…on tietysti se caffè latte.

Maaliskuun herkkupaasto on sujunut tähän mennessä yllättävän kivuttomasti (edes anoppilassa en joutunut väistelemään Pyynikin näkötornin käsittämättömän herkullisia munkkeja). Yksi juttu on kuitenkin ovelasti lipsahtanut ohi herkkulakon: mulle on tässä äitiysvapaan kuluessa muodostunut pahemman luokan addiktio kahvila-latteihin. Sen lisäksi, että niihin saa syydettyä törkeät määrät rahaa (meidän lähi-Fazerin latte maksaa muistaakseni 4,70e), ovat mokomat myös aikamoisen tuhtia evästä. Yhdessä kupposessa voi olla helposti parisataa kaloria, joten ihan joka päivä ei lattea sopisi siemailla…

Mutta ai että on ihanaa aurinkoisena iltapäivänä napata kahvi mukaan ja kärrytellä lapsen kanssa merenrantaan leikkipuistoon. Maanantaina aurinko sitten paistoi kuin paistoikin myös täällä meillä päin (vaikka siltä ei vielä aamupäivällä näyttänyt) ja oli todella kevään ensimmäinen lämmin päivä! Puistoon paistoi niin kuumasti, että talvivaatteet olivat yhtäkkiä aivan liikaa. Varjot olivat vielä pitkiä, mutta ilmassa oli jo ihan selvästi lupaus kesästä.

Aurinkoisen sään innoittamina tehtiin myös tytön kanssa henkilökohtainen puistoiluennätys viihtymällä leikkipaikalla melkein tunnin verran. Tyttö pääsi puistofiilikseen jotenkin ihan eri tavalla kuin aiemmin, ehkä syynä oli sula maa ja harjaantuneet kävelytaidot myös epätasaisella alustalla. Minä puolestani sain nauttia auringosta – ja siitä kahvista. Hoitovapaalla on aika ihanaa.

Pitäisi itsekin tehdä aina pari punnerrusta puistokeikoilla…