Kevätsiivousta: lenkkareiden pesu

Viime päivien häikäisevän kirkas kevätaurinko paljasti armottomasti likaiset ikkunat, mutta myös törkeän nuhruiset lenkkarit. Viime syksyn kurassa ja leudon talven lätäköissä ryvettyneet Nike Freeni olivat jo niin salonkikelvottomat, että oli pakko tehdä jotain. Taktiikkani kaikkiin siivouspuuhiin, siis myös lenkkareiden pesemiseen, on suoraviivainen ja mukavuudenhaluinen. Yksi ehdoton niksi minulla kyllä on, ja se toimi kuin nakutettu tälläkin kertaa.

Lähtötilanne alla – tosin kuva ei tee oikeutta kenkien törkyisyydelle. Todellisuudessa lenkkarit olivat kauttaaltaan harmaat ja epämääräisten tahrojen peitossa.

DSC_0035.JPG

Heitin kengät surutta pesukoneeseen pohjallisineen, nauhoineen päivineen. Ympärille käärin vanhan pyyhkeen, etteivät turhia kolisisi rummussa. Ohjelmaksi valitsin käsinpesun 30 asteessa – kuulin, että jotkut nykyiset kenkäliimat voivat alkaa hapertua jo neljässäkympissä! Mekaaninen rasitus heikentää myös liimauksia, joten en lingonnut kenkiä. Ne siis valuivat vettä tullessaan ulos koneesta. Kuivailin ulkopintaa pyyhkeellä, irrotin pohjalliset ja sujautin kourallisen talouspaperia kenkien sisään imaisemaan enimmät kosteudet (noin päivän ajaksi). Tämän jälkeen kuivattelin kengät ja pohjalliset erillään ilmavasti kylppärin lattialla.

Pesun jälkeen kangasosat olivat puhtoiset, mutta nuo valkoiset kumiosat edelleen aika karmeassa kunnossa:

DSC_0064.JPG

Onneksi hätiin riensi eräs ihmekapistus – ja tämä on nyt se niksi! Lenkkareiden kumiosat nimittäin saa puhdistettua superkätevästi taikasienellä. Muutama pyyhkäisy, ja popot ovat kuin uudet. Tai ainakin melkein, muutama ihan kaikista sitkein tahra kyllä jäi. Lopputulos on silti mielestäni enemmän kuin kelvollinen, ja mikä parasta, koko pesuprojekti oli äärimmäisen vaivaton.

DSC_0072.JPG

Jos pesuvuorossa olisi ollut valkoiset lenkkarit, olisin käsitellyt kangasosat ennen konepesua tahranpuhdistusaineella (vaikkapa Vanishilla). Jälkiviisaana mietin nyt, että näiden kenkien takaosan valkoinen verkko olisi myös hyötynyt tuosta käsittelystä. Ensi pesussa sitten.

Tämän viikonlopun pääsen siis aloittamaan puhtoisissa lenkkareissa. Siivoaminen ylipäätään on ihan ehdoton viikonloppufiiliksen tuoja, ja perjantai onkin meillä se siivouspäivä. Näin kotona ollessa on kiva, kun homman ehtii hoitamaan alta pois heti aamusta. Niinpä olen jo kahdeksalta tänään heilunut rätti kädessä ja imurin varressa – lasketaanko siivoaminen aamutreeniksi? Tyttö auttoi juoksemalla innosta kiljuen imurin perässä, kompastelemalla imurin johtoon ja vetämällä siivouksen tieltä nostelemiani tavaroita takaisin lattialle. Mitä tekisinkään ilman noita auttavia pikku käsiä! Ehkä ainakin siivoaisin puolta nopeammin… 😉

Iloista viikonloppua!

Hyvinvointi Liikunta

Paluu salille

image.jpg

Kas näin! Lopetin jahkailun ja vetkuttelun ja marssin viikonloppuna SATS-Elixian tiskille. Yksi jäsenyys, kiitos! Aika oli kypsä, syksyn sali- ja muu liikuntakyllästyminen oli muisto vain, ja kuikin malttamattomana sopimustani rustaavan työntekijän selän takana aukeavaa, uutuuttaan hohtavaa salia. Ihan selvästi painot siellä jo huutelivat nimeäni ja jumppasalin lattia kutsui tossujani.

Palasin tuttuun ja turvalliseen, ennen lapsen saamista olin nimittäin SATSin jäsen kymmenisen vuotta. Mitäpä sitä hyvää vaihtamaan. Vauvavuodeksi laitoin homman jäihin epäillen, ettei aika tai kiinnostus venyisi riittävän moneen viikkokäyntiin oikeuttamaan tuota kuukausimaksua, ja oikeassa olin. Mutta nyt tuntuikin sitten sitäkin mukavammalta palata!

Vuoden aikana oli tapahtunut muutama positiivinen muutos. SATS on yhdistynyt Elixian kanssa (tarkoittaa tietysti useampia keskuksia, hurraa!) ja tuntilistaan oli tullut lisäyksiä. Kiireisen mamman kiinnostuksen herättivät erityisesti 21 minute body ja puolen tunnin Kettlebell. Näkyipä tuntilistalla olevan tätä nykyä myös astangajoogaa, täytyy ehkä ihan mielenkiinnosta käydä kokeilemassa se SATSillakin. Ihan ensin menin kuitenkin vain salille, jonne säntäsin lauantai-iltana heti kun mies kotiutui työmatkaltaan. Siitä todisteena ”hehkeä” saliselfie. Kivaa oli!

image.jpg

Olen muuten toipunut yllättävän hyvin siitä sunnuntaisesta kahvakuulatunnista. Eilen kolotti ja jomotti vähän joka puolelta, mutta tänään tilanne on jo selvästi parempi. Hiukan yllättäen näin, yleensä kakkospäivänä lihaskivut ovat mun kohdalla pahimmillaan. Tarkoittanee siis sitä, että ensi kerralla pitää ottaa isompi kuula! 😉 Ja ihan ehdottomasti täytyy ottaa mukaan salihanskat ja rannetuet – nyt tunnista on muistona muutama mehevä rakkula kämmenissä ja mustelmat ranteissa. Mutta oli ihan hullun hauskaa, menen varmasti uudelleen.

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Liikunta