En ole jouluihminen, mutta on näillä pitkillä pyhilläkin puolensa. Ehtii nimittäin katsella rauhassa leffan jos parikin ja lueskella. Näkökulmasta riippuen rentoutua tai tylsistyä (eivätkös ne ole vähän niin kuin saman kolikon kaksi puolta?). Fiilistellä alkuvuoden leffakautta ja tuulettaa vähän ajatuksia. Tässä muutama blogin täällä päässä resonoinut pohdiskelutuumaus välipäiviksi, passelisti ennen uutta vuotta ja väistämätöntä tilinteon […]

Olen viettänyt viime viikot aika suloisella nostalgiatripillä. En tiedä kuinka moni teistä muistaa 90-luvulla telkkarissa pyörineen My So-Called Lifen, joka esitteli maailmalle ei enempää eikä vähempää kuin Claire Danesin ja Jared Leton. No, Loving These Looks -blogin Anna ainakin (ja kyllä, grungeysäri-lookia ei voi kuin fanittaa). Sarja oli ja on ihana, niin ihana, 90-luvun vilpittömän […]

David Cronenberg on huikea ohjaaja, jonka tapa katsoa maailmaa on aina tietyllä tapaa kylmä ja analyyttisen etäinen. Sellainen, joka uskaltaa tonkia ihmismielen ja -ruumiin synkimpiäkin kipupisteitä silmää räpäyttämättä. Käsiala on tunnistettavissa myös uudessa Maps to the Starsissa: vaikka jälki on rumaa, jotenkin on pakko katsoa, vähän kuin kolarin ohi ajaessa. Maps to the Stars kertoo […]

Tässä sitä taas ollaan, ihmettelemässä miten on mahdollista että yksi vuosi lähenee jälleen loppuaan. Elämän kiertokulussahan se tarkoittaa ennen kaikkea yhtä asiaa: pohdinnan ja tilinteon hetkeä. Eli toisin sanoen listauksia vuoden parhaista ihanmistätahansa. Sanottakoon, että en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, onko 2014 ollut se kaikkien häikäisevin leffavuosi, mutta näillä mennään, kuten eräälläkin työpaikalla on kovin […]

Ainakin minua jaksaa edelleen ilahduttaa, että TV-draaman uusi vetovoima riittää kiskomaan puoleensa yhä lahjakkaampia tekijöitä ja isompia tähtiä. Suomessakin vastikään käynnistynyt Extant esimerkiksi saa kaipaamaansa vetoapua Halle Berryn kauriinkatseesta. Vaikka scifisarja muuten vaikuttaakin aika kädenlämpöiseltä, Extantissa kiinnostavat klassiset kysymykset ihmisyydestä, äitiydestä ja sen sellaisesta. Jutun jujuna on nimittäin se, että Halle Berryn Molly saa 13 […]

Sain viimein katsottua A Most Wanted Manin, joka tuntuu kuulkaas oikein vanhan koulukunnan agenttitrilleriltä. Näin kaikenmaailman Jason Bournien rinnalla. John le Carrén romaaniin perustuva tarina ei ammenna kylmästä sodasta, kuten vaikkapa Tinker Tailor Soldier Spy, vaan uudesta kestouhasta eli terrorismista. Leffassa seurataan salaista, Hampurissa toimivaa terrorismintorjuntaosastoa, jonka toimintatavat eivät (yllättäen) aina kestä päivänvaloa. Lopulta kuitenkin […]

Kotini olkoon linnani ja sohva upottava valtaistuimeni, ainakin loppuviikon ajan. Yle pistää nimittäin taas parastaan ja pyöräyttää huomisesta alkaen käyntiin Teeman elokuvafestivaalin. Eikä siellä suinkaan pyöri mitä tahansa pölyn peittämää huttua, vaan juuri ne hyvät leffat, jotka sinunkin on varmasti ollut tarkoitus nähdä, mutta jotenkin se on vain jäänyt. Esimerkiksi se Pulp-dokkari, jonka kenties missasit […]

Tässä vahva leffasuositus kaikille ranskalaisen elokuvan ystäville: tänään ensi iltansa saanut Kaksi päivää, yksi yö. Ja oikeastaan kaikille muillekin, sillä Marion Cotillardin tähdittämä leffa on vain yksinkertaisesti todella hyvä. Melko raadolliseenkin sosiaalirealismiin erikoistuneita Dardennen veljeksiä ei varsinaisesti tunneta minään eurooppalaisen elokuvan ilopillereinä, mutta arkipäivän draaman kuvaajina he ovat taiturillisia. (Ja okei, Dardennet ovat belgialaisia, mutta […]

Olipa kerran kesä, idyllinen rantakaupunki Long Islandilla ja siellä lomailemassa keskiluokkainen, perusonnellinen kirjailija ja perheenisä, johon viettelevä nuori tarjoilijatar iskee silmänsä. Tai ehkä olikin perhekriisin keskellä kamppaileva surumielinen tarjoilijatar, jota ei-sittenkään-niin-onnellinen, keski-ikäinen newyorkilaismies yrittää kiivaasti vokotella kesäromanssiin. Niin tai näin, oli myös kesän salasuhteeseen kutoutunut onnettomuus, rikos kenties, jota nyt käydään takaumin läpi. Parhaillaan HBO […]

Interstellar on iso elokuva. Niin iso, että sille ei riitä pari tuntia tai muutama hassu ulottuvuus, oikeastaan ei edes tämä galaksi. Ei sillä, että muiden muassa Inceptionin ja Yön ritarin kynäillyt Christopher Nolan olisi ennenkään pikkupuuhastelusta perustanut. Jo elokuvan lähtöasetelma on perusavaruusscifiä kauaskantoisempi: epäonnisen tutkimusmatkan tai maapallon pelastamisen sijaan, tai lisäksi, ollaan perustamassa intergalaktista siirtokuntaa […]