Matkaratasrakkautta: Babyzen Yoyo

DSC_0206.JPG

Vaihteeksi enemmän mammaa kuin sitä kuntoa tässä blogissa. Haluan nimittäin jakaa käyttökokemuksemme uusista matkarattaistamme, Babyzenin Yoyoista.

Ennen tätä Arabiemiraattien reissuamme olimme ehtineet tehdä muutaman matkan vain arkirattaidemme kanssa niin ulkomaille kuin kotimaassakin, ja homma oli toiminut ihan hyvin. Koska asumme keskustassa, ovat perusrattaamme pienet ja näppärät (Emmaljungan Vikingit) ja olin jo ehtinyt ajatella, ettemme varsinaisesti tarvitse erillisiä matkarattaita.

Nyt tytön vähän kasvettua ja taas yhden aamuvarhaisen lentomatkan lähestyessä tuli kuitenkin sellainen olo, että olisihan se kätevää, jos lapsen saisi viedä rattaissa portille saakka (voisi vaikka nukkua niissä rattaissa kentällä) ja ennen kaikkea, että rattaat saisi ottaa käsimatkatavaroihin, jotta tytön saisi istutettua niihin heti kun pääsemme koneesta passintarkastuksen ja matkatavaroiden odottelun ajaksi. Aiemmin olemme käyttäneet tähän tarkoitukseen kantoreppua, mutta tyttö ei viihdy siinä mitenkään erityisen hyvin, mikä tekee tilanteesta melko rasittavan myös kantajalle varsinkin nyt, kun taaperolla alkaa olla jo painoa.

Koska halusimme nimenomaan lentokoneen käsimatkatavaroihin mahtuvat rattaat, käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi jäivät siis Babyzenin Yoyot. Toisena vaihtoehtona mietimme aluksi myös Mountain Buggyn Nano-rattaita, mutta tarkemmalla tarkastelulla kävi ilmi etteivät ne olisi mahtuneet esimerkiksi Finnairin käsimatkatavaroiden kokovaatimuksiin.

Kun vielä kohdalle sattui hyvä tarjous, laitoimme sähäkän pinkit Yoyot tilaukseen – enkä ole katunut! Plussat ja (vähäiset) miinukset on listattu alla.

DSC_0189.JPG

DSC_0190.JPG

Hyviä puolia oli paljon:

​+ Muotoilu. Tämä on tietysti pitkälti makuasia, mutta kaikista matkaratasvaihtoehdoista Yoyot olivat mielestäni ylivoimaisesti tyylikkäimmät – sirot ja linjakkaat!

+ Koko. Kuten sanottu, ykköskriteerinä meillä oli rattaiden mahtuminen käsimatkatavaroihin. Kokoontaitettuna rattaiden ulkomitat ovat vain 52x44x18cm, siis riittävän pienet useimpien lentoyhtiöiden vaatimuksiin. Sekä mennessä että tullessa jouduimme esittelemään rattaiden kantopussin kanssa kuinka pieneen kokoon rattaat taittuvat, ennen kuin saimme maahenkilökunnan uskomaan että ne todella mahtuvat käsimatkatavaroihin.

+ Ketteryys. Yoyot liikkuvat näppärästi kääntyvillä etupyörillä. Yhtenäisellä aisalla ohjaus onnistuu myös yhdellä kädellä.

+ Vakaus. Pieneen kokoonsa ja ketteryyteensä suhteutettuna Yoyot kulkivat vakaasti ja tuntuivat vahvoilta, eivät miltään rimpuloilta. Hiukan epätyypillisesti takapyörät ovat etupyöriä kapeammalla, josta ounastelin vaikeuksia, mutta kävi ilmi ettei sillä ollut mitään vaikutusta vakauteen. Ainoa pieni hankaluus tuli siitä, että aluksi kävellessä osuin jalallani takapyöriin, kun en oikein hahmottanut, missä ne ovat. Tähän kuitenkin tottui pian.

+ Suhteellisen tilava alakori. Alakori näyttää pieneltä, mutta vetää yllättävän paljon. Esimerkiksi pari puolentoista litran vesipulloa, aurinkovoiteet, taaperon vaihtovaatteet ja ison kameran.

+ Matkustusmukavuus. Tyttö ainakin vaikutti tyytyväiseltä rattaissa istuessaan ja nukkui tyytyväisenä kaikki päiväunensa rattaissa.

+ Portaattomasti säädettävä selkänoja. Selkänoja säätyy kätevästi kiristysvyöllä. Sitä ei saa ihan vaakatasoon, mutta riittävän alas kuitenkin mukavaa uniasentoa ajatellen.

DSC_0018.JPG

Huonoja puolia puolestaan oli vain muutama, eivätkä nekään olleet erityisen kriittisiä ainakaan meidän tarpeitamme ajatellen:

– Ei ilmastointia. Kuomussa ei ole lainkaan verkko-osia, joiden kautta ilman saisi kiertämään rattaissa vähän paremmin. Tämä ei kuitenkaan muodostunut ongelmaksi, sillä kuomu alaskäännettynäkään rattaat eivät ole kovin umpinaiset, eikä lämpötila siten päässyt nousemaan liian korkeaksi. (Aurinkovarjo on lämpimissä lomakohteissa ehdottoman tarpeellinen. Me lainasimme arkirattaistamme Emmaljungan varjoa.)

