Parsacarbonara

parsacarbonara0616_0.jpg

Tykkäämme molemmat mieheni kanssa tehdä ruokaa. Arkena meillä onkin käytössä ruokavuorot, molemmilla kaksi iltaruokaa, viikonloppuna sitten kokkaillaan yhdessä. Tänä keväänä ruokavuoroihin tuli uudet säännöt (ai miten niin suunnittelufriikki?). Molempien on tehtävä viikolla yksi kasvisruoka ja vuoroviikoin liha- tai kalaruoka. Ajatuksena oli lisätä kasviruokien määrää ja varmistaa, että syömme kalaa ainakin pari kertaa viikossa (viikonlopun säännöissä on tietty yksi kalaruokapäivä…).

Carbonara taipuu hyvin kasvisversioksi, kun pekonin korvaa kasviksilla. Tässä vaiheessa kesää parsa on vielä hyvä vaihtoehto. Oma parsakauteni tuppaa loppumaan yleensä siinä Juhannuksen tienoilla, mikä on suomalaisen parsan näkökulmasta ehkä vähän turhan aikaista. On kuitenkin tehtävä tilaa muille kesän ihanuuksille. Ja minä nyt vain rakastan ruoan rytmittämää vuodenkiertoa. Ensi viikko siis vielä aikaa syödää parsaa, mars ruokapöytään.

Parsacarbonara

  • 500 g vihreää parsaa
  • 3 kananmunan keltuaista
  • 1 dl kuohukermaa
  • kourallinen parmesaania raastettuna
  • pieni nippu rucolaa
  • 2 rkl pinjansiemeniä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • oliiviöljyä
  • mustapippuria
  • suolaa
  • 150 g pastaa

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Huuhtele parsa ja leikkaa kovat kannat pois. Kuori tarvittaessa, itse jätän useimmiten kuorimatta. Pilko parsat suupaloiksi. Pilko valkosipuli pieneksi. Raasta parmesaani ja hienonna rucola. Valmista kastike odottamaan sekoittamalla kolme keltuaista, kerma ja raastettu parmesaani. Mausta seos mustapippurilla ja ripauksella suolaa. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla ja nosta sitten syrjään. Käytä samaa pannua ja kuullota valkosipuli öljyssä. Nosta valkosipuli keltuaisseoksen joukkoon. Lisää öljyä samalle pannulle pari ruokalusikallista. Paista parsoja noin 10 minuuttia, kunnes ne ovat napakan kypsiä.

Tässä vaiheessa pastan olisi hyvä olla kypsää. Ota pastan keitinvettä talteen 1 dl ja kaada loput vedet pois. Kaada pasta ja keitinvesi parsojen joukkoon pannulle. Ota lämpö pois päältä ja kaada kastike joukkoon. Sekoittele, kunnes kastike hieman sakenee. Lisää ihan lopuksi joukkoon rucola ja pinjansiemenet.  

 

 

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Liikunta

Rikottu sitruunamutakakku

sitruunamutakakku0616.jpg

Kuvastaako mutakakun nimi kakun väriä, rakennetta vai molempia? Tätä jäin miettimään sen jälkeen, kun tarjosin tätä kakkua jälkkäriksi Jussin siskolla. Hän sanoi, ettei ole koskaan ajatellut mutakakun voivan olla muutakin kuin suklaista. Mutakakkua tämä nyt kuitenkin kaikkein eniten rakenteeltaan muistuttaa; tahmeaa, pehmeää, reunoista vähän rapeaa ja keskeltä melkein taikinaista kakkua. Ja on muuten super makeaa.

Kakku ei itsessään ole kovin kaunis. Harvoin mutakakut ovat. En halunnut koristella koko kakkua, koska meitä oli vain kolme syöjää ja ajattelin pakastaa loput, joten kakku revittiin vadille palasiksi. Kakun joukkoon ripsimme sokerilla maustettua jogurttia ja pensasmustikoita. Tällainen rikottu kakku on muuten hyvä keino pelastaa tilanne, jos kakun ulkonäkö ei vastaa odotuksia. Niin käy minulle usein. Johtuuko sitten odotuksista vai leipojasta… Resepti on Elle mat och vinistä.

Sitruunamutakakku

  • 150 g voita
  • 1 sitruuna
  • 2 kananmunaa
  • 1 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl vaniljajauhetta

Ruskista voi kattilassa keskilämmöllä kullanruskeaksi ja anna jäähtyä. Laita uuni lämpiämään 150-asteeseen. Raasta sitruunankuori ja purista mehu. Vatkaa munat ja sokeri erittäin kevyesti. Lisää raastettu sitruunankuori ja mehu. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja vaniljajauhe. Nostele voi taikinan joukkoon. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaam (halkaisija noin 22cm) ja paista 40 minuuttia. Anna kakun jäähtyä. Tarjoa marjojen kanssa.

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Ajattelin tänään