Laiskottelijasta lomatreenaajaksi
Tunnustan: en ole oikein ikinä ollut mikään mahtavan innokas lomatreenaaja. Niitä tyyppejä, jotka automaattisesti pakkaavat matkalaukkuun lenkkarit ja urheiluvaatteet, valitsevat hotellin sen perusteella että siellä on sali ja ilmestyvät aamiaiselle aamulenkin raikkaana. Olen arvostanut mukavuutta yli hikoilun, pakannut laukkuuni mieluummin vielä yhden rantamekon tai kenkäparin kuin salikamppeet. Aurinkolomat olen pyhittänyt löhöilyyn ja altaan reunalla lueskeluun, ja hei, kaupunkilomillahan treeniä tulee kuitenkin kun talsii kilometrikaupalla pitkin katuja.
No, nykyisin kun treenaaminen on ajanpuutteen vuoksi luksusta ja lomiinkin on tullut lapsen myötä hiukan uudenlainen sävy, onkin ajatus lomalla treenaamisesta alkanut tuntua erittäin houkuttelevalta (omaa aikaa, yksin!). Viimeisimmälle matkallemme pakkasin siis mukaan urheiluvermeet ja tsekkasin etukäteen hotellin kuntoilumahdollisuudet, joita olikin lukuisia. Pienimuotoisen uima-altaassa kauhomisen ja nurmikentillä tytön ja pallon perässä juoksentelun lisäksi ehdin toteuttaa niistä vain muutaman.
Hiekkamyrskypäivänä kävin salilla:
…josta sainkin itseni niin jumiin, että joka ilta kello viideltä järjestettävä puutarha-jooga kutsui vastustamattomasti:
(Olen tuo taaempi pinkkipaitainen – huomaattekos, kerrankin se notkeampi!)
Ennen lomaahan uhosin tuovani matkalta vähintään yhden uuden lajin tämän vuoden lajilaskuriin. Loman viimeisinä päivinä meinasi tuo lupaus jo alkaa kaduttaa. En tosiaan millään saanut miestä houkuteltua tenniskentälle ja kovan tuulen vuoksi rannassa liehui melkein joka päivä punainen lippu niin, ettei esimerkiksi melonta tullut kyseeseen. Viimeisenä rantapäivänämme otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja kävin kipaisemassa huoneesta kotoa asti raahaamani räpylät, maskin ja snorkkelin – joiden ahtamisesta matkalaukkuun mies ei ymmärrettävästi ollut kauhean ilahtunut 😉 – ja pulahdin Persianlahteen. Näkyvyys oli huono, eikä mitään nähtävää oikeastaan ollutkaan, joten kovin kauaa en vedessä viihtynyt. Päätin kuitenkin yritys hyvä kymmenen -hengessä, että tästä tsemppauksesta kyllä napsahtaa uusi laji mittariin.
Näin ollen, laji numero 11: snorklaus!
Tylsistä maisemista huolimatta oli kiva ottaa pitkästä aikaa tuntumaa räpylöihin ja vedenalaiseen maailmaan. Viimeksi olen nimittäin käynyt snorklaamassa ja sukeltamassa kaksi vuotta sitten Karibianmerellä! Tänä kesänä olemme lähdössä jälleen reissuun, joten saa nähdä, josko pääsisin siellä vaikka sukeltamaan. Yksi matkaan lähtevistä kavereistani sukeltaa myös, joten täytyy houkutella hänet mukaan.
Summa summarum, myöhäisherännyt lomatreenaaja myöntää: urheilu lomamatkalla on mukavaa. Olo on freesimpi, kun tekee välillä muutakin kuin löhöilee, ja lomaherkutteluakin on hyvä tasapainottaa vähän hikoilemalla. Jatkossa siis urheilukamppeille löytyy aina tilaa matkalaukustani!
Onko sinulla tapana käydä lomamatkoilla urheilemassa?
