”Tämä on Hertta inspiroivinta mitä olen lukenut – tai nähnyt – pitkään pitkään aikaan. 

Tästähän kaikki lähti. Aidosta elämästä lähdettiin lukijoiden kanssa inspiroitumaan ja sitä pohtimaan. Kuitenkin matkan varrella olen löytänyt itseni liian usein siitä pisteestä, että huomaan ajattelevani  eihän tämä riitä, eihän tämä kelpaa blogiini. Täytyy muka olla virheetöntä. Vaikka elämä ei sitä koskaan ole. 

Tämä on myös suuri syy sille, miksi bloggaaminen tuntuu välillä jopa ahdistavalta. Tuntuu ettei itselle tärkeät, arkiset asiat, enää olekaan tarpeeksi hyvää tavaraa omaan blogiin. Omaan blogiin, jonka itseäni varten, ja omaksi touhukseni olen vuosia sitten perustanut. 

Kiitos siis tästä tekstistä.  Onnistuit antamaan tarkoituksen takaisin. ”

yllä ystäväni Hertan blogikirjoitukseen jättämäni kommentti. Hertan teksti on nerokas, ja aihe hyvin lähellä sydäntäni. blogeissa valloilleen päässyt täydellisyyteen pyrkiminen on laajalti jättänyt varjoonsa aidon elämän, ja aiheet, joiden ympäriltä on alkujaan ollut mieluisaa kirjoittaa.

teen tätä itsekin.  liian usein olen keittänyt kahvit kuvausrekvisiitaksi, jotka ovat jäähtyneet kuppeihinsa kenenkään niitä oikeasti juomatta.

tämän kirjoituksen kuvissa on harvinaista se, että asua ei ole varta vasten mietitty asukuvia varten. nämä vain aamulla valikoituivat vaatteiksi, kun kaipasin ylle jotain keväistä. jätin myös poskestani pienen punertavan luomen retusoimatta. poikkeuksellista tämäkin. 

olen hyvin visuaalinen ihminen, ja inspiroidun kauneudesta. aito kauneus ei tosin synny lavastamalla – ei meikkaamalla, ei käsittelemällä. oma elämäni on kaunista. arkeni etenkin. ja se on sitä minulle, vaikken sitä tänne kuvaisikaan koreillen. 

yritän muistaa Hertan sanat, ja omat ajatukseni aiheesta, kun seuraavan kerran koen ahdistusta omaan päiväkirjamaiseen blogiini kirjoittamisesta. 

”koska pidän siitä” – muistan joskus vastanneeni, kun minulta kysyttiin miksi blogiani kirjoitan.

Tiiu Piret xx