Pariisi ja parisuhteen painepisteet
Pariisi, rakkauden kaupunki. Flaneerausta boheemeilla kaduilla, kynttiläillallisia romanttisissa bistroissa, samppanjalasillisia hotellin parvekkeella Eiffel-tornin kurotellessa taustalla taivasta kohti. Annos sensuellin eleganttia je ne sais quoita, kenties rahtunen nostalgiaa ja nuoruuden intohimoa. Jotain tällaista kuuluu myös kypsään avioliittoikään ehtineen birminghamilaispariskunta Nickin ja Megin matkasuunnitelmiin. Elämä tuppaa kuitenkin olemaan tarua kirpeämpää, ja kuten arvata saattaa, Sacre Coeurin kauneus saa väljähtäneen parisuhteen vain tuntumaan entistäkin katkerammalta.
Tartuin Le Week-Endiin tietyin varauksin, mutta suotta, sillä jonkinlaisena seniori-ikäisten romanttisena komediana markkinoitu elokuva on täynnä hapokkaan hauskaa dialogia ja tarkkanäköisintä parisuhdeanalyysiä pitkään aikaan. Eikä oikeastaan ihme, sillä elokuva on kaunistelemattoman rehellisistä teksteistään tunnetun Hanif Kureishin käsialaa. Kureishin ja ohjaaja Roger Michellin yhteistyönä ovat aikaisemmin syntyneet karun koskettava Venus, joka sekin pohti rakkautta ja vanhenemista, sekä seksuaalista heräämistä kypsällä iällä vereslihaisen vaikuttavasti käsittelevä Tyttären talossa (The Mother). Etenkin jälkimmäinen kummitteli mielessä pitkään. Daniel Craigin ja seitsemänkymmpisen, vasta hengittämään opettelevan Anne Reidin eroottisissa kohtaamisissa on jotakin syvältä kouraisevaa.
Pintaa syvemmältä raapaisee myös päältä leppoisa, mutta salaa mustan huumorin sävyttämä Le Week-End. Ainakin, jos on joskus saanut tilaisuuden rakastaa ja vihata yhtä aikaa. Brittinäyttelijät Jim Broadbent ja Lindsay Duncan ovat mainioita ripustautuvana Nickinä ja uutta alkua kaipaavana Meginä, joita Pariisi yrittää ravistella irti parkkiintuneista rooleistaan. Jeff Goldblum heittää niinikään valloittavan roolin aviokriisin ja lopulta orastavan sovinnonkin katalysaattorina toimivana huomionkipeänä amerikkalaisälykkönä.
Le Week-End elokuvateattereissa. Lisää parisuhdekriisejä rakkauden kaupungissa? Tsekkaa vaikka Julie Delpyn Kaksi päivää Pariisissa.
Kotimaisen laatutelkkarin valonkantaja Yle Teema heiluttaa tällä viikolla sateenkaarilippua. Pride-viikon ohjelma on luvassa ainakin dokkaria, draamaa ja dragia, kevyestä ajatuksia herättävän asialliseen. Ohjelmistosta löytyy muiden muassa tarinaa Euroviisu-Conhitasta sekä aina charmikkaan Stephen Fryn katsaus homofobiaan ympäri maailman – katso ja varaudu tuohtumukseen, sillä esimeriksi Venäjän ja Ugandan ihmisoikeustilanteet eivät varsinaisesti lämmitä sydäntä.
Erityisinä tärppeinä suosittelen Susanna Helken San Franciscon kodittomien homonuorten parissa kuvaamaa, palkittua American Vagabond -dokkaria ja kaiken tämän jälkeen mielen virkistyksenä mitäs muutakaan kuin iki-ihanaa Pedro Almodovaria. Sukupuolirooleilla ja kihelmöivällä seksuaalienergialla leikittelevän Almodovarin elokuvat seilaavat jossain machon, queerin, melankolian ja campin rajamailla, takuuvarmasti omissa sfääreissään. Viikon päättävä Kaikki äidistäni on melodraamaa parhaimmillaan.
Jos teemasta ei saa tarpeekseen, Pride-viikkoa voi jatkaa vielä Yle Areenassa, jossa on edelleen nähtävillä esimerkiksi Glasgow’n lesboyhteisöön sijoittuva Lip Service. Sarja ei ainakaan pikaisella katsauksella herättänyt suuren suurta mielenkiintoa, mutta skottimurretta kuuntelee aina mielikseen. Pride-viikon ulkopuolelta voisi lisäksi ehdottaa katsottavaksi paljonkin: esimerkiksi HBO:n uutta