Jos joutuu heräämään sunnuntaiaamuna kuudelta, siitä kannattaa ottaa ilo irti. Kun unihiekat saa karistettua silmistä, onkin aika ihanaa katsella kahvikuppi kädessä auringon kipuamista naapuruston kattojen ylle. Toinen hieno juttu on, että ennen kymmeneltä alkavaa kahvakuulatuntia ehtii tehdä vaikka mitä. Ainakin periaatteessa. Olin ajatellut lukea rauhassa sunnuntaihesaria, todellisuudessa yritän kohta kolmannen kerran syöttää tytölle aamiaista ilman pöydälle kiipeilyä.

Loppupäivän ohjelma on vielä auki, mutta ainakin auringosta pitää päästä nauttimaan. Ensin kuitenkin sitä kahvakuulaa! Olin iloisesti yllättynyt, kun huomasin Moolan tarjoavan myös sitä. Kokeilen rautamötikkää nyt ensimmäistä kertaa (uusi laji lajilaskuriin tulossa, jes!) ja odotan jännityksellä, kuinka jumissa paikat on huomenna. (EDIT: Mä tulen olemaan niin kipeä, NIIN kipeä!! Ensi kerralla mukaan: salihanskat ja rannesuojat.)

Leppoisaa sunnuntaita!

PS. Kone teki tenän ja lähti huoltoon, tabletilla kirjoittaminen tuntuu ihan hassulta. Pahoittelut siis etukäteen, jos tahti hetkeksi hiljenee.