– Ei jalkatukea. Tai on, tuo musta muovinen jalkatuki rattaiden rungossa. Se on kuitenkin niin alhaalla, etteivät yksivuotiaan kintut vielä sinne asti yltäneet. Se ei kuitenkaan valtavasti haitannut, tyttö heilutteli koipiaan ilmassa tai nosti ne välillä kyytiin rattaiden istuinosaan.

– Aisan korkeutta ei voi säätää. Tämä olisikin ollut jo aikamoista luksusta. Kaikkea voi kuitenkin toivoa, ja yksi ekstranivel aisassa olisi ollut kiva juttu eri pituisten työntäjien mukavuutta ajatellen.

Kaiken kaikkiaan kokemus jäi erittäin vahvasti plussan puolelle. Yoyot eivät ole ne matkarattaista edullisimmat, mutta hyviä tarjouksia kannattaa vahdata netissä: me esimerkiksi onnistuimme saamaan omamme yli kolmanneksen ovh:ta edullisemmin Jollyroom-nettikaupasta.

PS. Myös Tavatonta elämää -blogissa on kerrottu kokemuksia samaisista rattaista, klik!

Kulttuuri Lapset Lasten tyyli Matkat

Laji 12: ihana, kamala…

Näyttökuva 2015-4-14 kello 13.00.58.png

Näyttökuva 2015-4-14 kello 13.02.07.png

…juoksu! Ihana, koska sujuessaan niin kevyttä, huoletonta ja yksinkertaisesti mahtavaa. Kamala, koska minun tyyliini eli silloin tällöin harrasteltuna raskasta – liian helposti tulee riuhdottua liikaa ja juostua liian kovaa.

Kuten jo Facebookissa ehdin hehkuttaa, sain vihdosta viimein avattua juoksukauden tämän vuoden osalta. Väsyneen viikonlopun jälkeen (miten onkin, että meillä nukutaan viikonloppuisin aina huonoimmin?) maanantai-illan aurinko paistoi niin kutsuvasti, että juoksulenkaareiden huutelu kaapissa kävi aivan vastustamattomaksi. Vedin siis tossut jalkaan ja pyrähdin ulos ovesta heti miehen kotiuduttua töistä.

Koska en ole kuluttanut lenkkareita aikoihin, vedin maltti on valttia -hengessä vain rauhallisen pyrähdyksen läheisellä rantareitillä. Kerrankin siinä onnistuen – en yrittänyt liikaa vaan lönköttelin rauhalliseen tahtiin, ja juoksu tuntui hyvältä. Ihailin valoisaa iltaa, kesää lupailevaa sinistä taivasta ja merta sekä ohitseni suihkivia muita lenkkeilijöitä. Muistelin, kun ystäväni kanssa viime kesän helteillä pulahdimme erään todella hikisen lenkin päätteeksi uimaan mereen. Jätimme vain tossut hiekalle ja kahlasimme veteen – täydellistä! Onneksi kesä on taas pian täällä.

Tämä samainen juoksuhimo iskee minuun poikkeuksetta joka kevät. Kuivat kadut, valoisat illat ja sulavan maan tuoksu saavat aina juoksujalan vipattamaan. Harmillisesti juoksuinto tyssähtää usein kesän helteisiin, ja syksyllä tuntuu taas turhan tuskaisalta kiskoa lenkkareita jalkaan. Tässä lajissa kun tunnetusti more is more, juoksukunto paranee vain juoksemalla. Pitäisi varmaan ilmoittautua syksylle johonkin juoksutapahtumaan, että saisi pidettyä motivaation yllä myös kesähelteiden ja -terassien yli…

InstagramCapture_ebdd1930-5d61-4763-9e23-e02b633860c7.jpg

Lenkkiselfie, paras selfie.

Juoksupyrähdyksen myötä sain myös lajilaskuriin lajin numero 12, hip hei! Puolivälin krouvi alkaa siis tämän homman osalta häämöttää. Helmikuussahan haastoin itseni urheilemaan monipuolisemmin vuonna 2015 ja keräämään vuoden aikana kasaan 25 eri lajia. Tähän mennessä karttuneet lajit näkyvät tuolla oikeassa sivupalkissa – tähänastinen lista on pitkälti sitä omaa perustekemistäni urheilun saralla. Vielä on kuitenkin 13 lajia koluttavana loppuvuodelle, ja jossain vaiheessa saa varmasti alkaa jo käyttää mielikuvitusta!

Muutama varma nakki on: tennistä tulee varmasti pelailtua kesän tullen ja sukeltamaan aion päästä kesälomamatkallamme. Toivottavasti ehtisin jossain välissä myös ratsastamaan! Lisäksi haluan listalle myös itselleni täysin uusia lajeja, toiveissa on ainakin seinäkiipeily ja jalkapallo. Näitä ennen on kuitenkin ihan varmasti tulossa lisää juoksulenkkejä – seuraava luvassa jo huomenna.

PS. Kevään ensimmäinen lenkki kirvoitti muuten heti muutaman must have-tuotteen ostoslistalle: uudet juoksuliivit (kiitti, imetys) ja joku säpäkän värinen juoksutakki on saatava.

Suhteet Oma elämä Liikunta Mieli