani, eli 10 kilometriä 55 minuuttiin. 

Näin ollen en aseta itselleni puolimaratonille aikatavoitetta, vaan lähden juoksemaan sen rennolla asenteella: kunhan pääsen maaliin, ja mieluiten koko matkan juosten.

Puolimaratonin suhteen muuttui myös eräs käytännön seikka. Alunperinhän suunnittelin Tukholman puolikasta. Se alkoi kuitenkin edestakaisine lentomatkoineen ja hotelliyöpymisineen tuntua tähän hetkeen vähän turhan vaivalloiselta reissulta. Niinpä tsekkasin, osuisiko samaiselle päivälle muita juoksutapahtumia hiukan lähempänä – ja kävi niin, että hölköttelenkin sitten reippaiden ruotsalaisten sijaan pontevien pirkanmaalaisten rinnalla ja ihailen kuninkaanlinnan ja Tukholman vanhan kaupungin katujen asemasta Tammerkoskea ja Näsinneulaa Tampereen puolimaratonilla 12.9.!

Saa tulla kannustamaan! 😉

Aiemmat postaukset juoksuohjelmasta: viikko 1 / viikko 2 / viikko 3 / viikko 4 & 5 / viikko 6

Hyvinvointi Liikunta