Brunssilla IPIssä
IPI Kulmakuppila on aikamoinen helmi Karhupuiston kupeessa. Ja kansoituksesta päätellen myös muiden kuin minun mielestäni. IPI avasi ovensa loppukesästä ja sen jälkeen olen käynyt siellä niin arkiaamiaisella, lounaalla kuin kahvillakin. Parhaimpana päivänä kaksikin kertaa. Ja tänään pääsin viimeinkin korkkaamaan lauantaibrunssin.
Olen hieman vierastanut brunssia kummallisen aikataulutuksen vuoksi. Kahvila nimittäin avaa ovensa lauantaisin kymmeneltä, mutta brunssi alkaa vasta yhdeltätoista. Osa ihmisistä tulee istumaan ja varaamaan brunssipöytää jo kymmeneltä, mikä tuntuu ajatuksena aika hullulta. Istua ja odottaa tunti. Eikä se tunnu kahvilankaan näkökulmasta kovin järkevältä, sillä silloin pöydät eivät kuitenkaan ole ei-brunssittelijoiden käytössä. En oikein ymmärrä mikä ajatus tämän aikataulun takana on.
Tänään kuitenkin suuntasimme IPIin hiukan ennen yhtätoista ja iloksemme saimme vielä pöydän ja syöttötuolin. Kymmenen minuuttia myöhemmin kaikki pöydät olisivatkin olleet täynnä. Noin kahdenkympin hintaiseen brunssiin voi kerätä pöydästä puuroa, keittoa, lämmintä ruokaa, erilaisia salaatteja, leipää, makeita, hedelmäsalaattia, kahvia, lassia ja mehua. Runsas kattaus siis, mutta ei liian laaja. Keiton jätin kyllä tänään välistä, koska puuro. Mieleeni jäi erityisesti kimmeltämään spelttipuuro (tätä on tarjolla myös arkiaamiaisella ja se on HYVÄÄ, jopa normaalisti puuroa karsastava Louna avaa sille suunsa useamman kerran), lihapullat korvasienten kera, vanilja-halvakastike ja Heidi-valkohomejuuston kanssa tarjotut rusinat. IPI on ihanan valoisa ja täysistä pöydistä huolimatta tunnelma oli suorastaan seesteinen, eikä minkäänlaista ryysäilyä ollut ilmassa. Suosittelen IPIn brunssia lämpimästi, vaikka pöydän saamisen kanssa täytyykin olla tuuria ajoituksen kanssa.
