Tag: elokuvat

Viha, rakkaus ja kuvotus

Viha, rakkaus ja kuvotus

Suhteeni Tarantinoon on eräänlainen viha-rakkausaffair. Pulp Fictionilla oli erityisasema teini-iän elokuvaherätyksessäni, mutta senkin suhteen minulla on varaukseni. Toisaalta ei mikään ihme, sillä Tarantinon töihin ja olemukseen kuuluu tietty ristiriitaisuus. Miehinen testosteronihybris ja besserwissermäinen nörttiarroganssi, sävykäs dialogi ja ällöttävä väkivalta, kiistaton taidokkuus ja uppiniskainen aikuislapsimaisuus. Selkeä kulttiauteurin status hemmolla joka tapauksessa on, ja uusinta Hateful Eight […]

Kuningas

Kuningas

Jotkut elokuvat jäävät hämmentävällä tavalla luikertelemaan aivonystyröihin. Sellaiset, joista ei osaa sanoa pitävänsä tai ei-pitävänsä, tai edes miksi. Tuorein valkokangasversio Macbethistä on hieman sellainen. Näin elokuvan viikonloppuna ja yritän edelleen päättää mitä siitä ajattelen. Justin Kurzelin Macbeth kertoo tyranniksi leimatun skottikuninkaan tarinan klassisesti shakesperarilaisittain, mutta ei sittenkään aivan noudata perinteitä. Australialaisohjaajan elokuvan pääosissa nähdään ranskalainen […]

Kaiken se kestää

Kaiken se kestää

Toisinaan mikään ei varsinaisesti muutu, mutta kaikki on silti toisin. Yhtäkkiä ja varoittamatta. Andrew Haigh’n konstailematon ihmissuhdedraama 45 vuotta on nostettu vuoden parhaiden elokuvien joukkoon, eikä ihme. Itsevarman vähäeleinen tarina eläköityneen pariskunnan vuosipäiväjuhlaan johtavasta viikosta lepää rohkeasti näyttelijöidensä harteilla.  Kate ja Geoff viettävät mukavaa hiljaiseloa, ilmeisen onnellisena ja tyytyväisenä matkan varrella tekemiinsä valintoihin. Kunnes Geoffin […]

Vanhat hyvät jutut

Vanhat hyvät jutut

Uusi Tähtien sota -leffa on saanut aikaan niin massiivisen pöhinän, että pakkohan se oli käydä kurkkaamassa. Ja mikä ettei, sillä oikeastaan Force Awakens on täydellinen joululomaleffa. Hyvin toteutettua seikkailuviihdettä, joka toimii isältä pojalle (tai äidiltä tyttärelle). Bonuksena löytyy tietenkin pikkukivaa nostalgiaa niille, jotka ovat riittävän keski-ikäistyneitä sellaisen päälle ymmärtämään. Samalla hommaa on päivitetty 10-luvun arvoihin, […]

Suurin niistä on rakkaus

Suurin niistä on rakkaus

Gaspar Noén Love on kohuttanut, mutta loppujen lopuksi ehkä vähemmän kuin olisi voinut kuvitella. Esimerkiksi vastamielenosoituksia aikoinaan kirvoittaneeseen Irreversibleen verrattuna se on myös suhteellisen kiltti. Tärkeintä elämässä, ja Lovessa, on tietenkin rakkaus, vaikkei siihen aina osaisi tarttua. Elokuvan päähenkilön, Noén rakkaudessa ja kamoissa sekoilevan nuoren alter egon, tavoitteena onkin taltioida filmille ”sentimentaalista seksiä”. Provosoi Noé […]

Takapenkin totuuksia

Takapenkin totuuksia

Taxi Teheran vuoden elokuvatapauksia poliittisista(kin) syistä. Iranilaisohjaaja Jafar Panahi on jatkanut sitkeästi elokuvantekoa vankeustuomiosta ja kotiarestista huolimatta, ja salakuljetti kuuluisasti edellisen elokuvansa Cannesiin kakun sisään leivotulla usb-tikulla. Taxi Teheran onkin tärkeä kannanotto Iranin nykypolitiikkaan ja kiinnostava kurkistus teheranilaiseen elämänmenoon. Se riittäisi toki jo itsessään tekemään tästä katsomisen arvoisen, mutta ennen kaikkea Taxi on helkkarin hauska […]

Happy happy joy joy

Happy happy joy joy

Wille Hyvösen Onnelliset on selkeästi ajassa kiinni näinä joogauskon, voimalauseiden ja energisoivien vihersmoothieiden aikana. Sen huomaa jo tänään ensi-iltansa saavan dokumenttielokuvan herättämästä kiinnostuksesta mediassa ja festivaaleilla. R&A:n jälkeen elokuva on syksyllä nähty ainakin yli äyräidensä pullistelleella Doc Lounge -klubilla Helsingissä ja Tampereella. Elokuvan alussa Hyvönen pohtii mitä on onnellisuus ja miten onnelliseksi voi tulla. Ratkaisuna […]

Pakka sekaisin

Pakka sekaisin

Viimeisin Bond-elokuva on saanut nostatettua aikamoisen 007-huuman. Ja miksipä ei saisi, sillä leffabrändi on uudistunut suorastaan ihmeellisen onnistuneesti. Daniel Craigin valinta Bondiksi aiheutti aikamoisen myrskyn, mutta onneksi elokuvantekijät näkivät jotain mitä suurin osa yleisöstä ei. Casino Royale tuntui tuoreelta pystyyn kuolleiden Brosnan-höpöilyjen jälkeen, ja oli muutenkin onnistunut. Mads Mikkelsenin kyynelsilmä oli sopivan paha pahis, ja […]