yläpuoliset kuvat hämäävät – pahasti.  joten valaistaanpa hieman asiaa.

oma hiuslaatuni on perin skandinaavinen – ohut luiru, hauras, hento ja ilman vaalennusta sataprosenttisen maantienharmaa. arkisin tukkani on mukavuussyistä usein solmunutturalla, tai lämpörulilla laineille kiharrettuna ja sotkussa. tästä on  glamööri ja volyymi hyvin kaukana. 

vastapainoksi arkiselle välinpitämättömyydelle luirutukkaani kohtaan, olen toisinaan myös naurettavan kranttu – tällöin ei auta kuin kampaajan penkki. etenkin jos tarkoitus on olla kaikinpuolin tikissä ja noh, näyttää hyvältä. oma peltoonkätketyn aarteen kaltainen hiusvirtuoosini on Sale Napsista, joka aina onnistuu toteuttamaan toiveeni – oli kyseessä limutökit tukkaan, kanaverkko naaman yli nutturaan tai siniset latvat. aina toteutuu.

on se mahtavaa kun tukka on edes joskus kuin staroilla konsanaan – vaikkei se aina täysin oma olisikaan. ainakaan tuo alimman kuvaan napaan saakka ulottuva reuhka ei jätä ketään miettimään, että onkohan nyt ihan omaa tukkaa kaikki.

translation// some amazing hair looks my hairdresser has done. love the soda cans and blue dipdye xx