Syksycarbonara suppilovahveroista, mukulaselleristä ja omenasta.

Sieniteema on jatkunut tällä viikolla. Ei kylläkään ihan yhtä satoisana. Metsässä on kuulemma kuivaa ja joku täällä toivookin jo sateista päivää. Ja se joku en ole minä.

Silloin kun kokkaan pastaa, teen aika usein carbonaraa. Harvoin sitä aitoa pekonista versiota. Useimmiten kasvisversiota. Minulle carbonara tarkoittaakin erityisesti keltuaisista ja parmesaanista sekoitettua kastiketta, jonka voi yhdistää lähes mihin tahansa sesongista riippuen. Keväällä oli parsacarbonara ja eilen pannulle päätyi niitä sieniä. Sienten runsaaseen määnläheiseen makuun sopii mielestäni yhtä maanläheinen mukulaselleri (johon olen muuten nykyään aivan hulluna) ja makeutta sekä hapokkuutta tuomaan omena.

Kokonaisuudesta muodostui muheva, juureva ja syksyinen carbonara. Louna syö pastaa yleensä erittäin mielellään, kuten lapset yleensä, ja fusillit on helppoa napsia suuhun joko omin sormin tai vanhempien pyydystettyä ne haarukkaan. Ja maistuivat ne sellerit, sienet ja omenatkin pienelle syöjälle oikein mainiosti.

Syksycarbonara

• 1/2 l suppilovahveroita
• voita/oliiviöljyä
• 1 mukulaselleri kuorittuna ja kuutioituna
• 1 isohko omena pilkottuna
• muutama oksa timjamia
• 3 keltuaista
• kourallinen parmesaania raastettuna
• pari ruokalusikallista saksanpähkinöitä rouhittuna
• suolaa
• valkopippuria
• pastaa

Putsaa ja pilko sienet. Laita sienet pannulle, kuumenna pannu ja anna sienten päästää nesteet ulos. Kun suurin osa nesteistä on haihtunut, lisää pannulle voita, oliiviöljyä tai molempia. Sekoita joukkoon sellerikuutiot ja timjami ja paista noin 10 minuuttia. Lisää paistamisen loppuvaiheessa joukkoon kuutioitu omena. Keitä pasta ja valmista kastike sellerin kypsyessä. Sekoita kulhossa 3 keltuaista ja kourallinen parmesaania. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Valuta pasta ja sekoita sieniseoksen joukkoon. Ota pannu hellalta ja sekoita joukkoon kastike. Viimeistele ruoka rouhituilla saksanpähkinöillä.