Se oli lipsahdus

Nonnih, nyt kyllä käytän ensimmäisen kerran sanoja lipsahdus ja resahdus ja tunnustan, että ote tämän homman suitsista on päässyt lipeämään, ainakin toisesta kdestä. Olen nimittäin viimeisen kuukauden aikana kaikkien juhlapäivien, reissujen ja äitilässä vierailujen vuoksi syönyt aivan luvattomasti. Tai oikeastaan varsinaiset ateriat on olleet kohdillaan, mutta herkuttelua on ollut aivan liikaa. Ja se näkyy painossa.

Harmittaa, mutta eipäs nyt masennuta. Tämä on nimittäin ollut varsin opettavainen juttu.tunnistin yhtäkkiä itsessäni sen piirteen, että sitä karkkia ja pullaa sun muuta tulee syötyä, kun sitä on tarjolla. Ihan huomaamatta. Todella outoa on se, että tulee napsittua myös esimerkiksi sellaisia karkkeja, jotka eivät oikeasti ole edes kovin hyviä. Kummallinen tapa.

Seuraava haasteni onkin opetella olemaan ”provosoitumatta” herkkujen läsnäolosta. Eihän niitä pakko syödä ole, aivan. Onhan se helppo yksin asuessa kotona pitää ruokavalio kunnossa, kun kaiken ostaa itse, mutta muualla minulla onkin näköjän vielä tekemistä itsehillintäni suhteen. Ja se on hyvä tiedostaa. 

 

 

Olipa myös opettavaista nähdä, millaisesta käytöksestä se paino tosiaan lähtee nousuun. Alkoi oikein hälytyskellot soida, että miksi ihmeessä olen antanut niin tapahtua, kun olen huhkinut tämän eteen niin paljon. Itseasiassa uskon, että jokaiselle painonpudottajalle tekee ihan hyvää välillä ”repsahtaa” ja törmätä omaan kiviseinäänsä. Se antaa mahdollisuuden tutkia, mitä on tehnyt, mitä saavuttanut, miksi tätä tekee ja mitä vielä haluaa. Kuin erätauko oman strategiansa uudelleen miettimiseen, mahdollisuus ottaa itsestään tas niskalenkki.

Nyt alkaa siis tiukentunut kuri taas. Eiköhän ne nousseetkin kilot aika äkkiä lähde, kun saa ruokavalion taas uomilleen.

 

 

Kroppa parka, anna anteeksi.

 

~ K