Sehän on vain maili

1 500 metriä.  Matka, joka on pakollisilla liikunnantunneilla aiheuttanut trauman lukuisille nuorille tytöille.

Minä olin yksi niistä, joka ei suurta menestystä koulun 1 500 metrin juoksutesteissä koskaan saavuttanut. En ollut viimeisten joukossa, minä sentään yritin juosta, mutta en mikään hyväkään. Enkä kyllä ollut hyvä missään 60 metrin pikapyrähdyksissäkään.

Aloin taannoin pohtia, kuinka suuri osa ”huonommuudestani”  johtui siitä, etten lapsena oikein osannut juosta. Eihän sitä liikunnantunneilla ainakaan meillä opetetttu. Kaikki laitettiin vain juoksemaan, mutta koskaan ei opastettu, miten saat lihaksista ja kehosta kaiken energian irti, miten pääset kovempaa, miten sen ensimmäisen parin minuutin päästä tuleva hirveä hengästyminen menee äkkiä ohi ja juoksu helpotuu, jos vain jatkaa sitkeästi juoksemista. Minä ja varmasti monet muut säikähtivät hengästymistä, ajattelivat, ettei enää jaksa ja siirtyivät kävelyyn.

Niinpä päätin viime viikonloppuna ottaa traumaa sarvista ja lähdin testaamaan, miten nyt pärjäisin 1 500 metrin juoksussa. Kenttää ei ollut siihen hätään lähistöllä, mutta mittasin netissä kartasta oikean matkan (tuo loistava työkalu löytyy muuten täältä, ja lähdin juoksemaan.  Ja kyllä, kunhan vain oikeasti muisti antaa kaikkena, niin ihan yhtä pahalta se tuntui, kun ennenkin.

Tulokseni oli kuitenkin 8.18. Yli puolitoista minuuttia paremmin, kuin musitelen kouluaikaisen aikani olleen.  Ei huono parannus, vaikka tuokaan aika ei ole vielä lähelläkään kiitettävää. Pystyisinkö parempaan? Vaikuttiko jo valmiiksi hieman jumissa olleet lihakset? Annoinko varmasti kaikkeni?

Suurin vaikutus taitaa olla siinä, että omat  juoksulenkkini ovat pitkäkestoisempia matalan sykkeen treenejä. En minä pahemmin vauhtikestävyyttä ole harjoittanut. Pitäisikö siis silloin tällöin lenkeillä painaa vähän lujempaa ja testata muutaman kuukauden päästä, onko sillä vaikutusta tulokseen?  Onko siinä mitään järkeä, ennekuin saan peruskuntoni vielä vähän paremmaksi ja painoa alemmaksi?  Ja suurin kysymys kaikista: Mistä hemmetistä oikein kumpuaa tämä ihme juoksukunnianhimo, joka saa minut miettimään tällaisia? Eihän tuolla 1 500 m ajalla enää ole mitään väliä ja hyödynkö siitä vauhtikestävyydestä ainakaan vielä mitään?

 

Ja nyt muutkin saa avautua 1 500 metrin tai Cooperin aiheutatmista traumoistaan. Mitä muistoja koulun juoksutestit tuo mieleen?

 

~ K