Nolo rakkaus

love_netflix.jpg

Pahinta on kuulkaas se, kun rakkaus loppuu kesken. Tykästyin Netflixin Love-sarjaan kovasti ja vähän yllättäen. Kävi juuri niin kuin usein käy: aluksi ei ole ihan varma mitä tästä nyt tulee, mutta pikkuhiljaa herkkua tekee mieli aina vain lisää. Ja Love, jos mikä, on ehdottoman binge-katsottavaa kamaa.

Sarjan ovat kynäilleet Judd Apatow ja toista pääosaa näyttelevä Paul Rust. Yhtymäkohtia Girlsiin sekä Apatow’n komediaelokuviin on helppo löytää ja päällimmäisenä tunteena on, yllätys yllätys, myötähäpeä. Tässä rakkaustarinassa kumpikin on vuorollaan ja omalla tavallaan symppis, kusipää sekä läheisriippuvainen idiootti. Hauska Love on eräänlainen pika-analyysi Tinder-sukupolven ihmissuhdeongelmista. ”Lopeta jo se tekstaaminen!”, tekee mieli huutaa useampaankin otteeseen.

Samalla tulevat vatvotuiksi ne muutkin nykyelämän haasteet. Ensin pitäisi jotenkin tietää mitä haluaa, sitten miten sen tavoittaa. Melko pian sitä haluaakin jo jotain ihan muuta. Tässä välissä itseään pitäisi jotenkin sietää ja selviytyä samalla arkielämän vaaranpaikoista kuten kadonneista lompakoista, urpoista pomoista, tyhjyyttään ammottavista jääkaapeista, huonosta seksistä, noloista treffeistä ja arveluttavista sosiaalisista tilanteista. Saati sitten siitä kauan kaivatusta rakkaudesta. Ja se vasta pelottavaa onkin.

Kulttuuri Suosittelen Ajattelin tänään

Ruudun takaa

carol_exclusive_clip.jpg

Ooh. Alkuvuoden odotetuimpiin kuuluva Carol on kaunis elokuva; viehkeän hillitty, kuten päähenkilönsä. Cate Blanchett ja Rooney Mara ovat taitavia ja upeita, puvustus ja lavastus viimeistä silausta myöten harkittuja. Kumpikaan ei sovi 50-luvun kotirouvan rooliin, mutta ei vielä ole uskaltanut täysin luopua kulisseista. Poikaystävästä, naiselle sopivasta työstä, kunniallisesta käytöksestä, aviolitosta, perheenäitiydestä, keskiluokkaisesta elämästä. 

Elokuvan katse on sekin ulkopuolisen tarkkailijan: huuruisten ikkunoiden ja heijastusten kohdettaan havainnoiva. Vaivihkaisten katseiden ja kameran objektiviin, jonka Teresan asettaa puskuriksi itsensä ja maailman välille. Pinnan alla väreilee kuitenkin intohimo, etenkin punaisina hehkuvissa yksityiskohdissa. 

Kielletty rakkaus viettää yleensä vääjämättömästi kohti tragediaa, mutta Carolin lopussa on toivoa ja vapautta. Todd Haynesin ohjaus on ehyttä, ja alkuvuoden odotetuimpiin kuuluva elokuva ansaitsee saamansa kehut. Silti täytyy pitkin hampain myöntää, että olisin halunnut pitää Carolista enemmän. Ehkä elokuvassa oli jotain liian näyteltyä, liian sommiteltua, jotain puuttuvaa.

Lopulta Carol on elokuva myyttisen kokoluokan äkkirakastumisesta, siitä uskaltaako pään järjettömältä tuntuvaan tunteeseen antautua. Jääräpäisestä harhasta, että elämää ylipäätään voi hallita. 

Kulttuuri Leffat ja sarjat Ajattelin tänään